6. tammikuuta 2016

Pakkasta

Johan on kelit. Ei tässä ihan hirmuisasti viitsi ulkosalla olla. Lattialämmitystä olen yrittänyt saada optimaalliselle tasolle, mutta taitaa taas olla yläkerran makkarissa liian lämmintä, eilen oli kylmää ja kävin säätelemässä ilmeisesti vähän liian lämpöiselle. Meillä on lämmityssysteeminä maalämpö, jolla myös käyttövesi lämpiää.  Täytyy sanoa että olen tosi tyytyväinen kun edelliset omistajat olivat investoineet maalämpöön, asumiskustannuksissa sen huomaa. Takassa ja hellassa voipi pitää tulta myös. Ei tule vilu :)
Iltapäivällä. Nyt on yksi aste kylmenpää :)
Lintulaudalle vein lisää ruokaa. Näillä pakkasilla se varmasti tulee tarpeeseen. Hetken aikaa valoa riitti töiden jälkeen valokuvata. Lintulaudan lintuja yritin kuvata, mutta en vain osaa. On muuten yllättävän vaikeaa saada tarkkaa kuvaa linnuista. No, päivänvalokin alkoi jo vähetä. Erityisesti harmittaa kun en saanut hyvää kuvaa pyrstötiaisista, nopeita kavereita ne olivat, ja niin kauniita.






Tilasin itselleni kirjan, kirjan nimeltä Viimeiset vieraat - Elämää autiotaloissa. Kirjassa on upeita Kai Fagersrömin ja Heikki Willamon valokuvia autiotaloista, joihin metsäneläimet ovat kotinsa ja taukopaikkansa laittaneet. Kirjan teksti on Willamon ja runot Risto Rasan. 
Pidän autiotaloista, niissä on jotain kiehtovaa. Seinät kätkevät tarinoita...ja tässä kirjassa eläimet luovat oman lukunsa. 

" Vuosi on viimeisillään ja yöt ovat venyneet pitkiksi. Kokeilen torpan lintallaan olevaa ovea, mutta se on jäätynyt paikoilleen. Tungen itseni raosta pimeään tupaan. On hyytävän kylmä. Taskulamppu valaisee seinien repsottavat pinkopahvit ja löytää nurkista pölyistä roinaa. Keskellä lattiaa on vastasatanutta puuterilunta.
Pakkanen kiristyy. Nurkassa paukahtaa hirsi. Paleltaa. Tekisi mieli hyppiä lämpimkseen, mutta maltan mieleni. En halua häiritä lattian alla nukkuvia mäyriä.
Ne ovat siellä - koko klaani. Ne makaavat pehmoiseksi pedatussa siskonpetissään, kylki kyljessä, kerälle kiertyneinä. Voin nähdä ne mielessäni nukkumassa syvää untaan. Sydän lyö harvakseen, hengityksen huomaa vain heikosti kohoilevista kyljistä."

Kolahti. Tämän kirjan kanssa on oikein mukava käpertyä viltin alle :)

36 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia. Kova pakkanen on meilläkin, -26. Mielenkiintoiselta vaikuttaa tuo kirja Viimeiset vieraat.

    VastaaPoista
  2. Varsinkin pienet linnut ovat niin nopealiikkeisiä, että niistä on vaikea saada hyvää kuvaa. Innostuin tuosta kirjasta niin, että tilasin sen itsellenikin. Autiotaloissa on taikaa :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä vain, pakkanen paukkaa mökin nurkissa täälläkin ;)
    Kiitos kirjavinkistä, kuulostaa mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
  4. Pakkanen paukkuu täälläkin, onneksi on uuni, takka ja hellakin sähkölämmityksen tukena. Sitkeesti olen kuitenkin käynyt happihypyillä, trrr.
    Mielenkiintoislta vaikuttaa tuo kirja, pitäisköhän...

    VastaaPoista
  5. Meiltä hävis kummasti melekee kaikki linnut lintularolta, ku tuli kylymät kelit. Muutama tintti käy syämäs, vaikka vein talipallojaki. Tällääsillä keliillä on kyllä takkaa ikävä.

    VastaaPoista
  6. Kauniit talvikuvat.
    Olisi kyllä kiva, jos voisi laittaa hellaan tulet.

    VastaaPoista
  7. Kauniit jääkukat on pakkanen piirrellyt ikkunaan.
    Minäkin tykkään Willamon kirjoista.

