Jee, multaa!

Ah, sitä tunnetta kun saa avata ensimmäisen kylvömultapussin. Se on varma merkki lähestyvästä keväästä. Vaikka talvi on pitkä, alkaa puutarhan kausi tammikuussa ensimmäisten kylvöjen kera.

Ajattelin nyt kylvää vain paria eri sorttia, mutta kummasti siemenlaatikosta löytyi muitakin siemeniä, ja ihan miltei huomaamatta upotin niitäkin kylvömultaan.

 Kirkas muovikansi vielä näiden päälle ja kylvölaatikot pieneen kylppäriin lattialämmityksen päälle.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan kylvin chilit

..ja kelloköynnöksen.

Jättiverbenapussin jämät kylvin hajakylvönä pieneen rasiaan, jonka laitan jääkaappiin.

Täältä voit lukea viime tammikuussa kirjoittanani postauksen:

Jättiverbenan kasvatus siemenestä

Jättiverbenan juurakon voi talvehdittaa samaa tapaan kuin daaliat. Meillä ei kuitenkaan ole oikeastaan sellaista kunnollista tilaa siihen. Keittiössä on tosin luukku lattiassa, josta pääsee kellarintapaiseen, mutta siellä on maalämpöpumppu, joten se tila on aika lämmin. Ajatuksissa oli kokeilla, josko siellä onnistuisi talvetus, mutta se jäi nyt kokeilematta.

Löysin laatikosta myös vanhoja pelargonin siemeniä. Pelargoni on kuvan mukainen 'Lustre Deep Pink'. Tämä aiemmin kasvattamani ei talvehtinutkaan, joten josko noista vanhoista siemenistä saisi kasvatettua uuden ;)

Kasvatin pari vuotta sitten kokeilu mielessä latva-artisokan. Sainkin pari komeaa kukintoa siitä. Nyt kylvin niitä uudelleen. Kaipa tälle komealle kasville tilaa puutarhassa löytyy, jos taimikasvatus onnistuu. 

Mukavaa tammikuun loppua kaikille!

Kohta on helmikuu. Niin se aika etenee :)

Minä puutarhurina-haaste

Haluan vastata Kivisen Vilman laatimaan Minä puutarhurina-haasteeseen, vaikkei kukaan minua erikseen haastanutkaan :D

Olen puutarhuri ammatiltani ja valmistunut joskus 1990-luvun lopulla. Koulutus oli lähiopetusta, siis teoriaa ja paljon ajankohtaisia töitä. Koulun kasvihuoneella, keräsimme tomaatteja ja kurkkuja sekä ruusuja ja muita leikkoja. Niitä pakattiin ja paketoitiin. Syksyllä olimme töissä avomaalla, mm. porkkanan ja sipulin nostossa. Kesäisin teimme koulun pihan hoitotöitä ja jossain hallissa opettelimme tekemään kiveyksiä.  Kukkasidontaa oli jonkun verran, mutta se ei oikein kiinnosta ammattina. Minusta kukat ovat ihan kauniita sellaisenaan ilman että ne kieputetaan tiettyyn asentoon. Viherrakentamisen opetus oli melko vähäistä kuitenkin ja kouluaikaan olin ehkä kiinnostuneempi kukkaviljelystä.

Jotenkin kuitenkin ajauduin pihalle töihin. Pääsääntöisesti puutarha-alan työni on ollut viherrakentamista eli siis useimminkin uuden pihan tekemistä alusta loppuun. Työkohteina omakotitalopihat, kerros- ja rivitalot ja valtavat massaistutukset esim valtateiden varsille. Joskus on kivoja vanhojen pihojen kunnostuskohteita, joissa luodaan uutta ja säilytetään vanhaa. Niissä pääsee käyttämään luovuutta oikein kunnolla.
Olen tavallinen rivipuutarhuri, en suunnittelija. Tyytyväinen sellainen :)

Töissäni koen olevani järjestelmällinnen ja tehokas. Kotosalla taas ajoittani haahuilen ja hukkaan työkaluja sekä hanskoja ja harrastan taimikaruselliä (no, jokunen kasvi osuu heti oikealle paikalle)

Joku joskus kysyi että kuinka jaksan kotonakin tehdä puutarhahommia kun teen sitä kesäisin työkseni. Kotona se on kuitenkin niin erilaista, saa kokeilla kasvatella kaikenlaista ja puutarhassa päästää boheemin puutarhurin vallalleen. Se on antoisaa.

