11. huhtikuuta 2020

Voi, mikä kaipaus!

Minulle on tullut hurjan kova ikävä. Ikävä vihreyttä, lämpöä ja omaa puutarhaa. Nyt kun kevät on täällä, mutta kasvua joutuu vielä odottelemaan, on kaipaus käynyt jotenkin niin voimakkaaksi.
En oikein osaa sanoiksi pukea tätä vallitsevaa olotilaani, tiedän vain että ikävä on riipii sydämessä asti.



Talvityöni, eli lähihoitajan sijaisuus palvelutalossa loppuu viikon päästä. Niin sovimme jo syksyllä esimiehen kanssa. Ajatuksena tällöin pitää vähän lomaa ennen vihertöiden alkua ja kiireistä kesää.

Nyt mikään ei ole varmaa.
Olenko itsekäs, jos en jatka vapaaehtoisesti työtäni ikäihmisten parissa...
Ehkä kaikki muuttuu surulliseksi ja hulluksi, etten edes saa olla puutarhuri.
Entä jos hoitajista tulee niin suuri pula, että kaikki alalle kouluttautuneet laitetaan valmiuslain puitteissa töihin.

Ehkä tämä riipivä kaipaus on myös pelkoa tai epävarmuutta tulevasta.





Lumikellojakin nousi vain yksi... ;)

26 kommenttia:

  1. Raikkaat talviset kuvat, hiukan kevättäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enää ei oikein jaksaisi talvisia maisemia. Lunta odotin talvella, mutta sen aika meni jo.
      Vaikkakin ihan normaalia se lumisade on huhtikuussa :)

      Poista
  2. Sinulla on melko hurja tilanne, epävarmuus tulevaisuudesta tuottaa varmasti monenlaisia ajatuksia. Ja sitten tuo lumikuorrutus, ei takuulla ollut tilattu, mistä sekin tuli? Toivottavasti sulaa pian ja tuo hellyttävä lumikello saa kavereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minulla on huono tapa murehtia aika paljon etukäteen. Kyllä se tästä, päivä kerrallaan..

      Poista
  3. Kevät sieltä kohisten tulee. IHANAAAA

    VastaaPoista
  4. On kaipaus todellakin! Kaikkea mitä ei voi tehdä. Viime vuonna etsin sopivia ruukkuja kaupoista, nyt ei oikein voi niihin edes kukkiakaan hankkia. Ei sais liikkua turhaan missään. Eikä voi tehdä mitä haluaisi, mitä olin suunnitellut, kamala ikävä on.
    Tunnistan tuon kaipauksen, ja pelolla myös mietin entäs jos kutsutaan taas töihin.
    Koetetaan vaan rämpiä päivästä toiseen!

    VastaaPoista
  5. Nämä takatalven loputtomat yllärit tekevät kesän kaipuusta vielä suuremman. Haastava on myös tämä välttämättömien alojen työn tarve, tärkeää työtä, mutta loman olisi jokainen ansainnut. Ja sinä kun niin odotat puutarhakautta ja viherhommia. Voi sentään, toivotaan, että asiat pian selkenevät parhain päin. Hyvää pääsiäisen jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toivotaan ettei asiat mene täällä niin hurjaksi kuin maailmalla..

      Poista
  6. Kaipaus on täälläkin kova. Meille tuli myös samanlainen kerros lunta eilen, mutta melkein kaikki suli tämän päivän auringonpaisteessa pois. Pikku hiljaa voisi alkaa jo vihertyä. Ei käy kateeksi taaskaan lääkäreitä ja hoitajia. Kukaan tuskin tietää, millaiseksi tilanne kehittyy, mutta onhan se mahdollista, että jossain vaiheessa kaikki kynnelle kykenevät kutsutaan töihin. Voi vain toivoa, ettei korona vie kerralla kaikkia terveydenhuollon ammattilaisia sairaspetiin. Päivä kerrallaan. Onneksi on kevät, niin ei käy liian ahdistavaksi :) Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  7. Ymmärrän tilanteesi ja kaipauksen. Muistan lukeneeni, että työvelvoite on 2 vk / töihin kutsuttu henkilö, jos tähän pitäisi mennä. Toisaalta nämä suunnitelmat ovat varautumista, vielä ei tiedä miten tilanne kehittyy. Toivotaan, ettei Suomessa korona aiheuta niin suurta kriisiä kuin esim Italiassa. Mitä, jos etenet sen suunnitelman pohjalta, mikä sinulla oli ennen kesää, jos siis viherrakennusalan työpaikka on edelleen voimassa? Mahdollisen kutsun tullessa, voi aina miettiä tilanteen uudelleen. Uskon kyllä, että itse tiedät itsellesi oikean ja parhaan ratkaisun tässä tilanteessa, vaikka ymmärrettävästi kaikki epävarmuus saa mielen epätietoiseksi ja tuskaiseksikin. Kevät etenee ja kohta jo vihertääkin, vaikka tulikin tämä muutaman päivän takapakki. Rohkeutta sinulle, tee valinta, mikä tekee sinut onnelliseksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Pidän kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja jos tilanne muuttuu täytyy elää sen mukaan sitten. Minulla on tapana ajoittain murehtia tulevaa vähän liikaakin. Sellaisia asioita joihin ei voi itse juuri vaikuttaa. Ne tulee, jos tulee ja miettii sitten ;)

