Kotipihan tarina. Eka kesä 2015

 On huhtikuu 2015.

Lumi sulaa aikaisin.

Tarhuri on tämän kesän vuorotöissä ihan muulla alalla.

Arkivapailla hän pitää tarhurin taitojaan yllä.

Tiili seinän vieressä maahan haudattuna rapautuu.

Tarhuri purkaa edellisen asukkaan työn.

 Tarhuri kaivaa ja kärrää, milloin multaa, milloin kivituhkaa.
Joskus isäntäkin osallistuu.

 Kyllä tänne voi jo laittaa kalusteet, kivituhkalle.
Tarhuri saattaa jopa hetkeksi istahtaa.

 Varjon istutusalue muotoutuu.

Myöhemmin tarhuri ottaa kivet pois, koska ne on liian pieniä ja turhia.

 Polkuja tulee lisää. Sehän se ajatus vähän oli.

Kiemurteleva reitti pitkin takapihaa.

 Mökiltä tarhuri toi paljon hyviä perennojen jakotaimia. Pensaat piti ostaa.

 Polku jatkaa matkaa kesän mittaan.

 Tarhuri siirtää yksin ähräten kivet etupihalta portaiksi ja istutusalueen reunaan. Isäntä hämmästyy.
Nokkakärryt olisi olleet hyvät, mutta tarhurilla ei sellaisia ollut.
Tarhuri laittoi kottikärryn kyljelleen ja kiven siihen reunalle. Hiiop. Kärry kivineen pystyyn.

 Tontin kulmassa on huonokuntoinen varasto, joskus sillä kohdalla on kasvihuone.

 Etupihalla ei ole terassia, se harmittaa tarhuria.
Murskealueella grillataan, mutta puutarhajuhlia ei vietetä. Siihen ei sitä paitsi olisi aikaakaan.

 Takapihalla on jo puutarhan alku.

 Etupihalle tarhuri tekee oikopolun liuskekivistä.

 Telttapömpeli eli puutarhapaviljonki muuttaa tontille.

Kovin se loistaa tyhjyyden keskellä.

 Tarhuri hyödyntää vanhoja tiiliä.
Toivoo etteivät pinottuna heti rapaudu.

Mihinkään ei oikein enää sovi järkevästi kippaamaan multa- tai kivituhkakuormaa,
koska tarhuri on kaivellut siellä täällä ja kasveja istutellut.

Tästä lähtien tarhuri tilaa maa-aineksen suursäkeissä.

  Tarhuri astuu uudelle saralle. 

Aikomuksena opetella kasvattamaan jotain syötävää silmänruuan lisäksi.

 Seuraavana kesänä sitten :)

Kotipihan tarinan ensimmäisen osan voi lukea täältä:
Viisi vuotta, eikä suotta- Kotipihan tarina. Syksy 2014