Pakkasta

Johan on kelit. Ei tässä ihan hirmuisasti viitsi ulkosalla olla. Lattialämmitystä olen yrittänyt saada optimaalliselle tasolle, mutta taitaa taas olla yläkerran makkarissa liian lämmintä, eilen oli kylmää ja kävin säätelemässä ilmeisesti vähän liian lämpöiselle. Meillä on lämmityssysteeminä maalämpö, jolla myös käyttövesi lämpiää.  Täytyy sanoa että olen tosi tyytyväinen kun edelliset omistajat olivat investoineet maalämpöön, asumiskustannuksissa sen huomaa. Takassa ja hellassa voipi pitää tulta myös. Ei tule vilu :)

Iltapäivällä. Nyt on yksi aste kylmenpää :)

Lintulaudalle vein lisää ruokaa. Näillä pakkasilla se varmasti tulee tarpeeseen. Hetken aikaa valoa riitti töiden jälkeen valokuvata. Lintulaudan lintuja yritin kuvata, mutta en vain osaa. On muuten yllättävän vaikeaa saada tarkkaa kuvaa linnuista. No, päivänvalokin alkoi jo vähetä. Erityisesti harmittaa kun en saanut hyvää kuvaa pyrstötiaisista, nopeita kavereita ne olivat, ja niin kauniita.

Tilasin itselleni kirjan, kirjan nimeltä Viimeiset vieraat - Elämää autiotaloissa. Kirjassa on upeita Kai Fagersrömin ja Heikki Willamon valokuvia autiotaloista, joihin metsäneläimet ovat kotinsa ja taukopaikkansa laittaneet. Kirjan teksti on Willamon ja runot Risto Rasan. 

Pidän autiotaloista, niissä on jotain kiehtovaa. Seinät kätkevät tarinoita...ja tässä kirjassa eläimet luovat oman lukunsa. 

" Vuosi on viimeisillään ja yöt ovat venyneet pitkiksi. Kokeilen torpan lintallaan olevaa ovea, mutta se on jäätynyt paikoilleen. Tungen itseni raosta pimeään tupaan. On hyytävän kylmä. Taskulamppu valaisee seinien repsottavat pinkopahvit ja löytää nurkista pölyistä roinaa. Keskellä lattiaa on vastasatanutta puuterilunta.

Pakkanen kiristyy. Nurkassa paukahtaa hirsi. Paleltaa. Tekisi mieli hyppiä lämpimkseen, mutta maltan mieleni. En halua häiritä lattian alla nukkuvia mäyriä.

Ne ovat siellä - koko klaani. Ne makaavat pehmoiseksi pedatussa siskonpetissään, kylki kyljessä, kerälle kiertyneinä. Voin nähdä ne mielessäni nukkumassa syvää untaan. Sydän lyö harvakseen, hengityksen huomaa vain heikosti kohoilevista kyljistä."

Kolahti. Tämän kirjan kanssa on oikein mukava käpertyä viltin alle :)