Itse tehdyn kasvihuoneen katon tiivistäminen

Tälläisen kasvarin tekemisessähän on jos jonkinmoista hommaa ja säätöä. Eikä ihan vielä valmiiita olla.
Täällä oli vielä rakosia ruodelautojen ja päätykattotuolien kohdalla, samoin räystään alla ja valokate tietysti tarvitsi oman tiivisteensä. Puoliso on tukkinut kyseisiä kohtia. Eipä paljon keväiset pakkasvahdit auta, jos lämpö karkaa suurista rakosista ;)

Ajattelin laittaa postausta, jos joku sattuu miettimään samanlaisia asioita...Joillakin saattaa olla fiksumpia ratkaisuja, mutta me laitoimme näin ;)

Johonkin kohtiin laitettiin vain sopiva lauta, kuten tänne seinän ja kattotuolien väliin jääviin kohtiin. Laudan olisi tietysti voinut sahata ihan rakoon sopivaksi, jolloin se olisi ollut samassa tasossa seinälaudoituksen kanssa, mutta me laitoimme näin (oli helppo ruuvata kiinni), eikä se tuolta räystään alta juuri näy.

Sama kohta sisältäpäin. Kuvassa näkyy myös valokatetiiviste. Se on sellainen tiivistenauha, joka on helppo asentaa. Tosin tässä kohdassa jouduttiin valokatteen ruuveja hieman hetkeksi löysäämään, jotta tiivisteen sai näppärästi työnnettyä paikoilleen.

Tiivisteet toki myös katonharjan molemmin puolin.

Ruodelautojen väliin päätyihin jäi myös raot. Niihin oli parempi sahata pistosahalla styroksista palaset kuin yrittää saada lautaa sinne nätisti. Styroksi kyllä murtuu aika helposti, joten usean palan sitä joutui sahaamaan, mutta lopputulos on mielestämme ihan siisti.

Päätyikkuna on tehty kennolevystä. Listat pitää vielä maalata. Se jää varmaan kevääseen, kuten automaattisen ikkunanavaajien ostaminenkin. Sillehän ei tarvetta nyt olekaan ;)

Syksyn saapuen ajattelin hieman sisustaa kasvaripömpeliä jotenkin kivasti. Ainakin tunnelmavalot pitäisi hankkia...

edit. Niin tässä tiivistämisessä pitää kuitenkin ottaa huomioon jonkunmoinen ilmanvaihto. Jätämme päädyistä pari kohtaa auki. Pitääkö sitten jossain alhaalla olla pieni tuuletusaukko (jonka voin sulkea kevään hallayön uhatessa) jää nähtäväksi. Ihan tämä tietenkään mikään umpitiivis edes ole tai saakaan olla ;)

Kyllä tämä vielä valmistuu ;)

Hiljaa hiipii syys...

Ruuhka-aika

Wim's Red-hortensia näytti loppukesällä olevan varsinainen hyönteisten suosikki. Nämä kuvat on otettu jo miltei kolme viikkoa sitten ja ruuhka on nyt jo hellittänyt...

Nyt hortensia on muuttumassa punaiseksi ja syksyn mittaan väri vaan tummenee.

Mukavaa viikonloppua!

Ne kauniit ja niin ihanat

Siirsin pelargoniat terassilta eteiseen. Ei siksi että pelkäisin niiden jo paleltuvan, vaan siksi että kesän tunnelma alkaa olla lopuillaan.
Pelargonioiden kesä meni lopulta ihan hyvin. Alkukesän koleus tosin viivästytti kukintaa ja vioitti niiden lehdistöä. Niiden paikka talon seinustalla oli suojaisa, eikä sade niitä kovin päässyt pieksämään.
Viime talvena eteisessä oli talvehtimassa kymmenen pelakuuta, joista seitsemän selviytyi. Nyt näitä olisi sitten 19. Muutaman ronkelon leikkasin ihan surutta kymmensenttiselle tapille, ja piilotin ne näiden parempien taakse :) Viime syksynä jossain vaiheessa leikkasin kaikki pelargoniani lyhyeksi.

Esikasvattamistani kasveista kelloköynnös on ehdottomasti se kaunein. Niin, ja se on niin helppo (kuten täällä blogistaniassa on jo monta kertaa kerrottu)
Olen istuttanut taimeni suuriin ruukkuihin, jossa on kesäkukkamulta ja pohjalle laitoin reilun kourallisen luonnonlannoiterakeita.
Kartionmuotoinen metallinen köynnöstuki on aika hauska näillä. Tosin siinä hävitään korkeudessa ;)

Etupihan isossa puulaatikossa ei kukintaa vielä ole, vaan rehevää kasvua. Nuppuja on kuitenkin ilmaantunut. Seinustan ruukussa kukintaan jo ihan kivasti.

