2. heinäkuuta 2024

Talvituhoja ja epämääräisyyksiä

Eipä täälläkään kaikki tiptop ole.
 Kuvasin talvituhoja ja muita epämääräisyyksiä tähän maratoonipostaukseen. 

Rikkaruohoelämää -blogissa oli hyvä kirjoitus puutarhan hoidosta. 
Siksipä halusin tehdä postauksen epämääräisyyksistä.

Puutarhani yleisilme on melko siisti, mutta kaikenlaista korjaamista löytyy vähän joka kulmalta. 
Jotkut asiat harmittaa, joidenkin kanssa voi elää ja osa hoidetaan aikanaan.

Ekassa kuvassa Snow Pavement-ruusu on vuosien asumisen jälkeen 
päättänyt alkaa tekemään juurivesaa.
 Noita saa sitten saksia silloin tällöin ja luulen että jatkuvasti

Pikkujasmikkeessa on talvituhoja. 
Luulin että se luopui kokonaan niinkuin vieressä ollut kaverinsa toissa talvena. 
Vaan ei. Harmi. Elossa on.

Ihan kaamea pensas. Sitä markkinoidaan pyöreänä ja tuuheana. 
Tämä on kaukana pyöreästä, kasvaa tuolla lailla v-mäisesti. 
Tarkoitan tietenkin kasvumuotoa, en halua kiroilla :D

Autopaikalta tulessa on vinksallaan oleva portti. 
"Ei haittaa kärhöhän sen peittää"
Juu ja kärhö on puolikuollut, vaikka on perusalppikärhö.
Toisella puolella porttia kaveri kasvaa hyvin ja on jo yläilmoissa.

Sitten vielä kaameampaa näkymää. 
Sauna ja pihavaraston luona kuoli nurmi. 
Varaston puolelle olen saanut niittyä aikakaiseksi. 
Niittyseoksen kylvin nyt toisellekin puolelle. 
Laattojen kohdalle ajaa vaan parin ruohonleikkurin verran kulkuväylää...

Saunan kulmalle istutin viime vuonna varjorikkoa, hopeatäpläpeippiä ja taponlehtiä. 
Talven jäljeltä vain taponlehti hengissä. 
Sitä siis lisää :D

Saunan takana talvi oli kova nurmelle. 
Aivan kaameaa. 

Toukokuussa oli niin kuivaa, etten edes aloittanut uusintakylvöä. 
Nyt on kylvetty. 
Ehkä itää, eikä olisi tämmöinen rikkaruohosotku.


Alppiruusut eivät näytä kovin hehkeille täällä saunan kulmalla...

Tontin rajalla on kaamea ylikasvanut kuusiaita. 
Tämän suhteen olen tosin sinut.

Alkuvuosina päätimme sahata teleskooppisahalla sitä lyhyemmäksi. 
Ensimmäisen latvan mukana putosi oravanpesä! 
Siihen loppui sahaaminen. 
Pesässä ei onneksi ollut asukkaita.

Talvella huomaan että pikkulinnut hakeutuvat sinne suojaan.
Eli olkoon toistaiseksi. 
Ei tarhurin tarvitse kaikkea hallita. 
Eikä se olisikaan edes mahdollista:)


Luumussa on vesiversoja. Enpä ole saanut niitä siistittyä. 

Annoin kylkiäisenä tulleen peurankellon kasvaa tässä leviämisestään huolimatta, 
koska se on hyvä leikkokukka.
Olisi suotavaa, jos kasvaisi edes suoravartisena. 
Liian hyvä kasvupaikka. 
Miten tälläisiä vinkuroita sitoo kimppuun kauniisti?
Tottelematon on. 

Toisella pallohortensialla on joku hätä. 
Viime vuonna se oli ihan kaunis.

Lapsuudessa oli ihanaa saada napsia karviaisen marjoja. 
Ei pitäisi lapsuusmuistoihin nojata. 
Hankin tämän ihan alkuvuosina ja olen ainakin kolme kertaa siirtänyt tätä piikkipelleä. 
Tässä se on ollut jo kauan ja kasvaa valtavaksi.
Poistolistalla on. 
Nolointa on etten edes ole kerännyt sen marjoja :I

Puutarhavadelma ehti huomaamatta tänne asti ;)

Joissakin kasvilavoissa on melko surkeaa. 
Ruiskaunokki alkaa kukkimaan ihan matalana ja muutenkin tähän on lähinnä itänyt oman puutarhakompostimullan sormustinkukkaa, lemmikkiä ja akileijaa.

Kosmoskukat olisi pitänyt latvoa. Tuo tuuhea on ostotaimi. 

Istutin syksyllä amppelimansikan kasvulavaan. 
Siinä on joku ötökkä?

Ostin keväällä vahingossa matalan tuoksuherneen siemeniä ja aina unohdin ostaa niitä korkeampia. 
Muistin jossain vaiheessa ja nyt ollaan tässä. 

