Pientä kaunista

Pitkästä aikaa vaihdoin kameraan makrolinssin ja lähdin tutkimaan puutarhaa.

Jotain pientä ja kaunista löytyikin kun hieman etsi.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Kannanotto

Perjantai 27.11 oli "Älä osta mitään- päivä"

Se oli myös musta perjantai.

Valinta on minun.

 "Kuluttajina olemme myös jatkuvasti alttiina mainonnalle – huomasimme sitä tai emme. 

Mainokset luovat meille keinotekoisia tarpeita ja saavat meidät uskomaan, että jotain puuttuu. 

Elämä vaatii jatkuvaa materiaali-täydennystä, jotta kykenisimme olemaan onnellisia ja tyytyväisiä"

Kuva ja lainausmerkeissä oleva teksti on kopioitu täältä alaosta.fi

Tarhuri talvityössä

 Hei rakkaat!

Blogiani seuraavat tietävätkin että toinen ammattini on lähihoitaja.

Erikoistumisalani on ikäihmisten hoito.

Toivon että kaikki ottaisivat suositukset ja säädökset kuin ne on määritelty.

Tällä tavalla suojaamme ikäihmisiä.

He ovat rakentaneet tämän Suomen.

 PS. Älkää kommentoiko että vanhuspalveluissa teemme arvokasta työtä, 

sillä totta se ei ole.

Yhteiskunta määrittää palkkamme arvon.

Yhteiskunta olemme me. Kaikki.

Väriä olla pittää

Puutarhatöiden vähetessä ja ennen toisen työn alkamista minulla oli aikaa tutkia kaappien sisältöä.

Vähän sillä silmällä että onko kaikki omistamani säilyttämisen arvoista.

Verhokaapilla tulikin ideoita ;)

Minulla oli nimittäin entisen asunnon isoissa ikkunoissa joskus suuria värikkäitä verhoja.

Tänne muutettuamme kavensin ne näihin rintamamiestalon ikkunoihin sopiviksi.

Tosiasiassa sellaisena verhot olivat ihan liian levottomat ja ne jäi käyttämättä.

Päätin nyt ommella niistä kaikkien aviomiehien rakastamia koristetyynynpäällisiä.

Tuosta sinisestä  minulla oli ennestään muutama ostettu päällinen. Nyt niitä tuli muutama lisää.

Ompelin ne samaan tapaan kuin tyynyliinat. 

Sillä poikkeuksella että takana päällimmäinen osa on puolikas eli päinvastoin kuin tyynyliinassa.

Leikkasin palat niin että siisti sauma jäi esille. Nämä ompelin saumurilla.

Tavallinen Singerini on sanonut sopimuksen irti ja se pitäisi viedä huoltoon.

Tykkään erityisesti näistä violetin sävyistä, mutta tuo vihreä on myös kiva.

Vihreä seesteinen kangas oli verhokappa, joka oli täällä talossa meidän muuttaessamme.

Tuosta violetista sain ommeltua myös puutarhatuolien pehmusteihin uudet päälliset.

Sukkapuikotkin on otettu esille. 

Tuo harmaa tekele on ihan ajankohdan sävyinen ;)

Kaappien tutkiminen jatkui kangaslaatikolle.

Päätin ommella simppelejä trikoopipoja meille molemmille.

Tämä siilikuviollinen oli muistaakseni joskus ostettu pyjamapaita tms.

Onkohan se nyt pyjamapipo vai yömyssy?

Metsälenkillä hyvä kuitenkin :D

Kivoja hetkiä kaikille!

Sumu

Eilen oli kaunis sumuinen vapaapäivän aamu.

Tänään lähden iltavuoroon.

Sehän tarkoittaa siis sitä että kakkosammattia harjoitetaan ;)

Aloitin työt viikko sitten.

Se on tarhurilla totisesti talviaika nyt.

Suttupuutarhan kranssi

Minulla oli muutamia kranssipohjia odottomassa jonkunmoista inspiraatiota.

Eilen kiertelin puutarhassa etsimässä kranssiin sopivaa materiaalia.

 

Keräsin koristekastikkaa, tähkälaventelin, purppurapunalatvan ja hortensian kuihtuneita kukintoja.

