Kyllä nyt suututtaa ja surettaa!

Viime viikolla kun kipusin tuttuun tapaan vuoren päälle läheiseen metsään. Siellä mylläsi monsteri.
Metsää on kaadettu taas ja paljon. Alkujärkytys toi silmiini kyyneleet. Taasko? Nyt päällimmäinen tunne on suunnaton harmitus, oikeastaan sitä voisi kuvata sillä v-alkuisella ja tus- loppuisella sanalla.

Ymmärrän käsityksen talousmetsästä ja näin siinä käy kun se ei ole omaa metsää.
Lähimetsistä on kaupungilla oma suunnitelmansa, eikä sekään täällä pidä paikkaansa. Palaan siihen myöhemmin tässä postauksessa.

Täältä ainakin näkee nyt kauas, kun ei ole kaunista metsää tiellä :(

 Hävinnyt se on....

Näissä kahdessa kuvassa on sama kivi taustalla...

Palataan nyt käsitteeseen Lähimetsä:

Kuvakaappaus kaupungin karttapalvelusta selityksineen. 

Suora lainaus kaupungin sivuilta koskien lähimetsiä:

"Lähimetsällä tarkoitetaan sellaista metsäaluetta, joka saattaa sijaita juuri sinun asuinkiinteistösi vieressä. Lähimetsät ovat pääasiassa asemakaava-alueella asuinalueiden läheisyydessä sijaitsevia puistomaisia metsiä. Yleensä ensimmäinen metsäkuvio tontin takana on lähimetsää. Lähimetsän jälkeen isompi metsäalue vaihtuu useimmiten ulkoilu- ja virkistysmetsäksi. Pienemmillä kaistaleilla ja asutuksen välissä koko metsäalue on luokiteltu lähimetsäksi.

Asukkaiden toiveiden lisäksi lähimetsien hoidossa painotetaan puuston elinvoimaisuutta, maisema- ja suojavaikutuksia sekä turvallisuutta. Luonnon monimuotoisuutta ylläpidetään lähimetsissä säästämällä monimuotoisuudelle tärkeitä vanhoja puita ja pökkelöitä sekä säilytetään metsän pohjakasvillisuus mahdollisimman lähellä kasvupaikan luontaista kasvillisuutta."

Verrataan nyt ilmakuvaa:

Meidän asuinalueen lähimetsä kaadettiin kokonaan kolme vuotta sitten.

Kuvassa näkyvä hakkuuaukko on juurikin lähimetsävyöhykkeen kohdalla.

 Lähimetsä meidän kaupungissa, puistomainen, eikö?

 Vielä pystyssä olevan metsäkaistaleen takana paistaa nyt valo, koska siellä on se uusi hakkuuaukko

Lähimetsässämme on todistettavasti puita.

Ne on merkitty sinisellä nauhalla, ettei jää epäselväksi....

Ennen lähimetsän (ruskea aukkohakkuualue keskellä) hakkuita 

kiersin koiran kanssa tuon punaisen lenkin.

Lähimetsä kaadettiin kolme vuotta sitten.

Koska hakkuualue on vaikea kulkuista, etsin hieman eri reitin.

Viime viikolla kaatui sitten tuo keltaisella merkitty kohta.

Kone vielä myllää, joten en tiedä miten paljon metsää häviää lisää.

Meistä koilliseen on pieni suojelualue. Sitä ne eivät ainakaan kaada.

Vuoren päällä lounaaseenpäin on toisen kunnan raja. Se saattanee säilyä.

Tämä osa läheisen vuoren päällä on vielä pystyssä.

..mutta iso osa on kaadettu nyt.

Onhan täällä metsälämpäreitä vielä pystyssäkin. 

Surettaa vaan kun löytää hyvän reitin, niin se tuhotaan.

Korkeuserot ovat täällä myös aikas suuria, 

joten ihan joka kohdasta ei niin vain kuljetakkaan,

 oli hakkuuaukkoa tai ei.

Kuusi kuvaa kesästä- koostepostaus

Joku aika sitten haastoin bloggaajia postaamaan kuusi kuvaa kesästä.

Lähetin haasteen saatesanoilla:

"Tämän vuoden teema on paras.

Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. 

Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms.

Mikä vain sinusta on se paras muisto"

Oli tosi mukava katsella ja lukea haasteeseen osallistuneiden postauksia.
Tässäpä oli pieni jippo. Haasteessa pyydettiin valitsemaan se paras muisto, eli siis yksi kuva ;)
Jos haasteessa olisi heti kärkeen pyydetty valitsemaan vain yksi kuva,
se olisi ollut ihan mahdoton tehtävä, eikö vaan?

Tässä haasteen antia:

Kristiina K:

"Näin voimakasta ilta-aurinkoa ei ihan aina näekään. Onneksi satuin juuri tänä hetkenä vilkaisemaan ulos ja kiirehdin rantaan kuvaamaan. Kuten tavallista nämä parhaat kuvaushetket ovat hetkessä ohi."