    VastaaPoista
  8. Kauniita kuvia meilläkin on pakkasta 27 kyllä tuntuu kylmäältä ei kyllä kovin pitkiä
    lenkkejä viitsii tehdä :)

    VastaaPoista
  9. Lattialämmitys on muuten ihan kiva, mutta lämmön säätäminen oikeaksi on vaikeata. Vasta parin päivän päästä tietää, onkö säätö oikea. Lattia kun reagoi niin hitaasti. Takka on ihana! Joka päivä meillä ollut tulet. Säälittää nuo linnut. Olen vienyt minäkin niille evästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, viime talvi meni opetellessa, muttei silloin kovin kovia pakkasia ollutkaan :)

      Poista
  10. Suosittelen myös muita Willamon kirjoja, ne kaikki ovat todella hyviä kuvineen ja teksteineen.

    VastaaPoista
  11. Kauniit kuvat!
    Linnut on todella vaikeita kuvattavia, hienosti olet onnistunut.
    Meitä harmittaa, kun ei rakennusvaiheessa laitettu maalämpöä. Se olisi jo moneen kertaan maksanut itsensä takaisin. Mutta onneksi on tulisijoja, ne tuovat tunnelmaa ja helpottavat sähkölaskua.
    On ihanan näköinen kirja. Täytyykin etsiä se käsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulisijat ovat oikein ihania ja paikallaan näissä keleissä :)

      Poista
  12. Kauniita pakkaskuvia! Kyllä nyt mieluinen kirja ja mukava asento tuolissa on näillä pakkasilla -23.3°C paras vaihtoehto:)

    Täytyy tutustua Willamon kirjoihin.

    VastaaPoista
  13. Oikein olet saanut kauniita kuvia noista linnuista, itse en ole pystynyt läheskään samaan, yrittänyt kyllä olen useaan otteeseen. Ihana on kun on vihdoinkin talvi. Pakkas päivät ovat kerrassaan upeita, ehk'ei kuitenkaan ulkoiluun, mutta esim. mainitsemaasi kirjan lukuun. Mielenkiintoiselta vaikutti myös tuo hankkimasi kirja, ehkäpä minäkin jossain vaiheessa etsin tuon kirjan käsiini.
    Nautitaan siis kauniista ilmoista, lämpöisten filttien välissä, takkatulesta ja hyvästä kirjasta nauttien:)

    VastaaPoista
  14. Pörheitä lintusia! Ovat ne aika kovilla näillä pakkasilla. Ihmeellisiä olentoja, niin pieniä, ja selviävät näistäkin pakkasista.
    Maalämpö on kyllä mainio. Meilläkin on se kotona, ja iloluodon päätalollekin on sellainen tulossa, kone vaan puuttuu mutta kaikki muu on valmiina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ovat niin sitkeitä..ehkei kaikki surullista kyllä..

      Poista
  15. Tuo kirja on varmasti mielenkiintoinen ja muistan jostain lehtiartikkelista lukeneeni näistä autiotaloista joiden viimeiset asukkaat ovat juuri eläimet.
    Oliko viitaus tähän kirjaan en muista.
    Toisaaltaan tämä Heikki Willamo on jotenkin lähellä minun sydäntäni, ei niin, että tuntisin henkilöä kuin juuri ulkonäöltä. Nostalkinen yhteys on tällainen: hän ja hänen perheensä asuu siinä kansakoulurakennuksessa jossa minä aikanani kävin koulua. Muutamia vuosia taakespäin koulurakennus täytti 100 vuotta ja me entiset oppilaat saimme vanhan koulumme seinää kiinnittää kunnialaatan. Kouluun liittyy monia muistoja, kyläkoulu oli silloin aikanaan pienen kylän kultturikehto ja siellä vaikutti myös hyvin persoonallinen pitkäaikainen opettaja.Tämä pieni tarmokas naisopettaja oli myös minun isäni opettaja eli kaksi sukupolvea hän ehti kylässämme opettaa.
    Tällaisia muistoja näin pakkaspäivänä.......

    VastaaPoista
  16. Pyrstötiaiset ovat vekkulinnäköisiä pitkine pyrstöineen, mutta todella nopeita liikkeissään. Aika harvoin niitä näkyy lintulaudoilla.
    Onpa mielenkiintoinen kirja, varmasti kelpaa seuraksi =) Pakkaset saisivat jo lauhtua, ei ole kivaa tämmöinen jäätävä kylmyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, viime vuonna näin pyrstötiaisia tuolla metsässä. Nyt eksyivät pihapiiriin.

      Poista
  17. Näillä keleillä sohva ja viltti ovat ihan lyömätön yhdistelmä:)

    VastaaPoista
  18. Minulla jäi Karvapuusti-blogini tauolle, mutta pidän toista blogia, jossa on hieman laajemminkin aihepiiriä - tervetuloa tutustumaan :) http://hetkimajassa.blogspot.fi/

    Aivan upeita kuvia muuten! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit vinkkaamassa. Tuonne siis :)

      Poista

Kiva kun kävit kommentoimassa :)