Irtiotto arjesta

 "Kaunis päivä tänään. Lähdetäänkö pidemmälle metsälenkille koiran kanssa?" Voisiko aurinkoisenä syyspäivänä, muuten niin tavallisena tiistaina, saada isännältä mukavampaa tekstiviestiä?

Kotiin tultuamme keitimme kahvit termariin ja teimme eväsleipiä. Päätimme lähteä Jääskelän luontopolulle, sillä se on sopivan lähellä. Olemme aikaisemminkin käyneet siellä, mutta kiertäneet ainoastaan Sammalistokallion polun. Tällä kertaa menimme eri reittiä ja kuljimme Tonttuvuorenpolun. Tonttuja emme nähneet, muita kuin toisemme, mutta muuten oli todella kiva ja monipuolinen luontopolku.

Polku on neljä kilometriä pitkä ja meillä meni noin puolitoista tuntia sen kiertämiseen mukaan lukien pieni kaffittelu tauko, sen sijaan koiramme juosta hönttäsi varmaan kolmenkertaisen matkan ;) Ihan sopiva kävelyretki tehdä näin työpäivän päätteeksi ja voin sanoa että arkiasiat todellakin jäivät pois mielestä.
Ja voi, miten hyvälle kahvi ja sämpylä metsässä maistuivat. Metsä ja sen kasvit ja tuoksut ja valo antoivat taas hurjasti hengenravintoa;)

Naavaparta, onhan täällä tonttuja?

Pieni puronvarsilehto

Syksyinen Lepäslampi

Oma kuva ;)

Kuusimetsässä on kaunista, ihana valo pilkistelee puiden lomasta.

Luulen, että tämän polun merkkaaja on ollut rakastunut,

sillä useimmat merkit näyttivät sydämiltä kolmion sijaan.

..... vai oliko rakkaus vain omissa silmissäni?

Kaunohaaste

Huomasin tänään Kartanonrouva Elisen blogissa mielenkiintoisen kaunohaasteen. Tämä onkin mukavan persoonallinen haaste, sillä jokaisella on täysin oma tyylinsä kirjoittaa.

Käsialani on jonkinmoinen sekoitus tekstausta ja kaunoa. En siis oikeastaan osaa kaunokirjoitusta enää. Kynä ei sitten millään pysy paperilla, vaan aina tiettyjen kirjainyhdistelmien kohdalla se lennähtää ylös ;)


Kaivaessani tyhjän paperin eteeni ei päässäni sitten ollutkaan ajatuksen ajatusta, joten päätin kirjoittaa Satu Hassin runon

Cosmos, cosmos

Tämä voidaan lukea kevään onnistuneisiin siemenkylvöihin. Vaikkakin suurin kukinta ajoittui tänä vuonna pihallani näin myöhäiseen ajankohtaan. Olihan alkukesä aikas viileä ja mietinkin silloin tuleekohan näistä pienistä taimista yhtään mitään....No, tulihan toki.

Minulla on muuten paha tapa hankkia vähän liian suuria kasveja takapihalle. Nämäkin kosmoskukat kasvoivat 120 senttiseksi. Tykkään tosin rehevästä puutarhasta, mutta liika on liikaa? Ehkä näin kaunista saakin olla liikaa?

Mökillä olisi tilaa, mutta siellä en pääse käymään niin usein että voisin huolehtia tälläisten siemenistä lisättyjen taimien kastelusta. No, tänä kesänä ei olisi ollut kuivahtamisen vaaraa, mutta eipä sitä etukäteen tiedä. Ja sekös vasta harmittaisi, kun keväällä vaalitut taimet nuutuisivat mökillä yksinään...

Tunnustus :)

Ilokseni sain tunnustuksen rikkaruohoelämää - blogista. Paljon kiitoksia!
On aina mukavaa saada tietää että postauksistan tykätään. Olen vähän samoilla linjoilla betweenlandin kanssa siinä että tiettyjä blogeja seuratessa on tullut jonkinmoinen läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne, vaikkei koskaan ole nähnyt blogiystäviään;)

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

 

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

Laitakin tunnustuksen eteenpäin minulle uusiin ja mukaviin tuttavuuksiin, olkaa hyvä.

 

Vellinkeittäjä

Parasta aikaa

Scillan puutarhassa

Kukkapajalla ja omalla pihalla

Narrin tontilla

Viikonloppuna mökillä

Voi, miten oli mahtava aurinkoinen päivä lauantaina. Nautin säästä toden teolla tänä vapaana viikonloppuna. Joskus rehellisesti ihan kismittää olla hyvällä säällä töissä ja sitten vesisateessa mökillä vapaalla, mutta nyt oli kelit kohdallaan.

Rannalla

Maisema pohjoiseen suuntaan

Heijastukset

Luonnon taideteokset

Viime kerralla hankimme uuden laiturin. Tänä viikonloppuna saimme siihen vihdoin portaat kiinni. Laiturin tuomisessa mökille ja sen kasaamisessa saimme apua enoltani. Emme olisi edes pystyneet kuljettamaan laiturinosia mökille, sillä autossamme ei ole vetokoukkua, niinpä enoni maasturi ja peräkärry olivat korvaamaton apu. Tästä on nyt hyvä pulahtaa uimaan, vesikään ei ollut vielä kylmennyt :)

Lauantaina purimme vanhan käsittelemättömästä puusta tehdyn laiturin. Nyt se on siististi sahattu pieniksi palasiksi, joita voi vaikka nuotiossa poltella.

Mökin takana varjon puolella maahan oli haudattu maitotonkka kylmiön tapaiseksi. Tämä oli siis edellisten omistajien 70-luvun ratkaisu sähköttömään mökkielämään. Varmaan ihan toimiva:) Nyt siis vuosia myöhemmin kaivoin maitotonkan ylös ja se sai uuden elämän puutarhakoristeena.

Toisen romu on toisen aarre, näinhän se on. Minusta tonkka on kerrassaan hurmaava;)





Veden äärellä

Laineet keinuttavat laituria, istun sillä ja katselen, mieli tyhjänä.
Ääniä ei juuri kuulu ei. Jostain kauempaa kantautuu yksinäinen vesilinnun ääni, vastarannalta vastaus.
Istun vain ja keinun aaltojen rytmissä, hiljaa kuunnellen ja katsellen.

Kaunista on veden liike, heijastuksen sen, taivaan sinivärit ja auringon kimallukset.
Kerran hyvä ystäväni sanoi että kirkkaat auringon heijastukset valokuvissa ovat keijuja. Keijuja ne ovatkin, valopilkut, jotka sievästi hyppien vaihtavat paikkaa veden päällä

Istun vain ja katselen, hiljaa kuuntelen, tästä haluaisi nousta en....