Etelä-Italiassa

Kävimme lomamatkalla huhtikuussa. Matkakohteemme oli Etelä-Italiassa sijaitseva Tropea. Calabrian maakunnassa viljellään paljon punasipulia (Cipolla Rossa). Se on huomattavasti miedompi kuin meille tuttu punasipuli. Minusta sen maku oli lähellä purjoa. Kaupoissa ja katukuvassa punasipuli oli vahvasti esillä ja paikalliset käyttävät sitä todella paljon ja monessa muodossa. Siitä saa vuodessa kuulemma neljä satoa ;)

Tropea:

Tropean kaupunki sijaitsi meren rannalla jyrkän kallion laidalla. Sanomattakin on selvää että portaita tuli asteltua varmaan tuhansia askelia.
Meren rannalta kuvattuna kaupunkin talot näyttivät erikoisella tavalla vain jatkuvan kalliosta ylöspäin. Tämä oli jotenkin todella viehättävää. Viehättävää oli myös että merta pääsi ihailemaan lintuperspektiivistä

Tropean keskiaikainen keskusta oli oikein mukava kaipeine katuineen. Paljon on vuosien saatossa korjattu ja joka puolella kunnostetaan pikku hiljaa. Osa rakennuksista odottaa vielä sitä ;)

Löysimme Tropeasta pienen hauskan putiikin, jossa oli rakennettu kokonainen pienoiskylä. Äkkisiltään kadulta kauppa näyttää tavalliselta turistikaupalta, mutta se olikin todella mielenkiintoinen. Creazioni Artistiche Il Faroon kannattaa kurkata sisälle.

Hotellimme oli hieno uima-altaineen ja taiteltuneine pyyhkeineen. Jos siis sellaista arvostaa ;) Itse olen pohjimmiltani kuitenkin reppureissaaja ja b&b-paikkojen suosija. Tällä kertaa tuli kuitenkin valittua lomamatka lentoineen ja hotellihuoneineen ihan kotikentältä. Mikä oli toki kätevää.

Hotellihuoneemme terassilla ei ollut merinäköalaa, vaan kummalliset kattoikkunat...

Niistä sai halutessaan seurata vaikka tiskarin touhuja. Arkkitehtuuria parhaimmillaan :D

Meren rannalla kukkulan päällä sijaitsee Santa Maria dell'Isola kirkko. Messun äänet kantautuivat välillä myös kaupunkiin. Kirkon takana on pieni puisto.

Kanit näyttäisivät olevan täällä luvan kanssa. Vettä ja ruokaa tarjolla sekä rakenteilla oleva kanikoppi. Pitävät kenties puutarhurin virkaa täällä.

Vibo Valentia, Castello Normanno Svevo:

Lähellä Vibo Valentiaa sijaitsee Normannilinna, Castello Normanno Svevo. Täältä avautuvat aivan huikeat näkymät Apenniineille ja laaksoihin.

Muureilla kulkiessa minua korkeanpaikankammoista hieman hirvitti, mutta näkymä oli pienen (kohtalaisen suuren) pelon arvoista.

Huikea paikka!

Pizzo:

Pizzo on pieni mukava merenrantakaupunki Tropeasta pohjoiseen. 

Pizzosta löysimme  Piedigrotta kirkon. Se on alunperin louhittu rantakallioon 1600-luvulla. Myöhemmin 1800-luvulla Angelo Barone ja hänen poikansa Alfonso jatkoivat louhimista ja veistivät kivistä useita kymmeniä patsaita.

Paikka oli aika erikoinen.

Gerace:

Gerace on pieni kylä korkealla vuoristossa. Alun perin historia yltää Bysantin aikakauteen, sittemmin normannivaltaan. Täälläkin kylän vierellä on normannilinnan rauniot.

Geraceen ajoimme Apenniinien yli serpentiiniteitä. 

Paikka oli erityisen ihana. Kapeilla kujilla talon sisääntulot olivat usein koristeltu lukuisilla ruukkuistutuksilla. Aivan ihanan näköistä ja siistiä. Taisimme olla täällä siestan aikaan, sillä ihmisiä ei juuri ollut liikkeellä.

Scilla:

Scilla on viehättävä merenrantakaupunki Tropeasta etelään. Se on saanut nimensä Skylla-nimisestä merihirviöstä, joka vartioi Messinansalmea kreikkalaisen mytologian mukaan. Nyt mietin mistä idänsinililja (scilla) on saanut nimensä ;)

Scillan rannalla sininyys oli jotain sanoinkuvaamatonta.

Sinisarja kietoutuu autioituneen talovanhuksen ympärille. Sen tuoksu oli huumaava.

Löysimme Etelä-Italiasta siis aika monta mukavaa paikkaa. Oli myös aika masentavia paikkoja, kuten Rosarno. Myös tienvarret olivat paikoin täynnä törkyä, jopa kansallispuistossa Apenniineillä oli luvaton kaatopaikka.

Kun lähdimme lomamatkalle täällä kotosalla oli tullut kahden päivän aikaan 30cm lunta. Loma oli vähintäänkin tervetullut. Onkin kulunut yli kaksi vuotta siitä kun viimeksi pääsimme käymään jossain reissussa. En jaksa kantaa syyllisyyttä tästä. Elän vain kerran ja haluan nähdä muitakin maita.
O-ou, autonkin vuokrasimme kolmeksi päiväksi ;)

Tropeassa oli tarjoilla myös opastettuja retkiä, mutta olemme kuitenkin aika omapäisiä, joten halusimme tutustua Etelä-Italiassa muihin paikkoihin kaksistaan. Auton vuokraaminen oli sujuvaa. Liikenne ja ajotapa ei ollut ehkä niin pahaa kuin ennalta varoiteltiin. Vuoristotiet olivat kyllä aika pelottavia paikoin. Moottoritiet hyvässä kunnossa, paljon tunneleita ja maantiesiltoja. Kaupungeissa ajo näytti melko kaaoottiselle, autot miten päin tahansa parkissa ja siitä tyynesti vaan eteen lähdetään.

Tienkartan kanssa oli aika haastavaa suunnistaa, sillä harvoin kylien ja pienien kaupunkien kohdalla oli kylttejä mikä paikka on kyseessä. Välillä emme siis tienneet missä olimme. Myös kartassa oli aavistuksen huonosti merkitty mikä tie on päätie ja mikä taas kapeampi. Kerran eksyimme todella pelottavalle kapealle serpentiinitielle. Onneksi se oli ainut kerta. Muut serpentiinitiet eivät olleet niin hurjan pelottavia, sillä olivat jokseenkin leveitä :)

Oli antoisaa.

Toivottavasti tykkäsit tästä virtuaalimatkasta ;)