Olen ollut tässä pari viikkoa hissukseen kotosalla lomaillen. Blogitaukokin on jäänyt yllättävän pitkäksi. Tällä viikolla alkaa vihertyöt. Sitä odotan innolla.
Ensimmäisellä lomaviikolla otin hyvinkin iisisti, pientä askaretta ja päiväunia. Päiväunista sen verran, että oikeasti yleensä otan päivisin nokosia tuskin koskaan. Eräs kaverini tuumasikin että ethän sinä yleensä nuku kunnolla edes yöllä :D Niinpä, taisin olla todella väsynyt. Vuorotöissä sitä ei kai tullut edes ajateltua, oli vain painettava menemään.
Orvokkiostoksilla ostin sixbackin mehitähtiä. Jaoin niistä sopivat mytyt saviruukkuihin. Ne ovat ainakin kestäviä. Syksyllä etsin näille sopivan sijoituspaikan puutarhasta.
Kaikki taimet ja miltei kaikki pelakuut ovat nyt kasvarissa. Chilit, tomaatit ja daalian juurakot ovat taittopöydän päällä. Vuoraan ne yöksi kaksinkertaisella harsolla. Muut ovat selvinneet ilmankin. Ajattelin että kun kerran on kasvari ja lämmitin kannattaa sitä alkaa jo hyödyntämään. Loppuviikosta on luvassa kylmenpiä öitä, saatan silloin levittää harsoa myös muiden kasvien ylle.
Talvivalkosipuleilta otin katteen pois ja laitoin harsot. Ja kun on tiedettävä mitä niille kuuluu, kuopsutin esiin yhden kynnen. Kääk, se oli pilalla ja pehmeä! Seuraava löytämäni oli kova ja pienellä alulla. Jätin kuopsuttamisen sikseen. Toivottavasti sieltä nousisi enemmän kuin yksi sipuli ;)
Kaikenlaista rompetta on pitkin pihaa...
Ja ettei totuus unohtuisi, näyttää saunankulmalla tältä. Kaljua mursketta, rojua, järkyttävä kuusiaita ja maa-ainessäkkejä. Samalla kuitenkin on suunnitelmia ja puutarhaunelmia :)
Vasemmalla takakulmalla on pressun alla puutarhakompostia, sen edessä vaahteranlehtikasaa. Sinne olisi ajatuksissa varjon kasveja mm. kotkansiipisaniaista, sormivaleangervoa, tuoksumataraa, kuunliljaa jne. Pesäkuusi sopisi myös ja parille tuijallekin olisi paikkaa antamaan näkösuojaa naapuriin. Saunan eteen puuterassia ja oikealle sivulle kiveys. Oikealla puolella istutusalue levenisi noihin salaojatötteröihin asti. Siinäpä riittää puuhaa.
Kuusiaidasta minulla on ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta haluaisin sen kaataa, mutta toisaalta siinä on niin paljon suojaa linnuille ja oraville. Yksi talvi kokeiltiin lyhentää yhtä kuusta ja eikö sieltä ensimmäisenä maahan mätkähtänyt vanha oravanpesä.....Siksi kuusiaidan kokonaan kaataminen tuntuu pahalle. Ehkä kuitenkin vain lyhennämme aitaa ja katsomme kuinka sille käy. Mutta se on talven juttuja, ties kuinka moni luonnonelävä sinne pesäänsä nyt kyhää ;)
Löytyy puutarhasta myös jo jotain nättiä ;)
Tykkään kun liuskekiveyksen saumat sammaloituu. Tulee tunne, että ne on aina olleet tässä ;)
Ihanaa toukokuuta kaikille!
