14. tammikuuta 2020

Kotipihan tarina. Viides kesä 2019.

Vuosi 2019 on viides vuosi.
Tarhurilla on nyt puutarha.
Rehevä ja monilajinen.
Suunnilleen sellainen kuin haaveissa.


 Tarhuri päättää tehdä jatkossa aina kesät puutarhatöitä. 
Talvi menee hoitoalalla, näin aluksi ainakin. Voi se talvi olla muutakin.
Päätökseen voi olla tyytyväinen.






Paviljongin katoskangas repesi pariin kertaan. 
Kolmatta kertaa ei tarhuri siihen kangasta osta, vaan antaa köynnöksien vallata. 
Köysi kiinnitettiin kattorakenteeseen, jotta köynnökset saavat lisää tartuntapintaa.



 Vielä joitakin suurempia törkynurkkia tarhuri korjaa.

Ihan hirmuisasti tarhuri ei pidä siitä että kuoriketta näkyy noin paljon, 
mutta hiljalleen kasvit kasvaa ja sitten kuorikate ei ole ole täällä näin näkyvässä roolissa ;)

 Ensimmäisiä alueita jo hieman muuttaa ;)



Isäntä ja tarhuri tekivät pienen varaston.

Yksissä tuumin, enimmäkseen :)

Kahmari kauhoi vanhan saunan puurakenteet pois.
Kaivuri kaivoi loput.

 Uusi tuli marraskuussa, meidän ainoa sauna. Sitä on odotettu.
Tarhuri saunoi kuutena iltana peräkkäin :)

Keväällä siellä odottaa projekti. Terassia ja istutuksia.
Heti kun routa sulaa....tai jos sitä routaa nyt edes tulee.


Tämän postaus-sarjan ensimmäinen postaus alkoi sanoilla:

"Alussa oli pieni talo, kivet ja tyhjä nurmea kasvava 1200m2 tontti.
Haaveena puutarha, sellainen rehevä ja monilajinen.
Toiveissa pensasruusut, pionit ja kurjenpolvet...."

Hei. Täällä ne nyt on!




Tarina jatkuu. Toivotaan ainakin niin :)


Kaikki aiemmat postaukset kotipihan muodonmuutoksesta löydät tunnisteesta:
Kotipihan tarina





13. tammikuuta 2020

Kotipihan tarina. Neljäs kesä 2018

Ei kait teitä kyllästytä? Ehkäpä, mutta siltikin sitkeästi julkaisen loputkin puutarhan vuodet :D

 Puutarhan neljäs kesä.
 Tarhurilla on ollut kiirettä ja luomisen vimmaa. Suorittamista ja joskus jopa ärsyyntymistä. 
Ei kuitenkaan niin paljon että into kokonaan laantuisi :)

Tänä kesänä tarhuri nauttii, vaalii, kasvattaa uutta ja oppii rentoutumaan.
Alkukesä menee hienosti. Loppukesä synkästi.


Kasvihuone on otettu kunnolla käyttöön.


 Puutarha rehevöityy.

 Tarhuri on väsähtänyt hoitotyöhön ja varsinkin vuorotyöhön.
Kesäillat olisi kiva viettää kotosalla ulkona.

 Parisuhteessakin on suurempi kriisi.



Tarhuri sai jotain syötävääkin puutarhastaan.
Tie sydämeen vie vatsan kautta, niin sanotaan.
Chilit ovat isännälle.
Ne polttelee,
kuten joskus elämäkin.



 Isäntä ja tarhuri löytävät taas yhteisen sävelen. 
He ovat kuitenkin aika hyvä tiimi.



 Tarhuri innostuu taas kaivamaan.


Aiemmat postaukset näet täältä:



12. tammikuuta 2020

Kotipihan tarina. Kolmas kesä 2017

Toukokuu oli kylmä.
Tarhuri odottaa kevättä.
Tarhuri sai myös odottaa kesää, joka ei kuitenkaan lämmöllä juuri hellinyt.

Tarhuri ihailee hedelmäpuiden kukintaa.
Niitä puita ei tarhurilla ole aiemmin missään ollutkaan, 
sillä metsäisellä mökkitontilla niille ei ole järkeviä paikkoja.

Puutarha rehevöityy.
Tästä tarhuri tykkää.

Joitakin uusia kasveja tarhuri istuttaa.
Joitakin kasveja tarhuri siirtää.




Tarhuri katsoo nyt kuvia ja hämmästyy itsekin.
Kuvat ovat vuodelta 2017. Se on puutarhan kolmas kesä.
Tarhuri on tyytyväinen ettei ole mullan laadusta ja multasyvyydestä tinkinyt.


Satoakin saa talon seinustalta. Tarhuri on siihen vähään tyytyväinen.

 Isäntä alkaa nikkaroimaan tarhurin haaveiden mukaista kasvihuonetta.
Tarhuri on jo aikaa sitten ostanut käytetyt ikkunat ;)




Loppukesällä kasvari valmistuu.
Tarhuri kiikuttaa sinne ruukkuja.
Seuraavana keväänä tarhuri pääsee täällä tositoimiin.



  Kaunis pieni kasvari kaipaa jotain kivaa ympärilleen....

...kuten kivimuurin

 ja noppakiveyksen.


Kivihomma taisi jäädä tänä vuonna tarhurin viimeiseksi pihaprojektiksi.

Loppukesällä teetimme kattoremontin. Se oli tarpeen muutaman ongelman vuoksi.
Punainen pelti vaihtui tummaan.
Talvi saapui ja tarhuri vetäytyy taas miettimään ;)