Meidän rakas puutarha-apulainen, laaduntarkkailija on poissa.
Vielä edellisenä aamuna töpsyteltiin aamulenkki ja ruoka maistui.
Illalla vointi hieman huteraa.
Yöllä oli pissat tullut alle ja liikkuminen hankalaa.
Aika päästää pois.
Vielä viimeisillä voimillaan kävi tekemässä pihakierroksen.
Saimme samalla päivälle eläinlääkärin tekemään kotieutanasian.
Itse veimme hänet pieneläintuhkaamoon.
Nyt odottelemme häntä kotiin.
Olen itkenyt miltei joka päivä.
Aamut ennen väli/iltavuoroon menoa ovat vaikeita. Tutut rutiinit puuttuu.
Arkivapaina olen vältellyt pihahommia, kun sielläkin pitää olla yksin.
Hän oli meillä pennusta asti, viisitoista vuotta.
Surut on surettava.
Olit superkoira 💔
Voi ei, nyt se surullinen päivä koitti, kun jouduitte Iitasta luopumaan. Suru vie tosi paljon aikaa, kun lemmikki on mukana jokaisessa arjen päivässä ja tulee joka asiasta mieleen. Tyhjyys on varmasti musertava. Myötäelän surussanne, iso halaus!
VastaaPoista