Ajattelin omistaa tämän postauksen rauhallisuuden värille, siniselle. Se on vähän kuin jatkumoa edelliselle metsän hiljaisuudelle, samoilla teemoilla siis mennään.
Olen pariin aikaisempaan väriteemaa käsittelevään postaukseen lainannut ajatuksia Värien lumoa puutarhaan kirjasta. Tykkään kirjasta tosi paljon kuvineen ja kauniine teksteineen.
"Sininen huokui viileyttä, tyyneyttä ja hiljaisuutta. Sinisenä kukkiva puutarha on mainiota lääkettä kiireeseen ja stressiin. Se saa ihmisen pysähtymään ja rentoutumaan. Sinisen ystävää kuvaillaillaan sanoilla luotettava, uskollinen, järkevä ja velvollisuudentuntoinen.Vaali sinisiä kukkia, kun etsit sisäistä ja ulkoista rauhaa." Näin kivasti siis Anna Aho kertoi kirjassa sinisestä.
Useat suosikkikasvini ovat sinisiä. Kevätkaihonkukka on yksi mielestäni ihanimpia maanpeitekasveja, herkkä kukinta keväällä on sanoinkuvaamattoman suloinen. Alkukesän toinen herttaisuus on ehdottomasti lemmikki. Annan sen kasvaa muiden kasvien lomassa, sillä kasvusto kuituu kesän mittaan. Kevätvuohenjuuren läheisyyteen lemmikki käy mielestäni loistavasti. Pelkkä sininen istutus saattaa olla kolkko, joten siinä olen samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa. Mielestäni sininen, kuten myös valkoinen, tulee paremmin esiin jos joukossa on hieman muiden värien pilkahduksia.
Rauhallisuuden luoja sininen on, ja ehkäpä siksi makuuhuoneen tekstiilit tällä hetkellä ovat sinisiä.
Lemmikki ;)
Ihana kevätkaihonkukka, kasvin nimikin on juuri niin sopiva ;)
Pikkutalvio on toinen suosikkini maanpeiteperennoista
Mikä on sinistä, mikä lilaa? Sitä on useinkin vaikea määrittää.
Valon määrästä riippuen sävyt näyttävät erilaisilta.
Kamerani ei välttämättä saa vangittua luonnollista sävyä ;)
Blogiini on tullut kolme uutta lukijaa, joten tervetuloa Pelaguu, Puumuli ja Outi!