Rikkaruohoelämää:

"Punahattuja olen sekä ostanut taimina että kasvattanut siemenestä. Jostain syystä ne eivät ole oikein viihtyneet puutarhassani, mikä on vähän surettanut. Unelmissani on näkymä loppukesän punahattukasvustosta, joka houkuttelee lukemattomien perhosten joukon puoleensa. Näköjään jotkut unelmat alkavat toteutua. Silmänkantamattomasta punahattukasvustosta en päässyt nauttimaan, mutta monen monta kaunotarta kukki pitkään ja hartaasti. Löysivätpä perhosetkin niihin lopulta tiensä. Kuvassa tosin jokin hämähäkki."

Versoja vaahteramäeltä:

"Ai niin, piti vielä valita näistä parhaista se parhain.

Se onkin vaikeaa...

Ehkä se on kuitenkin nuo kevään ensi hetket ja ensimäiset lumikellot,

kun kaikki ihanuus on vasta edessäpäin."

Kivisen Vilman piha:

Valitsin tämän kuvan belliksistä parhaaksi. Ei muuta erityistä syytä kuin, että ovat ihan kivoja ja helposti leviäviä kukkia. Kukkivatkin melko pitkään.

Luonnon luomaa:

Kaksi tasavahvaa parasta kesän elämyskuvaa/-muistoa ovat oravemon poikasen pelastaminen ja ketun kohtaaminen. 

Molempien jälkeen olin täpinöissäni pitkän aikaa :-) Luonto osaa olla ihanaa.

Saaripalsta:

"Paras kukkayhdistelmä on ehkä tämä: loppukesällä kukkaan tullut kerrottu jaloängelmä 'Hewitt's Double' ja rikkaporkkana. Täydelliset!"

Retkiä&hetkiä:

"Paras on kesähymy."

Vägen till Stormskäret-Tie Myrskyluodolle:

"Mieluisin kuva ja rakkain muisto on poikamme valmistujaisista otettu. Miten tärkeää on, että lapsi valmistuu ammattiinsa ja saa ryhtyä etsimään työpaikkaa. Ja ne niityn kukat tuovat kesän tuoksut mieleen vielä nytkin, syysmyöhällä."

Hiidenkiven puutarhassa:

"Koko kesän parhaaksi muistoksi valitsen ensimmäisen luumupuun kukinnan. 'Laatokan Helmi' teki odottamattoman ja ihanan alkukesän yllätyksen"

Koti Saksassa, sydän Suomessa:

"Kesän paras reissu oli ihan varmasti meidän hauska kylpyläloma Imatralla! Lapsilla ja meillä miehen kanssa oli hurjan hauskaa ja uimme itsemme joka päivä ihan väsyksiin asti. Ja toki, kun Imatralla ollaan niin käydään katsomassa upea Valtionhotelli sekä komeat kosken kuohut. :)"

Aina jokin kasvaa:

"Viimeisessä, ja mielestäni siinä parhaassa kuvassa, on kaksi kimalaista punahatulla. Tykkään kuvassa oikeastaan kaikesta, asetelmasta, kohteista ja väreistä. Punahattu on yksi suosikkikukkani ja kimalaiset taitavat olla suosikkihyönteisiäni, jopa perhosten ohi. Yritin edellisenä kesänä opetella tunnistamaan kimalaislajeja, aika huonolla menestyksellä tosin. Suomessa on yli 30 kimalaislajia ja monet niistä ovat hyvin samannäköisiä keskenään. Tunnistan varmuudella ainoastaan kartanokimalaisen. Kuvan kaksikko on mantukimalaisryhmän työläisiä, varmaankin samasta pesästä, koska noin sovussa ovat samalla apajalla."

Valkoista salviaa:

"Ja sitten piti valita näistä kuudesta se paras… Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan parhaaksi jättilaukan valloittavan värin. Se on yksinkertaisesti vastustamaton"

Navettapiian puuhamaa:

"Tätä punahattujen mahtavaa kukintaa pitää hehkuttaa ainavaa, siksiki, ku non viälä omista kylyvööstä. Valittinki sen  kesän parahimmaksi kukintamuistoksi."

Puutarha on kotini:

"Parhaimmaksi muistoksi valitsen ihka ensimmäisen kirsikkani ('Schedraja'), joka kukki ja tuotti satoa ensimmäistä kertaa viime kesänä."

Mamma laittaa valkoista:

"Yyterin sanat on ihan joka kesä käytävä kokemassa. Tämä kuva kertoo enemmän kuin yksikään sana, joten tämä on minulle rakkain."

Puutarhan lumo:

"Tämän kuvan valitsin kesän parhaaksi. Se näet palauttaa mieleeni ihanan ja onnistuneen lomamatkamme Kreetalle."

