Olihan näitä;)

On se jännä juttu, että talven aikana unohtaa mitä puutarhaan on haalinut;) Jossakin aiemmassa postauksessa kirjoitin että haluan lisää erilaisia akileijoja pihalleni. Nyt mökillä huomasinkin että onhan noita jo muutamaa sorttia. Niinkuin alkupaloiksi. Toki, lisää aion haalia:)

Perinteistä sorttia nämä kaunokaiset, tädiltä saatuja.

.....kuten nämäkin

 Winky red and white, jonka ostin tänä keväänä.

 Näitä kasvatin siemenestä jokunen vuosi sitten.

Mhhh, ne näyttävät hurjan paljon Lime Sorbet- lajikkeelta. Enpäs muistanut siementilausta keväällä tehdessäni. Nyt minulla on nimittäin kyseistä lajiketta taimena...

 Tietääkö joku nimen tälle keimailijalle?

Paikalleen pääsivät siemenestä kasvatetut Lime Sorbet, William Guinnes ja Tower Light Blue. Nyt vähän hirvittää nämä helteet. Saapi nähdä kuinka nämä pikkuiset ovat pärjänneet mökkipuutarhassa.

Tädiltäni sai hyvät puskat sormustinkukkaa. Alakulmassa näkyy siemenestä kasvatetut illakot.

Hyviä hellepäiviä kaikille!

Rakas rehevyys;)

Kyllähän oli taas ryöpsähtänyt kasvillisuus mökillä. Ihana, villi ja puolihuolimaton on mökkipihani. Siis minusta, sellainen kuin haluan. Tai, no, toki olisi jokapuolella varaa kohennella, muttei se niin tarkkaa ole:) Joku muu toki voisi järkyttyä sen suloisen sekamelskan keskellä. Puutarhat ovat kuitenkin kuin lempivärit, toinen tykkää selkeydestä, toinen taas rönsyilystä. Eikä siinä ole oikeaa tai väärää;)

Tähän postaukseen ajattelin laittaa pienen pihakierroksen mökkipuutarhasta. Harmi vaan kun en voi tällä hetkellä viettää siellä niin paljon aikaa kuin haluaisin. Täytyy siis fiilistellä näin virtuaalisesti ja julkisesti;)

Rentoakankaalin kaveriksi on kasvanut nurmitädyke, harmi kun en ottanut siitä lähikuvaa. Kivasti sekin luonnonkasvi sopii siinä kasvamaan.

Etualalla näkyvät poimulehdet ilmaantuivat myös oma-aloitteisesti polun reunaan kasvamaan.

Siperianunikko on löytänyt paikkansa betonilaattojen välistä, eihän näitä nyt pois nypitä;) Heinä kiven vieressä on kiva ja tarkkaan kun katsoo huomaa kuinka paljon päivänkakkaraa nousee penkin taakse perennojen kaveriksi.

Jotkut asiat vain ovat, eikä niitä juuri enää huomaa. (Omituista, kuin kulkisi silmät kiinni?) Mutta kun tätä nuotiopaikan viereistä kallioa pysähtyy katsomaan, oivaltaa sen kauneuden tavallaan uudelleen.

Tänne olen siirtänyt metsäkurjenpolven. Sekin on yksi suosikkini luonnonkasveista.

Metsäpuutarhaosa näyttää nyt tältä. Varsinaista rehevyyttä saapi vielä odotella.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Ruusuja, ruusuja

Niinpä, hurahdin ruusuihin, tavallisiin pensasruusuihin ja ihanasti ne ilahduttavat mökkipuutarhassa nyt. Kovin montaa minulla ei (vielä) niitä ole. Tämän postauksen kaunokaiset ovat punalehtiruusu, juhannusruusu, teresanruusu sekä suviruusu.

Rauhaisaa ja ruusuista juhannusta rakkaat lukijat!

...ja tervetuloa lukijaksi Mökkipuutarhaan Peikonpähkinä! ;)

Kiirettä on...

Hurjan nopeasti puutarha vihertyy. Kiirettä se on pitänyt, kuin myös on ollut kiireinen jakso minullakin, siis pitkä työputki ykkösvapaalla. Enpä ole juuri ehtinyt blogia päivättää, enkä vierailla teillä muilla. Joskus toivon että vuorokausi olisi hieman pidempi, jotta töiden jälkeen voisi sopivasti levätä ja tehdä niitä itselle mieluisia asioita. Aina ei todellakaan puhti riitä ja joistakin asioista on luovuttava.

Mökillä käytiin pyörähtämässä arkena ykkösvapaalla, sattui olemaan isännälläkin vapaapäivä. Ja nyt oli minulla myös yksi niistä harvoista vapaista viikonlopuista. Ihan kivasti sai siis tällä viikolla viettää aikaa mökillä. Vuosien kuluessa olen oppinut nauttimaan puutarhasta, vaikkakin rikkaruohot rehottavat, en ota siitä hirmuisasti stressiä. Oli aikoja jolloin puutarhan laittaminen oli varsinaista suorittamista. Kaikki se vähä aika jonka vietin mökillä meni jonkun kohdan tuusaamisessa. Nyt otan rennommin, saatan vain ihmetellä kasveja kameran kera pitkiä toveja ;)

Vihertyy, vihertyy.... Hankin muuten hieman cottage garden romantiikkaa tänne metsäpuutarhan siimekseen. Ostin nimittäin metalliset koukeroiset puutarhakalusteet puutarhan takimmaiseen nurkkaan. Se käyvätkö ne suomalaisen metsän siimekseen onkin sitten ihan makuasia ;)

Tämä yksinkertainen köynnöstuki on 'Gladys Pigard'- kärhöä varten. Ostin myös ihanan 'Ville de Lyon'-kärhön. Saapi nähdä miten niiden kanssa käy;)
On vähän suttuisennäköisiä ja epätarkkoja nämä ylläolevat puutarhakuvat, ei siis ihan onnistuneet otokseni ;)

Risulintu piileskelee metsäpuutarhassa

Herttainen japaninakileija. Jotenkin nyt innostaisi hankkia lisää erilaisia akileijoja. Muutemaa sorttia kasvatin siemenestä ja niistä nyt ei voi vielä sanoa sitä taikka tätä.

Tarhakalliokielo on myös yksi suosikkini. Omanlaisensa on....

Jaahas. Piikitkin vinossa, onkos täällä ollut erimielisyyksiä ?