Postausputki

Tämä on kolmas postaus ihan perättäisinä päivinä. Mutta kun on viikkotolkulla ollut hiljaa niin haitanneeko tuo mittään. Oikeastaan olisi paljonkin kerrottavaa, mutta kuvapainotteiseksihan tämä aina jää.

Keväällä luulin että talvivalkosipuleille on käynyt köpelösti talven aikaan, mutta ei. Satoa sain. Tosin en taaskaan niin hienoja ja suuria mitä nettimaailmassa näkee, mutta tyytyväinen voin olla. 

Kärhöjen haituvaiset ovat hurmaavia. Tässä kuvassa on kellokärhö.

Daalian juurakoita tuli pari keväällä laitettua.

 Erikoisempia keijunkukkia talvi verotti rankalla kädellä, mutta niitä on haalittu lisää.

Iita täytti heinäkuussa kymmenen vuotta. Keväällä hän ontui pahasti etujalkaa. Eläinlääkärissä kuvauksissa kävi ilmi että oikean etujalan varpaassa on nivelrikko ja selässä spondyloosi. Ensialkuun hän sai tulehduskipulääkekuurin ja jatkuvana hoitona ravintolisän nivelrikkoon.
Kesä on mennyt pääsääntöiseti hyvin, mutta viileämmällä kelillä ontuminen ajoittain alkaa taas. Nykyään annan kipulääkkeen tarvittaessa, mutta pistoksina annettavaa kipu/niveliä auttavaa lääkettä suosittelivat. Luultavasti siihen pitää siirtyä, jos koiran kipuilu jatkuu. Muutoinhan Iita on ollut fyysisesti hyvinkin terve sekarotuinen piski.
Koska nivelrikko on yhdessä varpaassa eläinlääkärin mukaan varpaan amputaatio voisi auttaa. Maallikkoa kummastuttaa, mutta asiasta pitänee ottaa selvää mikäli tässä todennäköisesti vaihtoehtona on jatkuva kipulääkitys.

Tuoksuherneet kylvin aika myöhään. Nyt vasta alkavat kukkimaan

 Kelloköynnöksissä määrä varmaan korvasi laadun tänä vuonna. 

Kukkivat huonommin kuin viime vuonna, milloin niiden kukinta oli tosi runsasta.

 Kasvihuoneessa on muutakin punaista kuin emalikannu

Ilta-auriko loistaa tähkälaventeleille. Olen näistä pikkaisen ylpeä, sillä olen ne joskus siemenestä kasvattanut. Keväällä näytti että välistä on kuollut muutama, mutta kun silloin leikkasin kasvustoa pois huomasin että siellä niissäkin on tyvellä toivoa eli pientä vihertävää silmua. Kaikki kuolleilta näyttäneiltä olivatkin siis elossa.

Loppuun sitten kevennys. Vesileima kuvissa kannattaa olla näkyvä. Minua ei haittaa jos kuvaani käytetään, mutta luvan voisi aina kysyä. Vaikka vain kuvahausta suoraan kopioi, niin voisi katsoa kuvan alkuperän, eikö?

Sattuipa kesällä niin että saimme toteutettavaksi erään suuren rintamamiestalon pihan. Osa tontista oli perinteistä sen tyylin pihaa ja osa metsäisää aluetta. Suunnittelija ei ollut meidän työpaikalta vaan joku random. Tämä random oli sitten liittänyt suunnitelmaan ideakuvan metsäpuutarhasta. Kuva on meidän mökiltä!

Kyseisessä pihassa toteutettiin se perinteinen osa, metsäputarha jää sitten asiakkaalle itselleen (kustannuskysymys). Pomo vitsaili että eihän tuollaista metsäpuutarhaa voi edes toteuttaa.
Se on liian uniikki :D :D