25. marraskuuta 2018

Aamupäivän lenkki


Perjantai aamun kuura näytti erityisen hyvälle myös lähimetsässä. Vihreä sammal ja kuuraiset puut antoivat toisilleen kunnon kontrastia. En siis malta olla julkaisematta toista postausta heti perään.




Meidän päivittäinen lenkki alkaa kapuamisella vuoren päälle. Vaihtoehtona on maantie, mutta kevyenliikenteen väylää ei ole, joten en sinne tykkää lähteä koiran kanssa. Talvella tätä rinnettä tullaan alas kaarrellen, ettei tarvitse mäkeä laskea. Talvella jäisillä poluilla on piikkikenkä enemmän kuin tarpeen.



Kaupunki kaatoi täältä aika paljon metsää. Silloin meni osa metsäpolustamme. Tästä kohdasta kuljettiin tuonne taka-alan metsään. Eipä enää avohakkuun jälkeen pääse. On sen verran risuja, monttua ja nyt vatukkoa.


Mäeltä pilkottaa koti. Kuvassa näkyvä musta savupiippu kuuluu meidän tönöön.



14 kommenttia:

  1. Upea kuurainen metsä! Tulee kotoisa olo <3

    VastaaPoista
  2. Kuuraisissa puissa on taikaa. Kuura kietoo kätköihinsä pehmeästi kaiken muutoin ruman tai risuisen. On se lumoavaa!

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuvia :) Minusta vapaapäivissä parhautta lähteä metsään koirien kanssa kävelemään ja nauttimaan siitä rauhasta. Levännyt olo, kun palaa :)

    VastaaPoista
  4. Ai että kun on kaunista! Selailin tässä useamman postauksen kerralla, kun en ole ehtinyt blogimaailmaa selailla hetkeen. Onnittelut työpaikasta, puutarhuri on ihana ammatti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes. Parasta palata siihen mistä tykkää eniten ;)

      Poista
  5. Ihana metsäretki. Onko teillä pohjoispuolella niinsanotusti kallio . Ajattelin kun katsoin sitä savupiippua. Meillä on mökillä juuri sellaiset ilmansuunnat pohjoinen takana ja kallio ja muuten etelä tontti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä mäki taitaa olla kaakon suunnassa. Aika mäkistä seutua täällä. Varsinaiseen tiiviiseen asuinalueisiin on ehkä kilometri, täällä syrjässä on se kymmenkunta tönöä. Ihan mukavaa, vähän kuin maalla ;)

      Poista

Kiva kun kävit kommentoimassa :)