Erilaisten kivien käyttö puutarhassa on yksi asioista minkä olen oppinut työn kautta. Sillä erotuksella, että usein suositaan yhtä tai kahta samanlaista kiveystä tai reunakiviä koko pihaan tarkoituksena yhdenmukaisuus. Tavallaan se on totta ja tavallaan ei ollenkaan tärkeää. Meillä on kotona liuskekiveä, noppakiveä, betonimuuria, luonnonkivimuuria, betonilaattoja jopa muutama itse tehty betonilaatta. Minusta siinä tuli sellainen kiva kotikutoisuuden leima puutarhaan.

 Osa istutusalueista on rajattu kivillä.
Tässä on käytetty kivet, jotka jäivät yli kun kasvihuoneen ympärille tehtiin kiveys.

Osaa istutusalueista ei ole rajattu ollenkaan.

Tässä kohdassa liuskekiviaskelmat vaihtuvat portin kohdalla ihan rohkeasti betonilaattoihin

Kasvimaalla on lavakauluksia ja tiilistä tehtyjä kasvulavoja sekaisin. 

Vanha tiili tuo sitä kaipaamaani kotikutoisuutta puutarhaan ;)

Toinen tärkeä asia, mikä tuli työn kautta on tehdä laajoja yhteinäisiä istutusalueita, joihin voi laittaa pienen puun, pensaita ja perennoja. Kasvit viihtyvät paremmin yhdessä isossa multatilassa, kuin sinne tänne pihaa ripoteltuina. Rikkaruohoton multa on myös erittäin tärkeää.

Olen saanut blogiini kommentteja että kotipuutarharini on järjestelmällisesti tehty. Ei se ihan niin kuitenkaan ole. Ehkä suuret linjat on jotenkin hahmoteltu päässä ja sen mukaan tehty istutusaluiden pohjat. Kasvien kanssa on sitten säädetty ehkä enemmän. Niin, ja kyllä täälläkin joskus mennään kasvi edellä :D

Tykkään perennoista ja pyrin tekemään alueista jokseenkin luonnonmukaisen näköisiä. En muista kuinka monta perennaa oli aikoinaan puutarhakoulun tentissä, mutta oma mielenkiinto niihin on lisännyt tietämystä. Samalla lailla kuin kuka tahansa, etsin tietoa kasvupaikasta ja kasvin koosta jne. Puutarhassa oppii jatkuvasti, sitä ei pidä unohtaa. 

 Tykkään kaarevista muodoista niin kotona kuin...

 ..mökillä

Mökkipuutarhassa otin aika paljon huomioon olevassa olevaa maastoa ja luonnonkasveja. Unohtamatta luonnonkiviä, mitä sammaleisempi, sen parempi.

Mökkipuutarhassa olisi edelleen parannettaa. On osia jotka viime vuosina tulleen ammattitaidon mukaan tekisin toisin.

Kotipihalla ei ollut mitään huomioitavaa, koska tontti oli pelkkää nurmea.

No, muutama iso puu löytyi.

Kaikenlainen esikasvatus ja hyötykasvien viljely on nyt pitänyt itse opetella. Hyötykasvihommat ovat edelleen hiukan hakusessa, mutta oppia ikä kaikki ;)

Samoin olen huono perehtymään vaativampien kasvien hoitoon. Miltei kaikki kasvini ovat kestäviä puutarhan peruskasveja. Kaikki puutarhanhoito menee vähän samalla kaavalla. Kuitenkin esimerkiksi kärhöt olisi kiva saada paremmin kukoistamaan. Siihen löytyy täältä blogistaniasta hyviä vinkkejä.