Köynnöstukia ei sitten ollut tarpeeksi, enkä sitä koko kesänä muistanut hankkia. Niinpä yksi kelloköynnösruukku on jäänyt koivun viereen. Se on kuivahtanut aina välillä. Nyt se on melkoinen draamakuningatar purppuraisine lehtineen.
Vuosi sitten muuten muutkin kelloköynnökseni saivat aika aikaisessa vaiheessa purppuran ulkoasun, mutta kieltämättä ruukut ehtivät kuivahtaa silloin tällöin ;)

Valo tulee ihanasti eri kulmasta. Nyt olikin oikein mahtava viikonloppu aurinkoisine ilmoineen. Viikonloppuna tuli kitkettyä ja siistittyä puutarhassa. Kasvarin luokse pitää ostaa lisää kiviä, joten sitä hommaa ei nyt sitten jatkettu. Kävin kuitenkin taimiostoksilla ja istutin melkoisia sillisalaattiryhmiä, mutta niistä ehkä ensi kerralla.

Aurinkoista viikkoa ;)

Kiveä ja muuria kasvihuoneen ympärille

Kun teimme viime syksynä kasvarille pohjat, murskealue tehtiin tarkoituksella laajemmaksi kuin mitä rakennus olisi tarvinnut. Saimme siinä kunnon routimattoman pohjan kasvarin ympärille tulevalle kiveykselle. Kivi on puolison ehdoton valinta. Minusta se on ehkäpä turhan tyyris, mutta kaunis kuitenkin ;) Ja siinähän ovat, eivät kulu, ja menee ne rahat turhempaankin..
Rakennus on loivassa rinteessä, joten kaivoimme rinnettä ja pengersimme kaivetulla maalla kasvarin taakse jäävää aluetta.

Toiseen päähän muuria asensimme porraskivet. Mitään varsinaisia reunakiviä emme hankkineet vaan kiveys on reunoista tuettu luonnonkivillä. Jos tontimme olisi oikein kivinen olisimme tehneet muurinkin suht isoista luonnonkivistä, mutta kun niitä ei ollut päätimme ostaa ihan kunnon muurikivet. Takana näkyvä kirsikka 'Latvian matala' ja pari marjapensasta on istutettu jo viime vuonna, nyt vain teimme rinteeseen muurin jonkun matkan päähän niistä ja jatkoimme istutusaluetta.

Aina jotain ajatusta blogistaniasta tarttuu mukaan. Kerran luin betweenin postauksen pioneista. Hän tuumasi että pionit oikeastaan pitäisi sijoittaa niin että niitä pääsee helposti kuvaamaan. Se onkin ihan totta. Minulla pionit kasvoivat etupihalla suuressa perennaryhmässä ja kookkaaksi kasvavina olivat siinä keskellä. Siirsin niitä muutaman tänne. Toinen syy niiden siirtoon oli se että koira oikaisi etupihan istutusalueen läpi niin monta kertaa että jossain vaiheessa sai pionien pienet alut poikki. Mur. Ehkä täällä onnistui paremmin ja niin, kuvaamaan sitten pääsisi ainakin ;)

Suoraa linjaa, huomaatteko ;) Yleensä meillä kiertää ja kaartaa ja rönsyää, mutta tähän tälläinen suora muuri käy mielestäni ihan hyvin.
Täällä on joku rännikaivo, tarkastuskaivo, mikälie, johon on johdettu salaojaputket ja katolta tuleva sadevesi(vesi menee sieltä sitten jonnekin viemäriin tms) Kaivoa piti sitten pohjaa tehdessä nostaa oikeaan tasoon. Alan liikkeestä tulikin hyvät ohjeet ja tarpeelliset osat.
Minusta on kivan näköinen kuin laittaa kaivonkannen ympärille kivet ympyrälle ja sitten vasta jatkaa suoraa kiveystä. Vähän niinkuin mitä et voi häivyttää, korosta. Siinä noppakiviin tulee paikoin suurempi sauma, muttei se mitään haittaa. Muutenkin tämä kiveys on ladottu vähän niin ja näin ;)

Toisessa päässä muuri ja kivilaatoitus kohtaavat aiemmin tehdyn kivituhkapolun. Täällä korkeusero melkein samaa luokkaa, joten siinäkin olisi portaan paikka. Haluan kuitenkin että kasvarin oven luokse pääsee kottikärryillä. Joten täällä laitamme kivet liuskaksi, joko tuota noppakiveä tai sitten ihan suht tasaisia luonnonkiviä.
Miksi sitten kasvarin ovi on tontin reunaan päin? Rakennusmääräyksen mukaan sinne piti jäädä kolme metriä tilaa. Jos ovi olisi puutarhan puolella, tämä olisikin ollut turha takakulma. Nyt se onkin keskeinen osa.

Sähkökaapeli on kaivettu sekä haudattu ja sähkärin pitäisi tulla tänään. Nyt saa sitten keväällä vaikka pakkasvahdin tänne...Ja pian tunnelmavalot ;)

Loppuun kuva puutarhatarkkailijasta. Selvästi yrittää maastoutua ;)

Mukavaa syksyä kaikille!

