Kotipihan tarina. Toinen kesä 2016

Toukokuu 2016 oli lämmin. Niin lämmin että maalisiveltimet saattoi ottaa esiin.

Isännän ja tarhurin mielestä okraan vivahtava sinapinkeltainen talo ei ollut kovin kaunis.

Sitä paitsi harva kasvi näyttää erityisen komialta tuollaista sävyä vasten.
Mari Mörökin lienee samaa mieltä. Siitä tarhuri luki vasta talon maalattuaan.

Tänä kesänä tarhuri oli töissä myös tarhurina. 

Siihen pientä alkulämmittelyä oli liuskekiveyksen tekeminen takapihalle ja paviljongin alle.

Pyöreää muotoa tuli vastaavasti ruusuryhmän luokse.

 Takapihalla alkaa puutarha hahmottumaan.
Moni pensas ja perenna löytää paikkansa.

Etupihalle tarhuri ja isäntä nikkaroivat terassin juhannuksen aikaan.

Mikäs sen juhlavanpaa kun murskepinta sai oikean terassin päälleen keskikesän juhlan aikaan.

Perennat valtaavat tilaa nopeasti. Pensailla ja pienillä puilla kestää luonnollisesti kauemmin.
Tarhuri yrittää olla kärsivällinen.

Ensimmäinen istutusalue näyttää jo oikealle puutarhalle kivien välistä tursottavine rikkaruohoineen.

Etupihallakin jo puutarhan tuntua.

Tarhuri on tyytyväinen, mutta tahtoo lisää.

Hyötykasvimaalla on vielä aika pienimuotoista touhua :)

Takakulman varaston tarhuri purki yksissä tuumin isännän kanssa.

Kahmari nosti murskeen. Sitä on meinaan tarhurin mielestä aika ilkeää lapioida.
Sitä lapioidessa sattuu ranteisiin ainakin vielä viikon päästä, joskus jopa kahden.

Nyt siellä on pohjat kasvihuoneelle. 

Tarhuri on siitäkin haaveillut ensi hetkestä alkaen.

 Ja taas talvi yllätti, kuten joka vuosi ;)

Kotipihan tarinan edelliset postaukset:

Viis vuotta, eikä suotta. Syksy 2014
Kotipihan tarina- Eka kesä 2015