31. lokakuuta 2017

Ethän vielä sula pois ;)


Joka syksy odotan lumen tulemista. Odotan että märkä limainen puutarha näyttää uudelleen kauniilta ja huurteiselta. Odotan että lumi valkaisee lähimetsän, jotta siellä näkee iltahämärissä kulkea koiran kanssa.
Joka syksy harmittelen kun lumi sulaa pois. Sehän on kuitenkin ihan normaalia. Normaalia ei sen sijaan ole se että koko talvi olisi vastaanvanlaista keliä.
Viime talvi oli huono, ja viime kesä oli huono. Luin eilen että suuri osa lintujen pesinnästäkin meni pieleen...Saa nähdä mitä linnunpöntöistä löytyy kun niitä alan puhdistamaan...





Toiveeni on kylläkin turha. Plussan puolelle näyttää säätila vaihtuvan viikonloppuun mennessä. Toivon kuitenkin ettei tätä sahaavaa keliä riitä kovin pitkälle ;)





Kasvihuoneesta pitäisi käydä ottamassa paleltuneet kellököynnökset pois ja tuoda sisälle jotain talvista koristusta. Aurinko alkaa tulla esiin joten ehkäpä tänään lähden sinne puuhamaan.




Hyvää tiistaita!

30. lokakuuta 2017

24. lokakuuta 2017

Kasvihuoneen ympäristökin on valmis!


Niin saatin tämäkin projekti kokonaisuudessaan valmiiksi. Kasvarihan valmistui jo joku aika sitten, mutta sen ympäristön kanssa menikin aikaa. Toisaalta tympeät kelit eivät oikein tarhuria innostaneet kiviä latomaan ;)

Postauksen kuvat on otettu ennen eilistä lumisadetta. Nyt puutarhassa on hienoinen lumipeite.

Ihan ensiksi sanon niille jotka suunnittelevat tekevän itse kasvihuoneen että on liian positiivista ajatella että saisi keväällä esikasvatuksessa olevat kasvit hyvissä ajoin kasvihuoneeseen sisälle :) Ainakin meillä tämän kanssa tuumaaminen, rakentaminen ja maalaaminen vei paljon enemmän aikaa kun olisin koskaan voinut kuvitella.

Nyt tämä tontin kulma on kokonaisuudessaan valmis. Korkeuserojen vuoksi kasvarin eteen tuli muuri ja kiveys on tehty noppakivestä. Kerroin jo aiemmin että mielestäni se oli ehkä turhan kallista, mutta puoliso sitä ehdottomasti halusi. Kaunistahan se on, joten onneksi nuukuus ei tässä voittanut. Enkä ainoastaan minä voi päättää mitä pihalta löytyy ;)

Kiveys näyttää jatkossa siistimmältä kun siinä ei ole tätä kivituhka sotkua päällä ;)
Kotosalla laitan vähän mitä sattuu kiviä joukkoon. Vasemmalla olen tukenut noppakiveyksen ihan luonnonkivillä, enkä tuohon reunaan hankkinut samaa bendersiä reunakiveksi kuin mitä muurissa on.
En myöskään naputellut kiviä oikeaoppisesti yksi kerrallaan, vaan vedin vatupassilla kaadot ja laittelin kiviä paikalleen. Kivituhkaa levittäessä nostelin liian alas jääneet korkeammalle. Ihan on riittävän siistiä ;)
Tänne kiveykselle voi sitten kesällä kivasti kaikenlaisia ruukkua laittaa. Melkein nään ne sieluni silmin :D

Täällä kulmalla alue yhdistyy jo eka kesänä tehtyihin kiviportaisiin.
Tästä tuli ihan kiva :)



23. lokakuuta 2017

Hetken kaikki on taas kaunista!


Aamulla maa oli kuurassa. Iltapäivällä alkoi hiljalleen lunta satelemaan. Pienessä hetkessä puutarhassa alkoi näyttämään taas hyvin kauniille.
Ensilumeksi tätä ei kai voi vielä kutsua. Lunta pitäisi olla maassa vissiin sentin kerros. Kaunista se siltikin on. Saa nähdä onko aamulla maassa oikea lumipeite vai ei ;)



Let it snow ;)

Syksyn ensimmäiset kuurakuvat


En juurikaan siivoa perennakasvustoja näin syksyllä pois vaan jätän aika paljon talventörröttäjiä. Niitä on oikeastaan tosi mukava kuvata. Ihan nappiin ei tarkennukset taaskaan osuneet, mutta ihan mukavia kuvia sain.
Meillä heitteli pieniä lumihiutaleita viikonloppuna. Hienoinen toive olisikin että sateet tulisivat hieman kuivempina, sillä olen niin kyllästynyt vesisateeseen ja harmauteen. Toisaalta taitaa toive olla turha.