Selätön puutarhuri:

"Kesän ehdoton kohokohta oli 6. lapsenlapsen syntymä. Tässä Iiris-vauva kastepäivänään serkkupojan sylissä"

Pihakuiskaajan matkassa:

"Unikko on niin kaunis näinkin. Tämän taidan valita ykköskuvaksi"

Kottikärryn kääntöpiiri:

"Kuuden kuvan valitseminen oli haastavaa ja parhaan muiston valitseminen myös. Päädyin valitsemaan parhaaksi kuvaksi tämän viimeisen, sillä se edustaa pitkäaikaisen haaveen toteutumista saamieni graniittikivien vuoksi. Lisäksi oli kiva tehdä yhdessä siipan kanssa ja liittyyhän tähän kuvaan myös puiden istutus."

Saran mökissä ja puutarhassa:

"Puutarhan ihmeet ilahduttivat viime kesänä, mutta ihanimmat hetket olivat kuitenkin ne, kun mökkivieraana oli lapsenlapseni Hilda. Tässä puolivuotias tyttönen kellii viltillä mökin pihamaalla."

Kukka ja kaali:

"Minun kesän sykähdyttävimmät muistot liittyvät kanoihin ja kanatarhaan. Valitsen siis parhaimmaksi kuvaksi kanatarhan, sillä siihen liittyy monia ihania muistoja. Oli sydäntä lämmittävää nähdä mieheni silloin tällöin kyykyssä kanojen keskellä syöttämässä pulleita matoja kanoille uudessa tarhassa. Hän tiesi saavansa minut onnelliseksi, mutta minulle oli yllättävää, miten paljon hän itsekin nautti kanoista."

Katse ulos luontoon:

"Ja mistähän kuvasta pitäisin eniten? Hmmm... sudenkorentokuvasta. Miksi? Koska korennot ovat itsessään läpinäkyvine siipineen uskomattoman kauniita. Siksi."

Lopotin Toimelan pihaunelmia:

"Ehdottomasti paras muisto viime kesältä liittyi Lapin reissuun ja teltassa yöpymiseen. Oli hienoa kuunnella yöttömän yön ääniä, nuuhkia suopursujen tuoksua ja herätä järveltä kuuluviin lintujen aamuliverryksiin. Aivan huikea aloitus kesälomalle. Olkoon tämä kuvani kesän parhaasta muistosta."

Puutarhaeloa:

"Parasta on, kun unohtaa haravan nojalleen ja löytää itsensä kiertämästä puutarhaa ja alkavan kesän ihanuus humahtaa tajuntaan."

Villiviinin viemää:

"Pitkän pihankaivelupäivän jälkeen nostan jalat ylös, kolottavalle kropalle annetaan ansaittu lepo. Katse kulkee päivän aikaansaannoksissa, olo on väsynyt mutta onnellinen, mieli rauhallinen.
Tässä voisi olla se kesän paras muisto.
Puutarhavarpaat.
Niistä en haluaisi luopua koskaan. Toistaiseksi saan pitää ne, pikkiriikkisellä pihalla."

Lisäsin tähän loppuun kollaasin haasteeseen vastanneiden kuvista ;)
Kollaasi on julkaistu myös instassa.


Päivitän tätä postausta pikku hiljaa jos kommentteja osallistuneilta vielä tulee:
ja tulihan niitä ;)

 Vaarin torpan puutarha:

"Kuudennessa ja viimeisessä kuvassa palataan kevääseen.
Tässä kuvassa vaalean sävyinen tulppaaniryhmä on
saanut aamuöisen virkistävän kevätsateen.

Parhaaksi kuvaksi selviytyi tämä viimeinen.
Talven pimeimpinä hetkinä ajatus keväästä ja raikkaasta aamusta
vei voiton."

Inkalilja Love:

"Haasteen teemana tänä vuonna oli PARAS. Nämä kaikki kuvat ovat oikeastaan lempikuviani viime kesästä, mutta jos yksi pitää valita niin valitsen kuvan törmäkukista, sillä ne hurmasivat minut  ihan kokonaan ja olin niin iloinen niiden leviämisestä."



Kiitoksia oikein paljon haasteeseen osallistuneille!
Olette kyllä ihan huikeaa porukkaa :)


Ps. Jos olet osallistunut haasteeseen ja kuvasi puuttuu täältä, niin laita kommenttia.
Päivitän postauksen mielelläni :)

Kylläpä aika rientää...

Kohta on kevät ;)

edit. Tuo viimeinen lause on sellainen sanonta, jota aloin jo hyvissä ajoin talven tullen ajoittain toistelemaan. "Talvityössäni" työkaverit sille pikkuisen naureskelivat :)

En ole jouluihminen ollenkaan, mutta jotain sitä pitää minunkin odottaa. Vaikka sitten vuoden vaihdetta ja sitä että päivä alkaa pitenemään :)