Koristekastikalla peitin ensin tuon häiritsevän punertavan kranssipohjan ;)

Kranssista tuli näköjään hieman toispuolinen, 

joten laitoin rusetin tuohon kapeampaan kohtaan sitä hämätäkseni ;)

Vähän tämä karsistaa siementä yms. Kasvihuoneessa se on aika kiva kuitenkin.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Suttuinen puutarha

Minun marraskuinen puutarhani on suttupuutarha.

Perennaistutuksia en ole siistinyt lainkaan.

Siihen on oikeastaan kolme syytä.

Ensinnäkin meillä Keski-Suomessa on yleensä ollut kunnon talvi ja lumi suojaa maan.

Nyt on ollut pari epätalvea. Joten kuihtunut kasvusto suojaa perennoja edes jonkin verran.

Toinen syy on että talviaikaan osa massasta maatuu jo jonkin verran 

ja sitä ei tarvitse kuljettaa minnekään. 

Siksi keväällä on helpompaa siistiä perenna-alueita kun tarvitsee vaan ottaa suurimmat moskat pois.

Kolmas ajatukseni tässä on että kasvuston lomassa talvehtii todennäköisesti moni hyödyllinen ötökkä

ja taitaapa siellä talvehtia myös ne ei niin toivotut kaverit.

Ehkäpä siinä jonkinmoinen tasapaino kuitenkin säilyy.

Toisaalta onhan tämä aika roisin näköistä ja antaa sellaisen laiskan puutarhurin leiman ;)

Pitämällä polut siistinä saa ainakin jonkunmoisen hyvän yleiskuvan aikaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Paras ruusuni ikinä ja muuta ruususelostusta

Sain kivan Paras ruusuni ikinä-haasteen Rikkaruohoelämää-blogista. 

Olen pensasruusujen ystävä, en niinkään ryhmäruusujen. 

Minusta ryhmäruusut ovat aika luonnottoman oloisia kiiltävine lehtineen.

En oikein osaa sanoa mistä pensasruusuihastukseni alkoi. Luulen että bloggaamisen myötä.

Ensi kosketus ruusuihin on kuitenkin ne onnettomat julkiset kurtturuusu yms.istutukset, 

joita kukaan ei hoida. 

Viherrakentamisessa käytetään paljon pensasangervoja.

Hyviä kasveja, joita omallakin tontilla on montaa sorttia.

Pensasangervot eivät kuitenkaan herätä minussa mitään suurta intohimoa kuten ruusut tekevät.

Minulla on lukuisia pensasruusuja tontilla. Ensin ajattelin että on vaikea valita paras, mutta kun miettii tuoksun, kukan koon, kukkien sateenkestävyyden ja pensaan kasvutavan sekä sen kasvumuodon 

on valintani helppo.

Myös sen huonommain hankinnan vastaus on helppo ;)

Paras ruusuni ikinä on 'Sointu'

Yksi 'Sointu'-ruusu kasvaa saunan läheisyydessä. Se on istutettu jo vuosia sitten.

Silloin uusi sauna oli vasta kaukainen, mutta sinnikäs toive.

Ruusun kukka on puolikerrannainen ja tuoksuu aivan ihanalle.

Tuoksun tuntee leijailevan tyynessä säässä heti kotiportista saapuessa.

Toinen 'Sointu' löytyy takapihalta. 

'Sointu' ei ole mikään kovin korkea pensas. Tämä takapihan yksilö on 150 cm korkea, 

kävin juuri vieressä seisomassa :D

Leveyttä tällä on ainakin pari metriä. Johtuu noista alimmaisista alaspäin kaareutuvista oksista.

Niitä voi toki halutessaan leikata pois, mutta rönsyily ei minua haittaa.

Tämä kuva samasta ruususta eri puolelta. 

Istutusetäisyys ruusukavereihin Neilikkaruusuun ja Ritausmaan on metrin.

Kasvutapa on tiivis ja kauniinmuotoinen. Vaikkakin tämä takapihan yksilö hieman kaartuilee on kasvi kivannäköinen, eikä mikään härökki.

'Sointu' kukkii alkukesällä. Sen kukat kestävät hyvin sadetta.