Mukavaa viikkoa kaikille!


11. lokakuuta 2017

Hallitusti hoitamaton - ajatuksia puutarhasta ja luonnosta


Katsoin Yle Areenalta erittäin hyvän sarjan, Asfalttiviidakot. Sarja on Petteri Saarion kuusiosainen dokumentti kaupunkiluonnosta. Suosittelen lämpimästi katsomaan sen.

Luonto on ollut minulle aina läheinen, Savon metsästä kun olen kotoisin. Toki nuorena aikuisena olen kerrostalossa asfaltin keskellä asunut, sittemmin rivarissa ja nyt pienessä tönössä taajama-alueella. Mökillä ja mökkipuutarhassa on luonto vahvasti läsnä. Mökille en vain pääse niin usein kuin haluaisin.

Se miksi kirjoitan tästä on että varsinkin jakso "Hallitusti hoitamaton" sain minut ajattelemaan puutarhan perustamista kotipihalla hieman tarkemmin. Pohdin tässä postauksessa puutarhojani oman tyylini ja viherrakentajanroolin kautta. Tavallaan ne kohtaavat ja tavallaan taas eivät voisi olla kauempana toisistaan. Pentti Alanko on jaksossa 4 huolissaan nykyisestä puutarhatyylistä, jossa luodaan kuollutta, toisin sanoen nurmipintaa ja kiveystä. Niistähän ei ole iloa luonnolle.

Miten oma tyylini sitten kohtaa tätä ajatusmaailmaa ja vieroksuu nykyistä viherrakentamista?
Istutusalueet ovat rönsyileviä, ei niin säännönmukaista vihersuunnittelua. Vaan oman maun mukaan kasvupaikalle sopivia kasveja.
Annoin naapurille jakotaimia ja hän katseli istutuksiani todeten " En ole tajunnutkaan että noin paljon erilaista voi laittaa yhteen suureen alueeseen, vaan minulla on ollut vaikeuksia miettiä mitä kasveja istuttaa"
Niinpä, alkuaikoina sitä mietti ja istutti 5 tuota ja tuota ja 7 tuota, mutta nyttemmin siitä olen vieraantunut ;)

Olen ollut rakentamassa  asuntomessuilla ainakin kolmea pihaa. Oma tyylini ja nykyinen viherrakentaminen eivät siis juuri kohtaa. Nätisti sanottuna, tekemämme pihat eivät ole mielestäni kovinkaan...mielenkiintoisia....


Mökkipuutarhassa ajatus tehdä mahdollimman vähän ja antaa luonnon ja puutarhan mukautua kohtaa jo siinäkin ettei siellä ole edes niin paljon aikaa, jotta joka paikkaa ehtii kynimään ;)
Yhdestä asiasta en kuitenkaan tinki, nimittäin kitkentä. Erityisesti kevätkitkentä. Jonkunmoinen raami on mielestäni luonnonmukaisessakin puutarhassa pysyttävä, sillä perennatkaan eivät jaksa kukoistaa rönsyleinikkien keskellä.


Missä viherrakentajan ajatusmaailma sitten kohtaa?
Perustettaessa istutusaluetta on puhdasta multaa oltava tarpeeksi. Kotona sekä mökillä on kaivettu ja kärrätty ja pengerretty, multaa on istutusalueissa 30- 50 cm. Kasvupaikan valmistelu siis vie oikeastaan kaiken ajan, itse istuttaminen on oikeastaan pikkuloppusilaus. (Uudiskohteen murskepihalla mullan syvyys on eri riippuen kasveista, muttei niitä kukaan nyt käsin tee) Mullasta sen verran vaikka pussimulta on kuinka hyvää, tulee sen käyttäminen suuressa istutusalueessa turhan kalliiksi ja muoviroskaa tulee tolkuttomasti. Suuremmilla paikkakunnilla on luotettavia mullantoimittajia, joilta saa autokuormallisen hyvää multaa. Jos tarve on vähempi, kannattaa ottaa multaa suursäkeissä.
Toinen asia mikä on tuttua, on kiveysten tekeminen. Takavuosina niitäkin tein töissäni, kunnes firmaan palkattiin kivimiehiä. Ahkeria kavereita, jolla ei kuitenkaan ollut puutarha-alan koulutusta tai muuten hankittua tietoa puutarha-alasta. Niinpä, meille akoille jäi sitten istutuspuuhat yms. mikä nyt ei välttämättä ollut mukava muutos.

