Elämänsä kunnossa, vai onko?

Aloitin työt uudessa paikassa marraskuussa. Joulukuussa oli terveystarkastus, jollaisessa en olekaan pitkään aikaan käynyt.
Viime kesä oli huisin mukava olla ulkosalla tekemässä fyysistä työtä, joten kuvittelin olevani elämäni kunnossa. Pieni verenkuva olikin ihan toista mieltä ja verenpaineetkin korkealla.

Esitietolomakkeessa kysyttiin millainen kuntosi on. Johon tietysti rastitin että hyvä (se paras vaihtoehto) Jaksan hienosti työn ja arjen...Jälkeenpäin ajattelin että joo, en jaksa juosta. Onkohan se kunto sittenkään hyvä :D

Painoindeksin mukaan olen merkittävästi ylipainoinen. Täh? Minäkö? Ei tunnu siltä, tai joo, olenhan aina ollut pyöreä. Ilmankos sitä ostaa kooltaan niitä "erittäin isoja" vaatteita.

Vaa'alla ei ollut käynyt pitkään aikaan ja paljonhan se näytti. Samaten kokovartalopeili on meillä tuolla kaapin takana. Peili on hyvin pölyinenkin, kuten näkyy, mutta sitä en alkanut pyyhkimään ja lavastamaan tähän postaukseen. Vaaka ja kokovartalopeili eivät ole olleet pois käytöstä, koska jotenkin harmittaisi tai hävettäisi. Olen kulkenut vuosia sellaisena kuin olen, eikä siinä mitään ihmeellistä.

Se mikä pienessä verenkuvassa mietitytti ja vaatii toimenpiteitä on koholla olevat kolesteroliarvot ja triglyseridiarvo. Rasvamaksaa ei sentään vielä ollut ja kaikki muut veriarvot hyvällä tasolla.
Lääkärin mielestä kolesteroli ja triglyseridiarvot olivat sellaisissa luvuissa että ne korjaantuisivat elämäntapamuutoksella.

Olen nyt pyrkinyt noudattamaan (huom. joulun jälkeen :D ) normaalia terveellistä ruokavaliota ja lautasmallia.
Painoa on lähtenyt 6 kiloa ja vyötärön ympärys on kaventunut viisi senttiä. Siitä onkin varaa lähteä, jos suosituksiin tähtää :D

Mikä on sitten muuttunut ruokavaliossa? Paljonkin ja ei kuitenkaan hirmuisasti.

- Olen aina syönyt kasviksia, mutten tarpeeksi. Nyt niitä on vähintäänkin puoli lautasellista.
- Hedelmiä olen syönyt aiemmin vähemmän. Nyt niitä syön useamman päivässä
- Ruuanlaittoon öljyt, oivariini pois.
- Leivällä edelleen oivariini, mutta vähemmän.
- Tuoremehu pois. Ei tuoremehussa mitään vikaa ole, mutta sitä tuli juotua lasi tolkulla päivittäin. Nyt tilalla vesi.
- Sipsit ja suolapähkinät pois. Näiden luopumisessa ei mitään suurempia tunteita. Suolattomia pähkinöitä laitan silloin tällöin salaatin joukkoon.
- Nyt on sitten paha: Kermaiset ihanat juustot pois. Luulin että siihen en pysty ollenkaan. Olin väärässä. Toki näitäkin voin syödä ja herkutella joskus, muttei missään nimessä päivittäin.
- Sitten toinen paha: Suklaa pois! Turhan usein tätäkin tuli nautittua. Edelleen joskus voin herkutella.

- Yksi asia on pitänyt opetella ihan täysin ja joskus edelleen tämä tuottaa hankaluuksia. Nimittäin ateriarytmi. Menneisyydessä on sellaisiakin päiviä, että iltavuorossa kolmen aikaan iltapäivällä tajuan etten ole koko päivänä syönyt vielä mitään vaan juonut kahvia! Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole koskaan ollut päivävuorossa, eikä varsinkaan puutarha-alan töissä. Nyt olen pyrkinyt syömään tasaisesti päivän mittaan. Jopa opetellut syömään aamupalaa. Keitän mikrossa kaurapuuron, johon kyllä, laitan pienen nokareen oikeaa voita.
Toinen tärkeä asia tässä ateriarytmissä on se että ennen sitä söi vaikka päivällistä tolkuttoman määrän, että sitten oli ähkynä koko illan. Nyt on ok, jos kolmen tunnin jälkeen on vähän nälkä ja ottaa sitten sopivan terveellisen iltapalan.

Mitä minä sitten kokkaan?

Nolottaa myöntää että en ole todellakaan mikään kodinhengetär tai intohimoinen kokki. Laitan ihan tavallista kotiruokaa, vaikka uunilohta, perunoita ja kasviksia, makaroonilaatikkoa ja salaattia, kasvissosekeittoa ja raejuustoa, tofukasviswokkia, jauhelihapihvejä tai -pullia (vähärasvaisesta naudanlihasta), muusia ja kasviksia jne. Oleellisinta on kevyemmät vaihtoehdot raaka-aineina ja se lautasmalli. Nyt tulee syötyä hyvinkin se puoli kiloa kasviksia päivässä.

