Työt, puutarhatyöt ja lisätyötä teettävä puutarhakoira ;)

Luulen että tykkään eniten puutarhassa loppukesän rehevyydestä. On ihanaa kun istutusalueet näyttävät runsailta ja täysiltä. Eipä silti, paljonhan on tontilla vielä kesken ja epämääräistä, mutta jotkut kohdat alkavat näyttää valmiilta. Enkä kaikista onnettomista rötökulmista nyt kovin viitsi kuviakaan julkaista ;)

Sain viimeinkin hieman siistittyä puutarhaa. Rehellisesti sanoen se on ollut vähän heitteellä kun tuo kasvariprojekti on vienyt aikaa. No, olisi ohjelmassa kyllä sähkökaapelin kaivamista, muttei se niin hurjasti kiinnostanut, joten päätin käyttää aikaa kitkemiseen ja polkujen siistimiseen. Jopa kanttasin muuteman nurmeen rajautuvan istutusalueen.

Olen nauttinut tänä kesänä enemmän oman puutarhan laittamisesta, ehkäpä suureksi osaksi siksi että työni on täysin erilaista nyt. Se taitaa myös pysyä erilaisena sillä kirjoitin vähän aikaa sitten vuoden pituisen työsopimuksen. Jatkan siis samassa ikäihmisten palvelutalossa, joka on tehostetun palveluasumisen yksikkö. Tarkoittaa siis sitä että asukkaat ovat monisairaita ikääntyneitä, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa.
Tykkään työpaikastani myös siksi että pyrimme järjestämään asukkaille aina silloin tällöin jotain erityisen kivaa. Meillä on ollut pihatalkoot, juhannusjuhlat, toripäivät palvetalon pihalla tai sitten ollaan vaan porukalla päätetty kauniina iltapäivänä että tuodaan asukkaat kahville ulos ja paistetaan muuripannulla kahvipullasta köyhiä ritareita. Iltapäivällä on kaksi vuoroa päälekkäin töissä, joten aikaa tähän löydämme ja hyvä yhteishenki (vaikkakin onhan joka työpaikalla niitä ajoittaisia kotkotuksia) auttaa aina ;)

Olen tässä miettinyt pitkän tähtäimen jatkoja ja pysyminen hoitoalalla houkuttaa enemmän. Luulen etten puutarhatyötä tee enää palkkatyönäni tulevaisuudessakaan. On myös yksi tosi kiva juttu. Koska työsopimus jatkuu keskeytymättä vuoden eteenpäin on minulla ensi kesänä siis täysi kesäloma!

Sinne ne tarhurin työkalut jäi hujan hajan kun huomasinkin niin mukavia kuvattavia. Käykös teille usein niin että kesken puuhastelun on lähdettävä kamera hakemaan?

Puutarhakoirakin on päässyt pitkästä aikaa kuviin, eikä ole jahtaamassa ohi ajavia autoja. Puutarhakoira on tontilla vapaana. Suurin osa istutusalueista säilyy ehjänä, mutta on tiettyjä paikkoja jotka eivät ole koirankestäviä. Etupihan puolella tontin rajalla olevat pensaat saivat viime vuodesta lähtien jatkuvaa alasleikkausta. Tosin sanoen Iita juoksi autojen mukana sitä yhtä sivua tallojen tuusaksi kaikki pensaat. Kovin hyvällä mallilla ei näkösuojan kasvaminen siinä sitten ollut...Laitettiin puolison kanssa sitten verkkoaita myös pensaiden tälle puolelle. Voitte uskoa että on nättiä :o Minä kun niin tykkään tuosta verkkoaidasta, hehe..No, säilyypä pensaat. Niiden edessä nurmessa onkin nyt mutapolku...
Talon kulmalle laitoin vastaavasta syystä pätkän tummaa verkkoaitaa. Se näkyy tuolla ylemmissä kuvissa. Sekin näyttää toimivan sillä nyt siitä ei koira oikaise ja kasvit säilyvät. Ihmeellisiä virityksiä, mutta ei voi mitään.
Ai niin, ja yhdessä pensasryhmässä kurvataan siihen malliin että kuorike ja multa on ihan sekaisin. Siihenhän sitten jo itää kaikenlainen. Olisi pitänyt laittaa katekangas siihen...Sen taidan tehdäkin jossain vaiheessa...
Iita on kuitenkin jo seitsemän vuotta ja aina mökilläkin tontilla vapaana ollut. Juoksunaru olisi toimiva, mutta ei tämän ikäistä enää viitsi sellaiseen opettaa. Sitä huutoa ja vihkumista ei kestäisi kukaan, ei naapurit eikä itse. Nuorelle kaverille se olisi ollut melko hyvä vaihtoehto.

Eiköhän tämä yhteiselo suju näinkin. Onneksi ei Iita ole koskaan ollut kiinnostunut kaivelupuuhista. Joskus mietin toisen koiran hankkimista Iitalle kaveriksi. Sitten katson puutarhaa...Ehkei sittenkään kahta koiraa ;)

Mukavaa viikkoa kaikille!