Näin me täällä opimme ja opetamme toisiamme, alan ihmiset ja kotipuutarhurit. 

Se on kyllä blogistanian rikkaus.

Haasteen saa toinen ammatti-puutarhuri:

Riina

Kopion tähän loppuun haasteen säännöt Kivisen Vilman-blogista:

"Haasteen säännöt: voit kirjoittaa sinusta puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi. Mainitse, että olet saanut haasteen Kivisen Vilman -blogista. Laita haastepostauksesi linkki tähän postauksen kommenttiosioon.  Minä kokoan niistä aikanaan oman blogikirjoituksen. 

Olisi mukava kuulla moneltakin teistä, millaisia puutarhureita oikein olette!"

Elämänsä kunnossa, vai onko?

Aloitin työt uudessa paikassa marraskuussa. Joulukuussa oli terveystarkastus, jollaisessa en olekaan pitkään aikaan käynyt.
Viime kesä oli huisin mukava olla ulkosalla tekemässä fyysistä työtä, joten kuvittelin olevani elämäni kunnossa. Pieni verenkuva olikin ihan toista mieltä ja verenpaineetkin korkealla.

Esitietolomakkeessa kysyttiin millainen kuntosi on. Johon tietysti rastitin että hyvä (se paras vaihtoehto) Jaksan hienosti työn ja arjen...Jälkeenpäin ajattelin että joo, en jaksa juosta. Onkohan se kunto sittenkään hyvä :D

Painoindeksin mukaan olen merkittävästi ylipainoinen. Täh? Minäkö? Ei tunnu siltä, tai joo, olenhan aina ollut pyöreä. Ilmankos sitä ostaa kooltaan niitä "erittäin isoja" vaatteita.

Vaa'alla ei ollut käynyt pitkään aikaan ja paljonhan se näytti. Samaten kokovartalopeili on meillä tuolla kaapin takana. Peili on hyvin pölyinenkin, kuten näkyy, mutta sitä en alkanut pyyhkimään ja lavastamaan tähän postaukseen. Vaaka ja kokovartalopeili eivät ole olleet pois käytöstä, koska jotenkin harmittaisi tai hävettäisi. Olen kulkenut vuosia sellaisena kuin olen, eikä siinä mitään ihmeellistä.

Se mikä pienessä verenkuvassa mietitytti ja vaatii toimenpiteitä on koholla olevat kolesteroliarvot ja triglyseridiarvo. Rasvamaksaa ei sentään vielä ollut ja kaikki muut veriarvot hyvällä tasolla.
Lääkärin mielestä kolesteroli ja triglyseridiarvot olivat sellaisissa luvuissa että ne korjaantuisivat elämäntapamuutoksella.

Olen nyt pyrkinyt noudattamaan (huom. joulun jälkeen :D ) normaalia terveellistä ruokavaliota ja lautasmallia.
Painoa on lähtenyt 6 kiloa ja vyötärön ympärys on kaventunut viisi senttiä. Siitä onkin varaa lähteä, jos suosituksiin tähtää :D

Mikä on sitten muuttunut ruokavaliossa? Paljonkin ja ei kuitenkaan hirmuisasti.