Toinen kukinta ajoittuu syksyyn. Vieläkin siinä on muutema nuppu, vaikka lehdet ovat jo keltaiset.

Sinnikäs, terve ruusu.

Minun suosikki.

Ja kun pensasruusuista on kyse, en malta olla laittamatta muitakin ruusujani jonkinlaiseen paremmusjärjestykseen

Soinnun jälkeen seuraavat kolme parasta ovat:

Teresanruusu - Suuret kukat, kukkii pitkin kesää

Suviruusu - Minun mielestä se romanttisin

'Ilo' - intensiivinen pinkki kukka, kookas ja komea ruusupensas

  

Seuraava ryhmä olisi:

Tove Jansson - Mahtava punainen kukka

Juhannusruusu, se kerrottukukkainen - Mielikuvat lapsuudesta

Morsionruusu - Todella kaunis kukka, miinukset juurivesoijen määrästä

Snow Pavement - Kompakti kasvutapa, kaunis kukka

Ritausma - Aivan ihana kukka, mutta ei kestä sadejaksoja

Kirjoapteekkarinruusu - Jännä kukan väri, vähän köpö kasvi

Herttoniemi - tämäkin köpö, mutta eivät ole asuneet tontilla edellämainitun kanssa vielä kovin kauan.

Kaunis syysväri on huomion arvoinen asia

Lumo - miinukset harvaoksaisesta harotuksesta

Torniolaaksonruusu - söpö, mutta kukka ei "ruusunmallinen"

Neilikkaruusu - sama kuin edellä, muttei niin söpö

Sävel- Joutui vaihtamaan paikkaa oikullisen tarhurin vuoksi. 

Tässä vaiheessa on olomuodoltaan häntäpäässä. Todella kaunis kukka siinä on.

Sija listalla varmasti nousee ;)

Pohjolan kaunotar - hirveä härökki, aina kuolleita oksia talven jälkeen.

Mielikuvat samanmoiset kuin tuolla postauksen alussa mainitut ensi kosketukset ruusuihin.

Valamonruusu - Saatu, kun ei osaa sanoa ei. Pöhkössä paikassa, kun ei keksinyt järkevääkään.

Sitten se surkein hankinta.

Se oli valitettavasti Rosa Blanda-ryhmän 'Tarja Halonen'

Sillä on ihan huikean kaunis kukka muuten.

Haloska muutti ihan ensimmäisten joukossa tontille.

Ekana kasvukautena se juurtui, kuten tapana on.

Sitten alkoi kasvu. Parissa kesässä se kasvoi komeaksi parimetriseksi.

Se oli upea ja kukki ihanasti.

Talven jälkeen muutema kuollut oksa

Sitten tuli huonohko talvi

Pensaassa hirvittävästi kuolleita oksia.

Keväällä sitten niitä leikkasin pois.

Piikkipellen oksat tietysti hirveässä solmussa, kuolleet ja terveet.

Ei ollut helppo, eikä miellyttävä homma.

Seuraavan talven jälkeen ihan sama homma.

Keväällä en tehnyt asialle mitään, harmittelin vain.

En tiedä mikä oli syy, ehkä tauti tai muu

mutta sitä piikkipelleä en enää halunnut hoitaa.

Eräänä kuumana kesäpäivänä laitoin ruusuntorjuntavarusteet eli paksuimmat hanskat ja kumpparit sekä polvipituisen hihattoman mekon ja katkoin kaikki oksat ja kaivoin juurakon pois.

Tai yritin kaivaa. Paksuimmat juuret ei katkenneet. Isäntä auttoi.

Oksat poltin ja juurakko taitaa vielä odottaa matkaa tontin kulmassa jätteenkäsittelylaitokselle.

Sen pituinen se.

Listani ei ole absoluuttinen totuus kasveista, vaan se miten itse näen ruusuni.

Joillakin nuo moittimani kasvavat varmasti tosi hyvin :D

Haaste on lähtenyt Pauliinan Kukka ja kaali -blogista

Haasteessa on tarkoitus esitellä luottoruusut

tai ne hutihankinnat.

Tämä on mielenkiintoista.

Kerro ihmeessä siis omasi!