Työt, puutarhatyöt ja lisätyötä teettävä puutarhakoira ;)

Luulen että tykkään eniten puutarhassa loppukesän rehevyydestä. On ihanaa kun istutusalueet näyttävät runsailta ja täysiltä. Eipä silti, paljonhan on tontilla vielä kesken ja epämääräistä, mutta jotkut kohdat alkavat näyttää valmiilta. Enkä kaikista onnettomista rötökulmista nyt kovin viitsi kuviakaan julkaista ;)

Sain viimeinkin hieman siistittyä puutarhaa. Rehellisesti sanoen se on ollut vähän heitteellä kun tuo kasvariprojekti on vienyt aikaa. No, olisi ohjelmassa kyllä sähkökaapelin kaivamista, muttei se niin hurjasti kiinnostanut, joten päätin käyttää aikaa kitkemiseen ja polkujen siistimiseen. Jopa kanttasin muuteman nurmeen rajautuvan istutusalueen.

Olen nauttinut tänä kesänä enemmän oman puutarhan laittamisesta, ehkäpä suureksi osaksi siksi että työni on täysin erilaista nyt. Se taitaa myös pysyä erilaisena sillä kirjoitin vähän aikaa sitten vuoden pituisen työsopimuksen. Jatkan siis samassa ikäihmisten palvelutalossa, joka on tehostetun palveluasumisen yksikkö. Tarkoittaa siis sitä että asukkaat ovat monisairaita ikääntyneitä, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa.
Tykkään työpaikastani myös siksi että pyrimme järjestämään asukkaille aina silloin tällöin jotain erityisen kivaa. Meillä on ollut pihatalkoot, juhannusjuhlat, toripäivät palvetalon pihalla tai sitten ollaan vaan porukalla päätetty kauniina iltapäivänä että tuodaan asukkaat kahville ulos ja paistetaan muuripannulla kahvipullasta köyhiä ritareita. Iltapäivällä on kaksi vuoroa päälekkäin töissä, joten aikaa tähän löydämme ja hyvä yhteishenki (vaikkakin onhan joka työpaikalla niitä ajoittaisia kotkotuksia) auttaa aina ;)

Olen tässä miettinyt pitkän tähtäimen jatkoja ja pysyminen hoitoalalla houkuttaa enemmän. Luulen etten puutarhatyötä tee enää palkkatyönäni tulevaisuudessakaan. On myös yksi tosi kiva juttu. Koska työsopimus jatkuu keskeytymättä vuoden eteenpäin on minulla ensi kesänä siis täysi kesäloma!

Sinne ne tarhurin työkalut jäi hujan hajan kun huomasinkin niin mukavia kuvattavia. Käykös teille usein niin että kesken puuhastelun on lähdettävä kamera hakemaan?

Puutarhakoirakin on päässyt pitkästä aikaa kuviin, eikä ole jahtaamassa ohi ajavia autoja. Puutarhakoira on tontilla vapaana. Suurin osa istutusalueista säilyy ehjänä, mutta on tiettyjä paikkoja jotka eivät ole koirankestäviä. Etupihan puolella tontin rajalla olevat pensaat saivat viime vuodesta lähtien jatkuvaa alasleikkausta. Tosin sanoen Iita juoksi autojen mukana sitä yhtä sivua tallojen tuusaksi kaikki pensaat. Kovin hyvällä mallilla ei näkösuojan kasvaminen siinä sitten ollut...Laitettiin puolison kanssa sitten verkkoaita myös pensaiden tälle puolelle. Voitte uskoa että on nättiä :o Minä kun niin tykkään tuosta verkkoaidasta, hehe..No, säilyypä pensaat. Niiden edessä nurmessa onkin nyt mutapolku...
Talon kulmalle laitoin vastaavasta syystä pätkän tummaa verkkoaitaa. Se näkyy tuolla ylemmissä kuvissa. Sekin näyttää toimivan sillä nyt siitä ei koira oikaise ja kasvit säilyvät. Ihmeellisiä virityksiä, mutta ei voi mitään.
Ai niin, ja yhdessä pensasryhmässä kurvataan siihen malliin että kuorike ja multa on ihan sekaisin. Siihenhän sitten jo itää kaikenlainen. Olisi pitänyt laittaa katekangas siihen...Sen taidan tehdäkin jossain vaiheessa...
Iita on kuitenkin jo seitsemän vuotta ja aina mökilläkin tontilla vapaana ollut. Juoksunaru olisi toimiva, mutta ei tämän ikäistä enää viitsi sellaiseen opettaa. Sitä huutoa ja vihkumista ei kestäisi kukaan, ei naapurit eikä itse. Nuorelle kaverille se olisi ollut melko hyvä vaihtoehto.

Eiköhän tämä yhteiselo suju näinkin. Onneksi ei Iita ole koskaan ollut kiinnostunut kaivelupuuhista. Joskus mietin toisen koiran hankkimista Iitalle kaveriksi. Sitten katson puutarhaa...Ehkei sittenkään kahta koiraa ;)

Mukavaa viikkoa kaikille!