- Olen aina syönyt kasviksia, mutten tarpeeksi. Nyt niitä on vähintäänkin puoli lautasellista.
- Hedelmiä olen syönyt aiemmin vähemmän. Nyt niitä syön useamman päivässä
- Ruuanlaittoon öljyt, oivariini pois.
- Leivällä edelleen oivariini, mutta vähemmän.
- Tuoremehu pois. Ei tuoremehussa mitään vikaa ole, mutta sitä tuli juotua lasi tolkulla päivittäin. Nyt tilalla vesi.
- Sipsit ja suolapähkinät pois. Näiden luopumisessa ei mitään suurempia tunteita. Suolattomia pähkinöitä laitan silloin tällöin salaatin joukkoon.
- Nyt on sitten paha: Kermaiset ihanat juustot pois. Luulin että siihen en pysty ollenkaan. Olin väärässä. Toki näitäkin voin syödä ja herkutella joskus, muttei missään nimessä päivittäin.
- Sitten toinen paha: Suklaa pois! Turhan usein tätäkin tuli nautittua. Edelleen joskus voin herkutella.

- Yksi asia on pitänyt opetella ihan täysin ja joskus edelleen tämä tuottaa hankaluuksia. Nimittäin ateriarytmi. Menneisyydessä on sellaisiakin päiviä, että iltavuorossa kolmen aikaan iltapäivällä tajuan etten ole koko päivänä syönyt vielä mitään vaan juonut kahvia! Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole koskaan ollut päivävuorossa, eikä varsinkaan puutarha-alan töissä. Nyt olen pyrkinyt syömään tasaisesti päivän mittaan. Jopa opetellut syömään aamupalaa. Keitän mikrossa kaurapuuron, johon kyllä, laitan pienen nokareen oikeaa voita.
Toinen tärkeä asia tässä ateriarytmissä on se että ennen sitä söi vaikka päivällistä tolkuttoman määrän, että sitten oli ähkynä koko illan. Nyt on ok, jos kolmen tunnin jälkeen on vähän nälkä ja ottaa sitten sopivan terveellisen iltapalan.

Mitä minä sitten kokkaan?

Nolottaa myöntää että en ole todellakaan mikään kodinhengetär tai intohimoinen kokki. Laitan ihan tavallista kotiruokaa, vaikka uunilohta, perunoita ja kasviksia, makaroonilaatikkoa ja salaattia, kasvissosekeittoa ja raejuustoa, tofukasviswokkia, jauhelihapihvejä tai -pullia (vähärasvaisesta naudanlihasta), muusia ja kasviksia jne. Oleellisinta on kevyemmät vaihtoehdot raaka-aineina ja se lautasmalli. Nyt tulee syötyä hyvinkin se puoli kiloa kasviksia päivässä.

Ennakointi on myös tärkeää. Ennen nälkäisenä saattoi jääkaapista vetäistä lihapiirakan ja pari nakkia. Nyt niitä piirakoita tai pasteijoita ei edes ole jääkaapissa. Nakkeja on koiralle :D Nyt otan aikaa ja teen itselleni hyvän lounassalaatin, joko tonnikalalla tai raejuustolla tai edellisen päivän uunilohella, kanalla yms. Ei se oikeastaan kohtuuttomasti vaadi. Paljon vaan pilkkomista ;)

Perusarkiruoka eli makaroonilaatikko. Vähärasvainen naudanliha, ei suolaa, vaan mausteena reilusti valkosipulia ja valkopippuria. Periaatteessa pitäisi olla täysjyvämakarooneja, mutta kyllä oli sellaista kumia se aiemmin ostamani, että pysyn edelleen tässä tavallisessa vaihtoehdossa. Jos muut muutokset eivät auta veren rasva-arvojen muuttumiseen, niin mietin uudelleen tätä pasta-asiaa ;)
Syömäni leipä ja puuro ovat kuitenkin aina täysjyväviljaa.
Tässä tavallisesssa makaroonilaatikossa ero aiempaan on siis vähärasvainen liha, suolattomuus ja juustoraasteen pois jättäminen.

Edellisen kaveriksi salaatti ja vähintään puolet lautasellista. Teen salaatin yleensä useasta eri vihanneksesta, joskus maustan sitruunalla, joskus oliiviöljy-balsamicoseoksella.

Samaten jos keitän kasviksia, niin siinä on useampaa eri sorttia. Minusta silloin on mukavampi täyttää puoli lautasta, kun kyseessä ei ole yksi ja sama kasvis.