Mitä ajatuksia jakso "Hallitusti hoitamaton" sitten herätti kotipihaa ajatellessani.
Kotipiha on viherrakennettu, vaikkakin istutusalueet ovat laajoja ja rönsyileviä, on kotipiha liian viherrakennettu. Sen laittaminen on vielä kuitenkin kesken, vaikkakin tänä kesänä siinä on ollut jo oikean puutarhan tuntua.


Mikä tulee sitten olemaan toisin? Ihan ensimmäiseksi kiinnitän huomioa nurmialueisiin. En edes tykkää nurmen ajamisesta. Ihmettelin aina viherrakentajana miten asiakkaat kokevat nurmen helpoksi ja perennat vaikeiksi. Minusta kun se on päinvastoin, ei hyvin perustettuja perenna-alueita tarvitse joka viikko kitkeä (kevätkitkentään kannattaa panostaa), mutta nurmi pitää leikata joka viikko. Miehetkö sen nurmen ajaa? Ei meillä ainakaan. Puolisoni tekee rakennuksilla ulkotöitä ja usein yrittäjänä pitkää päivää. Joten minä arkivapailla päristelen nurmet.

Olen miettinyt minkä alueen voisin jättää ajamatta, ehkä lisätä jotain muita kasveja joukkoon ja antaa alueen muotoutua itsekseen. Niittäisin vain....


Täällä takapihalla vaahteran alla tykkäsin pitää nurmen nurmena. Samoin etupihalla istutusalueen takana olevan lämpäreen voisin jättää nurmelle.


Tontin toisella laidalla on suurin nurmialue. Täällä telttapömpelin vieressä voisin istutusaluetta suurentaa, mutta jättää osan alueesta niittymäiseksi....
Luumupuusta oikealle on suuri vaahtera (ei näy kuvassa), senkin alla oleva alue voisi olla luonnonmukainen.



Toinen alue joka tulee muuttumaan on kasvarin takainen pengerrys. Olen sinne "oikeaoppisesti" kaivellut paikat pensaille, mullannut, istuttanut, laittanut katekankaan ja kuorikkeen. Puoliso kysyi aiemmin etteikö se voisi jäädä luonnontilaan, mutta minä tarhurina halusin sen hallita. No, se on miltei valmis. Sellainen kuin "pitääkin" olla.  Ja se on paljas, hyödytön ja TYLSÄ.


Vangitse vai vapauta? Olen sitten ajatellut muuttaa kulman ottamalla puskat ja kankaat pois. Kuorikatteen voin kärrätä oleville pensasalueille. Se on helppo kankaan päältä puhtaana saada pois.
Siirrän tänne luonnonkasveja ja annan alueen muotoutua itsestään. Luonnollisesti. Ja pahoittelen perhosille ja muille luontokappaleille aiheutunutta vahinkoa ;) Ja kannattaisi kuunnella useimmin tuota ei-tarhuria...

Kannattaa käydä katsomassa Yle- Areenassa tuo sarja :)

(edit. Sarja ei ole nyt enää katsottavissa, mutta ehkä se tulee uusintana)


Millaisia ajatuksia tämä postaus herättää?
Ystävät, myös kritiikki käy :)



6. lokakuuta 2017

Puutarhan suosikkinäkymä


Kaikessa yksinkertaisuudessaan on puutarhani suosikkinäkymä tämä takapihalla oleva yksityiskohta, jossa istutusalueiden välissä on kaariportti vaahteran alla kasvalle nurmialueelle.

Minusta se on jotenkin viehättävä kohta meidän pihalla. Kuvaan sitä melko usein, Kaunis talvellakin kun puu ja alppikärhö ovat kuurassa ;)




Jos pitää valita yksi, niin mikä on suosikkinäkymäsi omassa puutarhassasi?


1. lokakuuta 2017

Ohikulkijoita





On hiljaisia lipujoita ja sitten niitä sukkelampia päristelijöitä, joiden jälkeen järvi on hetken raidallinen.





Mukavaa lokakuuta kaikille!