Osassa ruusuja olisi vielä siistimistä talven jäljiltä. 
I
Sointu elää tämän kesän v-tyylillä. 
Siitä paleltui keskeltä oksia.
Syksyllä leikkaan pensaan alas.
Alkakoon uusi kasvu sitten tasatahtiin. 

Kaikesta huolimatta puutarhassa on hauskaa!
Aina niitä kivoja juttuja on enemmän kuin epämääräisyyksiä
 

22 kommenttia:

  1. Keskeneräisyyksiä puutarhassa on aina, tai ehkä ei sellaisessa jossa häärää lauma palkattuja ammattilaisia. Yksin kun tekee, niin ei kaikkea ehdi, eikä viitsi.

    Viime talven tuhoja on minullakin siellä ja täällä, ei niille mitään voi.

    VastaaPoista
  2. Talvituhoja löytyy meiltäkin, monta vuotta upeasti kukkinut kärhö hävisi. Eikä kuiva kevät auta yhtään kasvien olosuhteita. Kastelukin on pintapuolista, koska enempää ei pysty. Varmasti järkevää lykätä nurmikon kylvöä otollisempaan ajankohtaan. Mutta paljon on puutarhasta iloa, keväästä pitkään syksyyn.

    VastaaPoista
  3. Lohdullinen juttu! Että tuollaista se on muillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain😊
      Usein sitä ihailee ja kuvaa niitä kivoja kohtia, koska siitä tulee hyvä fiilis.
      Törkynurkkiin ei kiinnitä niin paljoa huomiota. Korjaa joskus tai antaa olla🤭

      Poista
  4. Epämääräisyyden sietämisen joutuu opetella. Mieheni kannustaa ja tekee mukana hommia ja sanoo aina että kyllä ne tulee tehtyä tämän kesän aikana - kevättyöt nimittäin :)
    Ihanan kun olet kuvannut ja laittanut näitä keskeneräisyyksiä näytille, kaikki eivät sitä halua tehdä, vaikka meillä kaikilla on omat epämääräiset nurkkamme, ne vaan saa rajattua kuvista yleensä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautitaan niistä kivoista kohdista ;) Kaikki muu aikanaan.

      Poista
  5. Tuhoja on meilläkin runsaasti ja niitä korjaillaan vähitellen. Kyllä mielen matalaksi vei etenkin nuo havut. Paljon on pois leikattavvoo ja juurineen kaivettavoo. Kuivuus vielä ankarana lisänä nyt alkukesästä, vaikka kasteltu on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se välillä on. Ei voi mitään.

      Poista
  6. Minusta moni "tuhokuvasi" näyttää ihan riittävän kauniilta. Ei sitä heti tarvitse olla joka oksaa tai rikkaruohoa poistamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei viitsi. Välillä elämässä on suurempiakin murheita.

      Poista
  7. Hyvä nähdä, että ammatti-ihmiselläkin on puutteita puutarhassa🤎
    . Kun ollaan elävän materiaalin kanssa tekemisissä, niin kaikkea ei voi hallita. Näitä epämääräisiä kohtia olisi minullakin vaikka kuinka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ammatilaisen puutarhassa olisi siisteystaso ainakin kohdallaan, jos 8h päivässä tekisi hommia omassa puutarhassa eikä muiden tonteilla :D
      Tosin nythän olen vaihtanut kukkakauppa-alalle.
      Olosuhteille ei kukaan mittän voi :)

      Poista
  8. Lohdullista, että minä en ole ainoa, jolla on keskeneräisyyksiä. Viime talvi oli rankka monelle puuvartiselle - ainakin meillä. Olen joutunut siistimään moneen kertaan pensasruusuja, hortensioita ja monia muitakin pensaita, joissa on ollut paljon kuivia oksia.
    Ihmettelin muuten viime kesänä melko uusia pikkujasmikeita ihan samalla tavallakin sinäkin: luvataan kaunis pyöreä muoto, mutta ei minulla ole siitä tietoakaan. Ärsyttävä kasvutapa! Joudun ehkä vaihtamaan omat puskani jonnekin toiseen paikkaan, koska muoto on tuollainen (elleivät sitten paranna tapaansa pian).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Syksyllä lumi tuli kun osassa pensaita vielä lehdet, rankka talvi ja helteinen toukokuu. Aika kovaa settiä puuvartisille kasveille.

      Olen nykyään nähnyt aika monta pikkujasmiketta ja luulen että pyöreän niistä saa vain pensasleikkurilla. Kasvikuvauksen voisivat vaihtaa pyöreästä v-mäiseksi🤭