Sairaanhoitajan vastaanotolla tuli tietenkin sellainen valkotakkisyndrooma, (vaikkei kyseessä ollutkaan lääkäri, eikä takkikaan ollut valkoinen) että verenpaineet vastaanotolla olivat huisin korkeat. Korkeathan ne oli sen jälkeen kotiseurannassakin, muttei sentään niin kovat kuin vastaanotolla.
Korkeaan verenpaineeseen arvasinkin syyn: Liiallinen suolan käyttö. Olen sellainen suolanlisääjä. Jo kotiseurannan aikana vähensin suolan lisäämistä ja ennen kaikkea vähensin sitä myös ruokaa laittaessani. Hämmästyin kuinka nopeasti tämä vaikutti verenpaineeseen. Samaan tahtiin myös makuaisti tottui vähäsuolaisempaan ruokaan. Myöhemmin lääkärin vastaanotolla tuli ilmi että verenpainelääkitys olisi ollut syytä aloittaa, jos alapaine on jatkuvasti yli 90. Nyt alapaine on pudonnut normaaliin tasoon 80. Se onkin hyvä, sillä lääkitystä en mielelläni aloita, mikäli asialle voin muuta tehdä. Jossain vaiheessa pitää tehdä uusi kotiseuranta. Varma keski-iän merkki tuo verenpainemittarin ostaminen ;)

Liikunta tukee painonhallintaa ja laihduttamista ja sitä kautta parempia veriarvoja. En kuitenkaan tykkää urheilusta. Kammoksun ajatusta kuntosalista tai jostain ryhmäjumpasta. Sellaiseen en itseäni pakota. Ostin kerran kahvakuulan, siellä se pölyyntyy yhdessä kokovartalopeilin kanssa kaapin takana :D
Tykkään käydä koiran kanssa metsälenkeillä ja kesällä työni on kuitenkin hyvinkin fyysistä puutarhatyötä ja talvella tässä hoitotyössäkin saa pistää töppöstä toisen eteen.

Olen joskus ehkä kymmenen vuotta sitten pudottanut painoa hirmuisalla kalorilaskemis- ja kitudieetillä. Arvatenkin se on tullut takaisin korkojen kera vuosien saatossa. Silloin ulkonäköpaineet saivat laihduttamaan.
Silloin tein itselleni eri ruokaa tai en syönyt oikein. Tämä ei todellakaan ollut mikään kestävä vaihtoehto.

Nyt olisi tarkoitus oppia syömään oikein ja saada kolesteroli ja triglyseridiarvo paremmaksi. Tuon jälkimmäisen alentamiseen toimii ruokavaliomuutokset tehokkaammin kuin kolesteroliarvoihin. Vyötärön kaventuessa triglyseridiarvo pienenee.
Maaliskuussa menen uudelleen verikokeisiin, uskon että olisi parempia arvoja luvassa ;)

Ihana Pippa Laukkakin voisi hyvillä mielin tulla kurkkaamaan minun jääkaappiin ;)

Loppuun aika hyvä Terveyskirjaston artikkeli painonpudotuksesta ja -hallinnasta:
Miten vähennän kaloreita ilman dieettiä

Laatikollinen toivoa

Joka vuosi näyttää samat asiat pyörivän täällä blogissani. Puutarhan vuodenkierto kulkee luonnollisesti vahvasti mukana, joten tammikuussa alkaa siemenpussien hypistely.

Viikonloppuna kävimme kaupoilla ja kuinkas muutenkaan löysin itseni siemenhyllyjen edestä.

