Jäikö vaivaamaan?

Puutarhapuuhissa tulee joskus tehtyä juttuja, jotka jäävät vaivaamaan. Vaikka olen itse puutarha-alallakin töissä ei oman pihan tekeminen mene aina niin sujuvasti. Joskus innostun tekemään tekemisen ilosta usein ilman tarkkaa harkintaa. Tästä saattaa seurata onnistumisia tai lisää säätöä ja taimikaruselliä, kunnes alue on mieleinen :)

Vasemmalla näkyvä istutusalue on tehty ekana syksynä. Viime keväänä teimme liuskekivilaatoitusta talon taakse ja paviljonkin alle. Alussa minua jotenkin vaivasi suoranlainen kivireunus, joka istutusalueessa oli...

Joku siinä vaivasi aikansa, mutta en sitä lähtenyt purkamaankaan. Kesän edetessä kasvillisuus kasvoi ja alue alkoi näyttää paremmalta. Tässä suhteessa ei siis kuitenkaan tarvinnut alun mietteistä huolimatta muutella mitään ;)

Samaa kivilinjaa noudatin talon varjoisassa kukkapenkissä, joka ei rajaudu liuskekivipolkuun vaan siinä on pelkät liuskekiviaskelmat nurmikolla. Suuret kivet loppuivat ja siltikin laitoin kivireunuksen. Tässä tuli siis suoraan sanottuna amatöörimoka. Eipä ole kovin helppoa leikata nurmikkoa....

Aikani sitä katselin ja nurmikkoa leikkailin (en tykkää trimmata tai muuten saksia paikkoja, vaan siistimisen pitäisi hoitua suoraan ruohonleikkurilla) Kivet siis lähtivät tästä reunuksesta hyvinkin pian. Nyt riittää silloin tällöin kanttaus, eikä joka nurmikonleikkuun jälkeen tarvitse mennä saksimaan.

Toinen vaivaava juttu on ollut tuo meidän telttapaviljonki. Ai, että se törötti alussa ikävästi. Nyt pikkuhiljaa olen saanut kasveja siihen ympärille. Ehkä silmä on siihen tottunut tai talven jälkeen kaikki kesäiset kuvat näyttävät mukavalle :D

Ehkei tää niin paha ollutkaan? 

Vielä saan odotella tovin ennen kuin pääsee kasvua ihailemaan....

 Hyvää viikkoa kaikille!