      Poista
  9. Täydellinen puutarha olisi aika tylsä paikka. Siellä sitten käyskentelisi krinoliinimekossa ruusukori käsivarrella leikaten tuoksuvan kukan sieltä toisen täältä kartanon maljakkoon laitettavaksi. En usko, että täydellistä puutarhaa on olemassakaan. Tai sitten omistaja puhuu palturia. Täällä blogimaailmassa ollaan ennenkin juteltu siitä, kuinka jokaisella on joku rytöpaikka puutarhassaan. Niitä ei vain kuvata eikä esitellä muille. Kun yhden rytöpaikan kohentaa, uusi kohde jo odottaa vuoroaan. Se taitaa olla yksi puutarhailun suola. Luonto huolehtii - erityisesti talvi, että aina on jotain kehitettävää ja tilaa uusille ideoille.
    Tänä(kin) keväänä pohdin jasmikkeen hankkimista. Monilla se kukkii valkoisena pilvenä. Yhtä monilla se näyttää samanlaiselta, kuin sinun. Mm. meidän naapurissa. Päätin, että olkoon hankkimatta, jos elämä sen kanssa on kovin epävarmaa. Kun resurssit ovat rajalliset, kannattaa ehkä panostaa turvallisempiin kasveihin.
    Myös lapsuudesta kumpuilevat kasvimuistot voivat osoittautua vääränlaiseksi. Kaiva karviainen huoletta pois, jos et siitä tykkää, etkä marjoja kerää. Tein tänä keväänä siten vadelmille. Eivät viihtyneet, tuottivat marjaa satunnaisesti. Mitäpä sitä tekohengittää, jotakin, kun tilalle voi laittaa mieluisamman. Vatut saivat mennä, eikä harmita.
    Juhannusruusu on myös aika ahkera tekemään juurivesoja. Leikkaan niitä pois ja aina kasvavat uudelleen. Olen miettinyt, ehtyykö juurivesan taimen kasvuvoima milloinkaan? Eipä taida ehtyä.
    Monet sinun kuvaamasi ongelmapaikat korjaantuvat ajan kanssa. Elämässä on muutakin aikaa ja voimia vaativaa, kuin puutarhan hoito. Aina ei ehdi nyppimään ja leikkaamaan, vaikka kuinka olisi halua. Hyvin ne rytöpaikat pärjäävät, kunnes tulee sopiva hetki tehdä jotain. Saattaa olla, että ideat jopa paranevat, kun niiden antaa muhia. Perfektionistina tiedän, kuinka vaikea on ohittaa keskeneräisiä paikkoja ja sietää niitä edes ajatuksissa. On se vaan mahdollista ja toisinaan jopa palkitsevaa huomata, että "vanha koirakin" oppii uutta.
    Kuten sanoit, kivoja juttuja on enemmän kuin epämääräisyyksiä.
    Mukavia puutarhahetkiä kauniissa puutarhassasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kirjoitat! Toisaalta voisin kyllä yhden kesän kierrellä puutarhassa ja poimia kukkasia sidontatöihin somepäivitykseen sopivan kukkakorin kanssa😀

      Tässä on ollut vähän tiukoilla opiskelun ja uuden työn ja keväisen organisaatio muutoksen kanssa, että on tosiaan oppinut antamaan siimaa itselleen. Ei kaiken tartte olla "täydellistä". Olkoon rytönurkat. Tehdään asioille jotain kun siltä tuntuu😊

      Poista
  10. Jokaisen puutarhassa lienee ne epämääräiset kohdat, jotka yleensä huomaa vain tarhuri itse.
    Niin kauniin peurankellokimpun olit sitonut(insta)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja pyöreähän siitä tuli. Hipoo täydellisyyttä😀😀

      Poista
  11. Tällaiset postaukset ovat hirmuisen terapeuttisia lukijalle. Tulee oikein helpottunut olo, kun näkee, että toisillakin voi olla joku kohta ihan rempallaan. Viime talven jäljiltä täällä on ollut epämääräisiä risupuskia ja isoja aukkopaikkoja ympäri puutarhaa eikä niitä ole kaikkia viitsinyt vielä lähteä penkomaan. Tiedä, vaikka joku myöhäisherännäinen vielä päättäisi nousta maan pinnalle. Ainakin pari kuunliljaa on ihan äskettäin saanut pari pientä lehteä punnerrettua, joten kannatti rauhassa odotella. Nietospensaat tuskin enää heräävät, mutta kai niillekin voi vielä pari kuukautta armonaikaa antaa... Odotellaanhan tässä vielä viimeisiä kärhöjäkin!
    Allekirjoitan kaikki väitteesi pikkujasmikkeesta. Ihan kamala puska kasvutavaltaan eikä edes talvehdi hyvin! Olisivat saaneet heittää henkensä kokonaan, niin olisi raskinut jo ajat sitten heivata ne pois. Nyt joudun katselemaan muutaman surkean oksan voimin sinnitteleviä pensaita kun en raskin hengissä olevia viskata menemään :D
    Kai se on vain keskityttävä niihin nätimpiin kohtiin ja ohitettava sujuvasti rytönurkat. Ajan kanssa voi sitten vähän siistiä sieltä sun täältä paikkoja.

    VastaaPoista
  12. Puutarhaterapiaa parhaimmillaan meille lukijoille! Jokaisella löytyy varmasti jotain rytökasoja, joita ei vain tule kuvattua ja näytettyä lukijoille. Kyllä ne yleensä ajan kanssa siistiytyvät, kunhan on jaksaminen kohdillaan. Ja mitä ei saa tehtyä tänä kesänä, ehkä seuraavana:)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit kommentoimassa :)