Ennakointi on myös tärkeää. Ennen nälkäisenä saattoi jääkaapista vetäistä lihapiirakan ja pari nakkia. Nyt niitä piirakoita tai pasteijoita ei edes ole jääkaapissa. Nakkeja on koiralle :D Nyt otan aikaa ja teen itselleni hyvän lounassalaatin, joko tonnikalalla tai raejuustolla tai edellisen päivän uunilohella, kanalla yms. Ei se oikeastaan kohtuuttomasti vaadi. Paljon vaan pilkkomista ;)

Perusarkiruoka eli makaroonilaatikko. Vähärasvainen naudanliha, ei suolaa, vaan mausteena reilusti valkosipulia ja valkopippuria. Periaatteessa pitäisi olla täysjyvämakarooneja, mutta kyllä oli sellaista kumia se aiemmin ostamani, että pysyn edelleen tässä tavallisessa vaihtoehdossa. Jos muut muutokset eivät auta veren rasva-arvojen muuttumiseen, niin mietin uudelleen tätä pasta-asiaa ;)
Syömäni leipä ja puuro ovat kuitenkin aina täysjyväviljaa.
Tässä tavallisesssa makaroonilaatikossa ero aiempaan on siis vähärasvainen liha, suolattomuus ja juustoraasteen pois jättäminen.

Edellisen kaveriksi salaatti ja vähintään puolet lautasellista. Teen salaatin yleensä useasta eri vihanneksesta, joskus maustan sitruunalla, joskus oliiviöljy-balsamicoseoksella.

Samaten jos keitän kasviksia, niin siinä on useampaa eri sorttia. Minusta silloin on mukavampi täyttää puoli lautasta, kun kyseessä ei ole yksi ja sama kasvis.

Sairaanhoitajan vastaanotolla tuli tietenkin sellainen valkotakkisyndrooma, (vaikkei kyseessä ollutkaan lääkäri, eikä takkikaan ollut valkoinen) että verenpaineet vastaanotolla olivat huisin korkeat. Korkeathan ne oli sen jälkeen kotiseurannassakin, muttei sentään niin kovat kuin vastaanotolla.
Korkeaan verenpaineeseen arvasinkin syyn: Liiallinen suolan käyttö. Olen sellainen suolanlisääjä. Jo kotiseurannan aikana vähensin suolan lisäämistä ja ennen kaikkea vähensin sitä myös ruokaa laittaessani. Hämmästyin kuinka nopeasti tämä vaikutti verenpaineeseen. Samaan tahtiin myös makuaisti tottui vähäsuolaisempaan ruokaan. Myöhemmin lääkärin vastaanotolla tuli ilmi että verenpainelääkitys olisi ollut syytä aloittaa, jos alapaine on jatkuvasti yli 90. Nyt alapaine on pudonnut normaaliin tasoon 80. Se onkin hyvä, sillä lääkitystä en mielelläni aloita, mikäli asialle voin muuta tehdä. Jossain vaiheessa pitää tehdä uusi kotiseuranta. Varma keski-iän merkki tuo verenpainemittarin ostaminen ;)

Liikunta tukee painonhallintaa ja laihduttamista ja sitä kautta parempia veriarvoja. En kuitenkaan tykkää urheilusta. Kammoksun ajatusta kuntosalista tai jostain ryhmäjumpasta. Sellaiseen en itseäni pakota. Ostin kerran kahvakuulan, siellä se pölyyntyy yhdessä kokovartalopeilin kanssa kaapin takana :D
Tykkään käydä koiran kanssa metsälenkeillä ja kesällä työni on kuitenkin hyvinkin fyysistä puutarhatyötä ja talvella tässä hoitotyössäkin saa pistää töppöstä toisen eteen.

Olen joskus ehkä kymmenen vuotta sitten pudottanut painoa hirmuisalla kalorilaskemis- ja kitudieetillä. Arvatenkin se on tullut takaisin korkojen kera vuosien saatossa. Silloin ulkonäköpaineet saivat laihduttamaan.
Silloin tein itselleni eri ruokaa tai en syönyt oikein. Tämä ei todellakaan ollut mikään kestävä vaihtoehto.

Nyt olisi tarkoitus oppia syömään oikein ja saada kolesteroli ja triglyseridiarvo paremmaksi. Tuon jälkimmäisen alentamiseen toimii ruokavaliomuutokset tehokkaammin kuin kolesteroliarvoihin. Vyötärön kaventuessa triglyseridiarvo pienenee.
Maaliskuussa menen uudelleen verikokeisiin, uskon että olisi parempia arvoja luvassa ;)

Ihana Pippa Laukkakin voisi hyvillä mielin tulla kurkkaamaan minun jääkaappiin ;)

Loppuun aika hyvä Terveyskirjaston artikkeli painonpudotuksesta ja -hallinnasta:
Miten vähennän kaloreita ilman dieettiä