30. lokakuuta 2019

Metsän läheisyys


Asumme kaupungin laidalla. Miltei joka päivä kipuan koirani kanssa läheiselle nyppylälle metsän suojaan. Kaupunki kaatoi aika ison osan tästä metsästä muutama vuosi sitten. Se suretti.

Hakkuuaukon läpi olikin sitten hankalaa löytää uusi reitti metsään. Aikani kulkiessani ja oksia siirtäessäni sain jonkunlaisen kulkureitin. Uusi polku tosin kulkee nyt jyrkempää reittiä kuin ennen, joten nastakengät on aika kätevät sitten talvella.

Läheinen metsä on kaupungin suunnitelmissa talousmetsää. Toivottavasti se pysyy pystyssä vielä kauan.










Syksy totisesti kohtaa talven :)


20 kommenttia:

  1. Metsässä kävely on niin hienoa, toivotaan, että metsäsi säilyy. Meidän koiran pitää aina päästä tarpeilleen mahdollisimman tiheään pusikkoon metsässä, joten metsäreittejä kierretään paljon ja nautitaan samalla luonnon kauneudesta. Täällä maalla näitä metsiä riittää, varsinkin kun mieheni hoitaa omia metsiään jatkuvan kasvatuksen menetelmällä, eli ei kaada isoja aukkoja, vaan kaistan viimeiset puut kaadetaan vasta, kun alla on jo valmis hyvänkokoinen taimisto kasvamassa. Metsä näyttää ja tuntuu metsältä kaiken aikaa, maapohjan kasvillisuus säilyy. Me Ritan kanssa voimme kiertää mukavissa maisemissa ja kerätä satoa niin marjoista kuin sienistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin lenkki suuntautuu oikeastaan aina metsään, vaihtoehtona maantie, jossa ei ole kevyenliikenteenväylää. Aika ankeaa se koiran kanssa on kulkea:)

      Metsän läheisyys on mukava, juttu. Harmi kun ei ole omaa, niin ei voi olla varma että se pysyisi pystyssä :)

      Poista
  2. Nämä kuvat ovat ihan kuin meidän lähimetsästä otettuja.
    Tykkään juuri tuon näköisestä metsästä, jossa on vanhoja puita ja helppo kulkea.
    On todella sääli, kun metsiä hakataan. Ymmärrän, että siinä on varmasti aina syynsä metsänomistajan kannalta, varsinkin jos se on ihan elinkeino.
    Mutta muuten siinä ei ole mitään järkeä. Tuntuu, kuin luonto raiskattaisiin. Eläinten kodit ja kasvillisuuden olosuhteet muutetaan kerrasta niin, ettei millään vanhalla ole oikeastaan mahdollisuutta olla ja elää.
    Myös ihmisten suoja ja virkistys häviää.
    Meidän vieressä on upeat, vanhat metsät. Ne ovat kuin sadusta. Pelkään, että kun nykyiset omistajat kuolevat, voi käydä hullusti. Uusi sukupolvi saattaa kääriä rahat tuosta metsästä. Se muuttaisi koko tämän seudun olemuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avohakkuut ovat minusta aika ikäviä...
      Tämä metsä ei ole joka kohdasta mitenkään helppokulkuista, mutta kyllä sieltä on sopiva reitti löytynyt ;)

      Poista
  3. Lähimetsässänne on melkoiset korkeuserot. Komeaa katsella puiden latvoja.
    Meilläkin on onneksi isot metsäalueet ihan lähellä. Pääsee kävellen nopeasti pujahtamaan metsään, eikä tarvitse autolla ajaa Nuuksioon, jossa on miljoona muutakin ihmistä ihmettelemässä. Metsässä on kiva ulkoilla ja katsella puunrunkoja, sammalta ja kuunnella hiljaisuutta. Isolla metsäalueella on useampi omistaja ja on mielenkiintoista seurata, miten eri tavalla he hoitavat metsäänsä. Yksi parturoi säännöllisin välein plänttejä paljaaksi puista. Toinen taas harventaa siten, että metsä edelleen on ihan oikea metsä. Osa on täysin koskematonta. Sen verran kulkijoita metsissä on, että talvellakin sinne syntyy kuljettavia polkuja. Harvoin joutuu kahlaamaan. Jäljistä päätellen koirien kanssa siellä kuljetaan, kovin usein ei muihin ihmisiin törmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täällä Keski-Suomessa on aika mäkistä. Huvikseni katsoin maastokartan korkeuseroja ja meillä on 185 ja lyhyellä matkalla ylös vuoreen ollaan jo 220. Eli aikamoinen nousu.

      Jotenkin se harventaminen olisi paljon kivempi tapa hoitaa metsää..

      Poista
  4. Kaunista metsäluontoa ja vanhahkon metsän tuntua. Kyllä noissa maisemissa kelpaa lenkkeillä ja koirakin varmasti nauttii. Meillä ei ihan lähellä olekaan enää tuollaista varttuneempaa metsää, sillä kunta on kaatanut niitä muutaman vuoden sisällä. Onneksi pääsee välillä lapsuudenkodin maisemiin oikein vanhaan metsään talsimaan. Upea kivi tuossa yhdessä kuvassa! Mukavaa kuunvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahaa pelkään että tuo metsä häviää jossain vaiheessa. Huvittavinta siinä kaupungin metsäsuunnitelmassa on se että se muutama vuosi sitten kaadettu metsä on nyt papereissa lähimetsä. No, kasvaa siinä jo parimetrisiä koivuja :o

      Poista
  5. Kauniita kuvia ja metsäistä luontoa.

    VastaaPoista
  6. Kauniita kuvia ja tunnelmia. Metsälenkeissä on jotain aivan erityistä - myös meidän koiramme pitää niistä suunnattomasti. Sen mielestä ei ole mitään parempaa kuin yhteinen lenkki koko perheen voimin metsän siimeksessä.

    VastaaPoista
  7. Metsässä pööpöily on parasta. <3

    VastaaPoista
  8. Mukavan näköstä maisemoo poloku halakoo. Naavat ja lupot puussa on terveen metsän merkki. Ei mäne pitkään kun hakkuuaukioon taimikko kasvaa ja suatat vaikka puolukkaan piästä. Hieno sammaleinen kivi kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen joskus lukenutkin että naavat ja lupot ovat terveen metsän merkki :)

      Poista
  9. Kaikilla pitäisi olla lähimetsä, johon pääsee kuljeksimaan ja nauttimaan sen rauhoittavasta vaikutuksesta. Sinulla onkin upeaa vanhaa metsää lenkkimaastoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, osittain tuota vanhaa. Ensin pitää pujotella hakkuuaukon (nykyään jo taimikon) läpi :)

      Poista
  10. Kauniita kuvia. Itse käyn ihan liian harvoin metsässä. Tänään kävin ja ihailin, miten vihreää siellä onkaan marraskuussakin. On kurjaa, kun metsiä hakatessa polutkin peitetään risuihin ja rytöön. Onneksi olet löytänyt mukavan näköisen reitin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika montaa oksaa sai siirtää sivuun siinä avohakkuun kohdalla ennen kuin reitti oli siedettävä kulkea ;)

      Poista

Kiva kun kävit kommentoimassa :)