29. lokakuuta 2016

Pimeyttä vastaan

Ensi yönä siirretään kelloja taas. Illat siis entisestään pimenevät. Ensilumi tuli ja maa olikin valkoinen pari päivää. Lumi on sulanut ja kaikki näyttää taas niin mustalle. Minusta nyt onkin ihan sopiva aika viritellä kaamosvalot ulos ja ikkunaan. Isännän mielestä ne on jouluvaloja. No, ei minun mielestä ;)

Keittiötölkkien virka maljakkoina päättyi myös ;)


Leppoisia syksyn iltoja kaikille!

25. lokakuuta 2016

Ensilumi!

Tänään satoi ensilumi. Minusta se on aivan ihanaa. Vaikkakin tällä kertaa ilo saattaa jäädä kovinkin lyhytaikaiseksi, sillä plussan puolellehan se kuulemma kääntyy sääennustuksen mukaan.
Kyllähän tämä tietää jo loppua viherrakentamisellekin, vaikka työmaita olisikin tässä kesken ja lisääkin ehkä tarjolla. Sääolot kyllä muuttuvat koko ajan haastavammaksi monenkin työvaiheen tekoon, että pikkuhiljaa me puutarhurit aloitamme talvilevon. Eikä se niinkään haittaa, sillä se, onko siellä räntäsateessa kovinkaan mukava töitä tehdä, onkin ihan oma juttunsa ;)

Unikoilla pipot päässä ;)
Kaunopunahattu
Sulkaneilikka
Sinipiikkiputki
Syysasteri
Isotähtiputki
Keijuängelmä
Koivuangervo
Neilikkaruusu
Jättipoimulehti
Kärhö 'Jackmanii'



Kaunista taas hetken ;)

Tervetuloa lukijaksi Beate/ Varjosta valoon!

22. lokakuuta 2016

Jep, tulihan tästä puutarha ;)

Minulla on blogissani tuolla sivupalkissa erillinen sivu rehevästä ja puolivillistä ja "valmiistakin" mökkipuutarhasta. Kotopihan puutarhastakin alkaa jo saamaan ihan mukavia kokonaiskuvia, joten viimeinkin rohkaistuin tekemään erillisen sivun siitä.

Sivulla on linkkejä ihan sieltä ekalta syksyltäkin. Olette varmaan jo kyllästymiseen asti nähneet näitä kuvia, mutta käykää kurkkaamassa :D





Eipä mulla muuta. Hyvää lauantaita kaikille!


21. lokakuuta 2016

Puutarhan tympeimmät työt

En karta kaivamista tai raskasta kivituhkan kärrämistä enkä kivien siirtelyä. Kitkeminenkään ei saa verenpainetta nousemaan, edellyttäen tietysti että kitkettävänä ei ole epätoivoista juolavehnän tai vuohenputken valloittamaa aluetta. Puutarhan syystyöt taas kuuluvat niihin kaikkein tympeimpiin hommiin.

Perennaistutusten siistiminen syksyllä on ehkä se kaikkein tympein homma. Toisaalta haluaisin että on pihalla olisi hirmusiistiä ja tekisi mieli nysvätä joka kohta kuihtuneista perennanvarsista. Toisaalta se on aika turhaa sillä talven aikaan kasvustoa häviää melko paljon ja kuihtuneet varret ja lehdet ovat hyvää maanparannusta. Kuihtunut kasvusto myös suojaa kasveja talven aikaan. Joku kirjoitti että silppuaa varret istutusalueeseen oksasilppurilla. Se olisikin järkevää, mutta minulla ei vastaavaa vekotinta vielä ole, niin olkoon sutut puutarhassa. Siistin sitten keväällä. Luulen että puutarhan kevätsiistimen on puutarhan syyssiistimistä kivempaa ;)




Noista nauhuksista kannattasi muuten ainakin käydä katkomassa kukkavarret pois, koska se tekee valtavasti siementaimia


