Paras ruusuni ikinä ja muuta ruususelostusta

Sain kivan Paras ruusuni ikinä-haasteen Rikkaruohoelämää-blogista. 

Olen pensasruusujen ystävä, en niinkään ryhmäruusujen. 

Minusta ryhmäruusut ovat aika luonnottoman oloisia kiiltävine lehtineen.

En oikein osaa sanoa mistä pensasruusuihastukseni alkoi. Luulen että bloggaamisen myötä.

Ensi kosketus ruusuihin on kuitenkin ne onnettomat julkiset kurtturuusu yms.istutukset, 

joita kukaan ei hoida. 

Viherrakentamisessa käytetään paljon pensasangervoja.

Hyviä kasveja, joita omallakin tontilla on montaa sorttia.

Pensasangervot eivät kuitenkaan herätä minussa mitään suurta intohimoa kuten ruusut tekevät.

Minulla on lukuisia pensasruusuja tontilla. Ensin ajattelin että on vaikea valita paras, mutta kun miettii tuoksun, kukan koon, kukkien sateenkestävyyden ja pensaan kasvutavan sekä sen kasvumuodon 

on valintani helppo.

Myös sen huonommain hankinnan vastaus on helppo ;)

Paras ruusuni ikinä on 'Sointu'

Yksi 'Sointu'-ruusu kasvaa saunan läheisyydessä. Se on istutettu jo vuosia sitten.

Silloin uusi sauna oli vasta kaukainen, mutta sinnikäs toive.

Ruusun kukka on puolikerrannainen ja tuoksuu aivan ihanalle.

Tuoksun tuntee leijailevan tyynessä säässä heti kotiportista saapuessa.

Toinen 'Sointu' löytyy takapihalta. 

'Sointu' ei ole mikään kovin korkea pensas. Tämä takapihan yksilö on 150 cm korkea, 

kävin juuri vieressä seisomassa :D

Leveyttä tällä on ainakin pari metriä. Johtuu noista alimmaisista alaspäin kaareutuvista oksista.

Niitä voi toki halutessaan leikata pois, mutta rönsyily ei minua haittaa.

Tämä kuva samasta ruususta eri puolelta. 

Istutusetäisyys ruusukavereihin Neilikkaruusuun ja Ritausmaan on metrin.

Kasvutapa on tiivis ja kauniinmuotoinen. Vaikkakin tämä takapihan yksilö hieman kaartuilee on kasvi kivannäköinen, eikä mikään härökki.

'Sointu' kukkii alkukesällä. Sen kukat kestävät hyvin sadetta.

Toinen kukinta ajoittuu syksyyn. Vieläkin siinä on muutema nuppu, vaikka lehdet ovat jo keltaiset.

Sinnikäs, terve ruusu.

Minun suosikki.

Ja kun pensasruusuista on kyse, en malta olla laittamatta muitakin ruusujani jonkinlaiseen paremmusjärjestykseen

Soinnun jälkeen seuraavat kolme parasta ovat:

Teresanruusu - Suuret kukat, kukkii pitkin kesää

Suviruusu - Minun mielestä se romanttisin

'Ilo' - intensiivinen pinkki kukka, kookas ja komea ruusupensas

  

Seuraava ryhmä olisi:

Tove Jansson - Mahtava punainen kukka

Juhannusruusu, se kerrottukukkainen - Mielikuvat lapsuudesta

Morsionruusu - Todella kaunis kukka, miinukset juurivesoijen määrästä

Snow Pavement - Kompakti kasvutapa, kaunis kukka

Ritausma - Aivan ihana kukka, mutta ei kestä sadejaksoja

Kirjoapteekkarinruusu - Jännä kukan väri, vähän köpö kasvi

Herttoniemi - tämäkin köpö, mutta eivät ole asuneet tontilla edellämainitun kanssa vielä kovin kauan.

Kaunis syysväri on huomion arvoinen asia

Lumo - miinukset harvaoksaisesta harotuksesta

Torniolaaksonruusu - söpö, mutta kukka ei "ruusunmallinen"

Neilikkaruusu - sama kuin edellä, muttei niin söpö

Sävel- Joutui vaihtamaan paikkaa oikullisen tarhurin vuoksi. 

Tässä vaiheessa on olomuodoltaan häntäpäässä. Todella kaunis kukka siinä on.

Sija listalla varmasti nousee ;)

Pohjolan kaunotar - hirveä härökki, aina kuolleita oksia talven jälkeen.

Mielikuvat samanmoiset kuin tuolla postauksen alussa mainitut ensi kosketukset ruusuihin.

Valamonruusu - Saatu, kun ei osaa sanoa ei. Pöhkössä paikassa, kun ei keksinyt järkevääkään.

Sitten se surkein hankinta.

Se oli valitettavasti Rosa Blanda-ryhmän 'Tarja Halonen'

Sillä on ihan huikean kaunis kukka muuten.

Haloska muutti ihan ensimmäisten joukossa tontille.

Ekana kasvukautena se juurtui, kuten tapana on.

Sitten alkoi kasvu. Parissa kesässä se kasvoi komeaksi parimetriseksi.

Se oli upea ja kukki ihanasti.

Talven jälkeen muutema kuollut oksa

Sitten tuli huonohko talvi

Pensaassa hirvittävästi kuolleita oksia.

Keväällä sitten niitä leikkasin pois.

Piikkipellen oksat tietysti hirveässä solmussa, kuolleet ja terveet.

Ei ollut helppo, eikä miellyttävä homma.

Seuraavan talven jälkeen ihan sama homma.

Keväällä en tehnyt asialle mitään, harmittelin vain.

En tiedä mikä oli syy, ehkä tauti tai muu

mutta sitä piikkipelleä en enää halunnut hoitaa.

Eräänä kuumana kesäpäivänä laitoin ruusuntorjuntavarusteet eli paksuimmat hanskat ja kumpparit sekä polvipituisen hihattoman mekon ja katkoin kaikki oksat ja kaivoin juurakon pois.

Tai yritin kaivaa. Paksuimmat juuret ei katkenneet. Isäntä auttoi.

Oksat poltin ja juurakko taitaa vielä odottaa matkaa tontin kulmassa jätteenkäsittelylaitokselle.

Sen pituinen se.

Listani ei ole absoluuttinen totuus kasveista, vaan se miten itse näen ruusuni.

Joillakin nuo moittimani kasvavat varmasti tosi hyvin :D

Haaste on lähtenyt Pauliinan Kukka ja kaali -blogista

Haasteessa on tarkoitus esitellä luottoruusut

tai ne hutihankinnat.

Tämä on mielenkiintoista.

Kerro ihmeessä siis omasi!