Pienesti vihertää

Toin tuomen ja vaahteran oksia sisälle maljakkoon reilu viikko sitten.
Tuomi on jo herännyt, vaahtera vasta hieman pullistelee silmujaan.

Kaunista ja yksinkertaista.

Hyvää pääsiäistä!

Lähellä

Pitkästä aikaa vaihdoin kameraan makrolinssin. Käsivaralla kuvatessa on kyllä hankalaa saada hyviä otoksia. Jotain tunnelmia kuitenkin sai vangituksi. Sellaista pienenpientä viherterapiaa ;)

Kun on alkuun päästy...

Pikkuisia purkkeja purnukoita on ilmaantunut ikkunan eteen ihan kiitettävästi. Jättiverbenan taimia on aika paljon. Chilejä kasvaa neljää eri lajiketta, yhteensä 17. Kylvin myös kahdenlaisia tomaatteja, Sweet Million- kirsikkatomaatin ja Vilma- pensastomaatin. Ne ovat vasta sirkkalehdillä. Latva-artisokkaa on kolme taimea ja kesäkukista maurinmalva ja tähtisilmä ovat myös sirkkalehtiasteella.
Mårbackasta ottamani pistokas kasvaa tuossa etualalla, ostetut pistokastaimet tuolla taaempana.

Chileistä parhaimmilta näyttää Trinidad Scorpion. Olen sen juuri latvonut, kuten muutkin chilit.

Kelloköynnökset ovat keittiönpöydällä. Istutan ne nykyään sellaisiin korkeisiin ruukkuihin. Taisivat olla ostamillani kärhöillä ne. Ekana vuonna kelloköynnöstä kasvattaessa huomasin ulos istuttaessa, että ne olivat tehneet ihan tuhottomasti juuria ulos ruukun koloista. Viime vuonna tähän aikaan laitoin ne sitten näihin isompiin ruukkuihin. Myöhemmin on turhan hankalaa niitä koulia isompaan astiaan.

Kun tämä taimikasvutus hyvistä suunnitelmista huolimatta paisuu kohtuuttomaksi tiloihin tai oikeastaan pöytätiloihin nähden ajattelin että tälläinen taittopöytä voisi olla hyvä ratkaisu. Pöydän koko on 123x61x74. Ja katsokaa kuinka pieneen tilaan se taittuu! Haa, sopii meille, sillä varsinaista varastotilaa ei juuri ole. Tuolla takana on isännän kasaama pöytä vanhasta puutavarasta. Toimiva, mutta se pitää purkaa kun ei mahdu säilyttämään.
Isäntä näytti myymälässä aavistuksen happamalta "Ai, nyt tulee tälläinen". Toisaalta tässähän kasvamassa 17 chilin tainta vain ja ainoastaan häntä varten. Ihan tyytyväisenä on satoa kerännyt ja chilitahnaa tehnyt parina aikaisempana kesänä, joten eipä tämä pakollinen sisustusratkaisu niin paha voi olla ;)
Jees, jotain vanhaa, jotain uutta taas meillä keväisissä sisustustunnelmissa, design kastelukannun hankkiminenkaan ei kyllä pelastaisi tätä tilannetta ;)

Eteisen pelakat voivat hyvin. Pari kasvia näyttää pahalle, mutta loput luultavasti jatkavat kasvuaan.

Tähän loppuun vielä tulpputaidetta ;)

Voisiko se kevät jo tulla ja lumet alkaa sulamaan. Muuten tämä esikasvatustouhu kevään kaipuussa paisuu ihan suhteettomiin mittasuhteisiin...

"Kesäkukkamaa"

Minulla on tontilla pieni hyötykasvialue, siis alue jossa on tarkoitus kasvatella jotain syötävää ja tarkoitus ilman muuta kasvatella niitä kaikkia ihania suorakylvettäviä kukkia. Siksi kutsun aluetta kesäkukkamaaksi. Tosin viime kesänä se kesäkukkien osuus oli muutama onneton ruukku :)

Viime vuonna oli tarkoitus panostaa tämänkin alueen tekemiseen enemmän, mutta pihalla oli paljon muuta puuhaa. Kasvarikin valmistui vasta loppukesällä, joten kaikki ne sinne kuuluvat kasvit olivat oikeastaan täällä tiellä. Pakko oli säästää tilaa chileille ja muille.

Siemenestä kasvattamani tähkälaventelit kasvavat taustalla polun reunalla. Toivottavasti ovat nyt selvinneet toisesta talvestaan. Lumisuojasta ei ainakaan ole ollut puutetta :)

Viime keväänä vähän tässä seinustalla lavoja mallailin, mutta totetuttaminen jäi sitten tekemättä.
Alue jäi selvästi puolitiehen, liian tyhjäksi. Nyt tulevana keväänä tänne olisi tarkoitus tehdä lisää kasvulavoja. Lavoja, runsautta ja ruukkuja...Niin eiköhän ole jo parempi...
Minulla on yksi kapea ja korkea metallinen hyllykkö. Ehkäpä sekin sopisi tänne seinustalle.

Suorakylvettävät kukat on ehkä turvallisempaa laittaa meillä lavoihin, koska koira on vapaana tontilla. Eipä sen tarvitse kuin kerran juosta kylvöksen yli niin taimet on pilalla. Perennakasvustot ovat tontilla jokseenkin säilyneet, sillä Iita ei ole mikään kaivelijaluonne. Onneksi :)

On aivan ihana katsella muiden bloggaajien kuvia kukkivista potagereista. Itse olen melko noviisi hyötykasvien viljelyssä, mutta aina sitä jotain pientä suuhunpantavaa sai.