Minulla on kaksijakoinen mielipide noista kotipihan suurista vaahteroista. Ne ovat kauniita ja erittäin tärkeitä puutarhan kokonaiskuvan vuoksi. Lehtien haravointi ei ole oikeastaan mitenkään ärsyttävää, vaan se mitä ihmettä tehdä kaikille sille lehtimassalle. Tuntuu niin turhalta lähteä sitä kuljettamaan kaatopaikan puutarhajäteosastolle, joten yritän sitä epätoivoisesti kompostoida. Viime vuonna keräsin lehdet isoihin muovipusseihin ja vasta keväällä laitoin massan kompostiin. Näin se ehkä kompostoitui nopeammin. Tänä syksynä kärräsin lehdet suoraan kompostiin ja laitoin kerroksittain vanhaa kompostia väliin. Melkoiseksi tiiviksi kerrokseksi vaahteranlehdet menevät, vaikkakin osittain ajelin maassa olevien lehtien päältä ruohonleikkurilla. Pöh, siinähän sitä ensi vuonna saa kompostia myllätä kerran jos toisenkin.


On myöskin eräs tympeä puutarhan työ, kukkasipuleiden istutus. Joku muukin on uskaltautunut tunnustamaan että kukkasipuleiden istutus ei ole mikään suosikkihomma. Istutan kukkasipulit aina perennojen lomaan jossa kukkasipuleiden lehdet saavat kuihtua poissa silmistä myöhemmin nousevien perennojen lomassa. Näin myöskään alue ei ole tyhjä sipuleiden kukinnan loputtua. Minusta on ärsyttävää kaivella monttuja perennojen lomaan saadakseen sinne kukkasipulit laitettua. Olen kuitenkin haudannut tänä syksynä maahan lumikelloja, helmililjoja ja tulppaaneja, koska ne ovat kuitenkin niin ihania ;)





Mites teillä syksyllä, siistiä vai suttua?


Mukavaa viikonloppua kaikille!

16. lokakuuta 2016

10. lokakuuta 2016

Lähimetsän lenkki

Ehkä noin vuosi sitten myrsky kaatoi lähimetsästä muutaman suuren puun. Kaupunki siisti maitaan ja paikalle tuli metsäkone, joka jätti jälkeensä aukon. Nyt Rauli-myrsky kaatoi puita lisää ja metsäkone tuli tekemään ainakin kolme kertaa suuremman aukon. "Kätevästi" aukon reuna oli merkattu ihan kulkemani metsäpolun mukaan.

Kun muutimme lähimetsässä ei ollut juuri polkuja ja itse siellä liikkuessamme muodostui sinne ihan kiva reitti. Nyt se on poissa. Täystuho.

Lähimetsän puita
Tykkäsin kuusista enemmän kun ne oli pystyssä...
Lähimetsän polku
Metsäkoneen möyrinnän jälkeen tästä on ihan turha yrittää löytää sopivaa kulkureittiä. Onneksi koko vuorta ei sentään kaadettu, joten mäen päällä olevat polkumme ovat osittain säilyneet. Tosin lenkin pituus on vain murto-osa edellisestä. Suhteellisen hyvän kohdan löysin päästäkseni tuonne pystyssä olevaan metsään (tuolta oikealta, ei näy tässä kuvassa se kohta) Hakkuiden jälkeen suuntasin koiralenkille tämän vuoren yli. Toisella puolella vuorta on hiekkatie, jonka varrella harvakseltaan taloja. Sieltä pääsee myös tekemään kierroksen maastossa.
Isäntä vastaavasti kierteli vuoren toista laitaa ja löysikin sieltä toisen kivan reitin. Sinne pitää mennä melko tiheän pöpelikön läpi, joten en ollut sillä suunnalla aiemmin käynytkään.
Seuraava kuvasarja on eiliseltä lenkiltä. Eikä maisemat siellä olleet huonot ollenkaan.












Mielipaha metsän kaatamisesta hieman helpotti tällä uudella reitillä. Koiralenkin pituuskin kasvoi sopivaksi kun menee vanhalle säilyneelle reitille mäen päällä ja kiertää lisäksi lenkin tällä toisella reunalla vuorta. Niinhän se on, et voi tietää mitä lähimaastossa tulee tapahtumaan ellet omista suurempaa palaa maata.


Tervetuloa lukijaksi Pauliina!