Isäntä valitsi chilit ja tomaatin siemeniä piti jo ostaa valmiiksi. Punainen ' Cayenne Long Slim' on ollut kasvatuksessa jo muuteman vuoden. Se onkin ollut hyvä ja satoisa. Tällä kertaa sen lisäksi valituksi tuli keltainen 'Hot Lemon'
Kelloköynnös on yksi kestosuosikkini. Viime vuonna kasvatin myös valkoisia. Nekin kukkivat komeasti, mutta jotenkin valkoinen oli niin hailakka myös lehdiltään verratuna tähän violettiin, joten jätän valkoisen kasvattamisen väliin.

Ajatuksissani on tehdä saunarakennuksen terassin läheisyyteen jonkunmoinen istutusalue, johon tulisi myös suorakylvettäviä kesäkukkia. Lähinnä pioniunikkoa ja kosmoskukkaa. Olisipa kiva saada sellainen reilunkokoinen alue noita kasveja.

Löysin myös harjaneilikkaa upeissa sävyissä. Tämä on kaksivuotinen, joten ensimmäisenä kesänä se ei kuki. Harjaneilikka on hyvä leikko, ja harmikseni minulla on sitä vain vähän. Jospa nyt saisin sitä lisää.

Krassistakin tuli valittua tumma versio. Sitä kylvän sitten hyötykasvimaalle.

Jättiverbenan siemeniä etsiskelin kaupasta myös, mutten löytänyt. Päätin sitten jättää sen kasvatuksen väliin. Mutta kun muisti on mitä on, niin olihan niitä siemeniä kotona laatikossa. Saatan sittenkin kylvää jättiverbenaa. Samoja tomaatin ja chilinkin siemeniä näytti olevan ;)

Mukavaa tammikuun loppua!

Meille tuli talvikin takaisin. Lunta on nyt ainakin 15 senttiä :)

Kotipihan tarina. Viides kesä 2019.

Vuosi 2019 on viides vuosi.

Tarhurilla on nyt puutarha.

Rehevä ja monilajinen.

Suunnilleen sellainen kuin haaveissa.

 Tarhuri päättää tehdä jatkossa aina kesät puutarhatöitä. 

Talvi menee hoitoalalla, näin aluksi ainakin. Voi se talvi olla muutakin.

Päätökseen voi olla tyytyväinen.

Paviljongin katoskangas repesi pariin kertaan. 

Kolmatta kertaa ei tarhuri siihen kangasta osta, vaan antaa köynnöksien vallata. 

Köysi kiinnitettiin kattorakenteeseen, jotta köynnökset saavat lisää tartuntapintaa.

 Vielä joitakin suurempia törkynurkkia tarhuri korjaa.

Ihan hirmuisasti tarhuri ei pidä siitä että kuoriketta näkyy noin paljon, 

mutta hiljalleen kasvit kasvaa ja sitten kuorikate ei ole ole täällä näin näkyvässä roolissa ;)

 Ensimmäisiä alueita jo hieman muuttaa ;)

Isäntä ja tarhuri tekivät pienen varaston.

Yksissä tuumin, enimmäkseen :)

Kahmari kauhoi vanhan saunan puurakenteet pois.
Kaivuri kaivoi loput.

 Uusi tuli marraskuussa, meidän ainoa sauna. Sitä on odotettu.

Tarhuri saunoi kuutena iltana peräkkäin :)

Keväällä siellä odottaa projekti. Terassia ja istutuksia.

Heti kun routa sulaa....tai jos sitä routaa nyt edes tulee.

Tämän postaus-sarjan ensimmäinen postaus alkoi sanoilla:

"Alussa oli pieni talo, kivet ja tyhjä nurmea kasvava 1200m2 tontti.
Haaveena puutarha, sellainen rehevä ja monilajinen.
Toiveissa pensasruusut, pionit ja kurjenpolvet...."

Hei. Täällä ne nyt on!

Tarina jatkuu. Toivotaan ainakin niin :)

Kaikki aiemmat postaukset kotipihan muodonmuutoksesta löydät täältä:


Eka syksy 2014
Eka kesä 2015
Toinen kesä 2016
Kolmas kesä 2017
Neljäs kesä 2018