Jatkan haaveilua ;)

Talvella luopuneiden tilalle ;)

Kun kerran talvella muutama pelargoni luopui on tasapaino saatava taas hallintaan. Niinpä käväisin joku aika sitten puutarhamyymälässä hakemassa uusia pistokastaimia.

Vaikka mielestäni saviruukut ja pelakuut ovat lyömätön yhdistelmä, en ole saanut pikkutaimia hyvin kasvamaan pienissä saviruukuissa. Ne vaan jotenkin junnaavat, kun taas muovisessa ruukussa ne kasvavat paremmin. Syy löytyy ehkä kasvattajan hienoisesta huolimattomuudesta, sillä vähän tuppaavat pienet taimet kuivahtamaan niissä saviruukuissa vaikkei pelargoni mikään juoppo olekkaan...

Istutan siis pistokataimet näihin vanhoihin perennaruukkuihin, samoin näissä kasvatan siementaimetkin. Samat perennaruukut ovat olleet käytössä jo monena vuonna. Siirrän nämä kasvit saviruukkuun ja kesäkukkamultaan vasta kun ovat jo hyvänkokoisia, eli lähempänä kesää.
Minulla on nyt yksi ainoa multasäkki sisällä lämpimässä. Se on taimimultaa, kylvöille ja ekoihin koulintoihin. Niille jotka tarvitsevat jo hieman tuhdinpaa multaa, kuten nämä pikkutaimet, hautaan multaan luonnonlannoiterakeita. Se haiskahtaa kun lannoitepurkin avaa, mutta multaan haudattuna se ei haise ollenkaan. Toki sitten kun on ajankohtaista vaihtaa multa vanhoille pelargonioille hankin sitten kesäkukkamultaa. Yleensä olen sen tehnyt aiemmin, mutta nyt ovat jo hyvässä kasvussa, joten asialla ei liene kiirettä.

Mukavaa viikonloppua!

Ei kiirettä pohjoiseen ;)

Yhtänä lomapäivänäni kävimme pienellä ajelulla naapurikunnan puolella. Laukassa on Kuusaankoski, joka on yksi Keski-Suomen suurimmista koskista.

Yritin pysäyttää veden liikettä lyhyellä valotusajalla, mutta siinä en nyt kovin hyvin onnistunut. Kuusankosken tyrskyjä halusin mennä kuvaamaan, mutta pienen koskikaran näkeminen oli mukava yllätys. Missä on komea koski tai pieni virtapaikka, saattaa sieltä tosiaan löytyä koskikara. Kuvauskalustoni (tai edes taitoni) ei todellakaan riitä lintukuvaukseen, silti tätä pientä hassua lintua yritin kuvata.

Koskikara kuuluu varpuslintujen suureen lahkoon, ollen niistä ainoa, joka sukeltaa.
Koskikarat muuttavat etelämmäksi sulapaikkoihin talveksi. Pesimään ne hakeutuvat viileämmille seuduille. Suomessa pesii 250–300 paria, mutta talvehtii 5 000 – 10 000 yksilöä, jotka tulevat lähinnä Pohjois-Norjasta ja Koillis-Venäjältä. Koskikara on Norjan kansallislintu. (luontoportti, wikipedia).

Vielä näillä ei taida olla kiire muuttaa :)

Mukavaa torstaita!

Pieni ilo

Siivouspäivän kruunaa maljakkoon laitetut kukat. Pienistä arkisista asioista tulee kiva olo, kuten nyt vaikka koirankarvattomista lattioista (mikä on oikeastaan aika lyhytaikainen ilo) ja raikkaudesta.

Ostin marketista ison kimpun punaisia tulppuja, ja niistähän riitti moneen paikkaan. Tumma keittiönpöytä onkin oikeastaan aika kuvauksellinen tausta. Kuva on kylläkin otettu aika vähässä valossa, joten tarkkuutta siinä ei juuri ole, ehkä tunnelmaa...

Pari parhaiten kasvavaa kelloköynnöstä nostin tänne keittiön pöydälle pois ahtaaksi käyneeltä taimipöydältä. Vuosittain tämä keittiönpöytä on ollutkin se kelloköynnöksen kasvatuspaikka.

Lomani lähenee loppuaan. Huomenna alkaa työt. Olen nauttinut hiljaisesta lomasta, kotona puuhastelusta ja sotkenut mullan ja siemenien kanssa ihan liiaksikin. Mökkireissu metsän keskelle toki piristi myös. En kaivannut sen suurempaa suunnitelmaa lomalle vaan ihan tavallista rentouttavaa puuhaa taukona vuorotyöhön. Ymmärrettävää on myös että kaipasin hieman hiljaisuutta vailla sen kummenpia ihmiskontakteja.

Kävin saksimassa vaahteran ja tuomen oksia maljakkoon. Jos vaikka sillä tavalla saisi kevättä esiin.
Kenellekkään ei tainnut jäädä epäselväksi että tykkään erilaisista vanhoista keittiötölkeistä. Ne on mun aarteita.

Olen saanut uuden innostuksen valokuvaamiseen sekä myös bloggaamiseen. Jotenkin sitä juttua nyt riittää. Olette sen varmaan postauksien tiheydestä huomannut. No, välillä sitä postaa paljonkin, välillä taas aikaa tai inspistä ei löydy.

Mukavaa kevään odotusta!

...vaikka hieman tuskaisaa se on;)