      Poista
  8. Ymmärrän hyvin kaipauksesi! Se on sellainen pakahduttava tunne joka kevät.
    Tämä poikkeuksellinen aika lisää varmasti myös erilaisia tuntemuksia ja tunteiden voimakkuutta. Nyt ehkä kaipaa myös jotain sellaista, mitä ei osaa sanoin selittää.
    Uskon, että saat levon myös näiden työasioiden suhteen. Ei kukaan pystynyt ennakoimaan tulevaa edes kuukausi sitten. Nyt on vain mentävä päivä kerrallaan.
    Moni ystäväni ja myös siskoni on hoitoalalla ja näkee sivusta, kuinka rankkaa on. Oli niin tai näin, olet lomasi ansainnut ja paussi tekee varmasti hyvää. Luulen, että se selkeyttää myös ajatuksia.
    Puutarha on hyvä paikka rauhoittua. Itse olen kävellyt, ihmetellyt ja välillä puuhaillut hikihatussa. Se on tehnyt hyvää. Meillä ei ole enää lunta. Tai siis tänään ei ole, huomisesta en tiedä.
    Tsemppihalauksia sinulle todella paljon sekä työjuttuihin että keväänkaipuuseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, päivä kerrallaan. Ajoittain vaan alkaa murehtimaan liikaa ;)

      Poista
  9. Kaipaus puutarhaa kohtaan voi olla riipaiseva. Meillä kevät on jo, vaikka etenee nyt hitaasti, eikä toukokuisen nopeasti.
    Tässä ajassa epävarmuus on vallitseva olosuhde.

    VastaaPoista
  10. Kyllä kaikki viälä muuttuu hyväksi. Kevät/kesä tuloo puutarhahan ja korona häviää taivahan tuulihin. Tämä orotus ja epävarmuus kuitenki rassaa itte kunki miältä. Hyvää pääsiäästä!

    VastaaPoista
  11. Minullakin on samanlaisia tuntemuksia. Haluaisin kesän heti tänne. Kevään eteneminen tuntuu ihanalta, mutta samalla haikealta. Pelottaa, että koronatilanne on koko kesän sellainen, etten töiden vuoksi pysty nauttimaan koko kesästä, ehkä sairastun itsekin... Kesää nyt ei kuitenkaan ole peruttu, se on hyvää vauhtia tulossa. Eletään vain päivä kerrallaan.

    VastaaPoista
  12. Kevät on meilläpäin aina kylmä ja pitkä johtuen merestä, mutta se kevään polttava odotus ei suju yhtään sen helpommin, vaikka tietää sen olevan satavarmasti tuskallisen hidas ja täynnä kylmyyttä :D Lopulta odotus kuitenkin palkitaan.

    Työkuvioissa jotuu painimaan "entä jos" tilanteissa, ja siihen kuluu rutosti ajatusenergiaa. Tulevaisuuden suunnittelu on vaikeaa, ja siitä tulee stressiä. Usko pois, elämä kantaa. Ei kannata miettiä liian pitkälle, kun tulevaisuutta ei kukaan meistä tiedä. Voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ehkä turhamaista etukäteen murehtia. Kaikki aikanaan ;)

      Poista
  13. Kevät tulee kyllä sieltä! Tsemppiä odotukseen ja jaksamiseen.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit kommentoimassa :)