Puutarhaharrastus tuo usein jotain yllättävää esiin. Tämän pienen orvokintaimen otin syksyllä kasvulavasta ja siirsin saviruukkuun kasvihuoneelle. Sinne se oli unohtunut pariksi kuukaudeksi. Kompostiin oli kai menossa.
22.syyskuuta |
26.joulukuuta |
Juuri ennen jouluaattoa huomasin ruukun kasvihuoneen pöydällä.
Orvokki oli ihan täysin jäässä.
Se oli jotenkin hellyttävä.
Vein ruukun sisälle oletuksena että sulaessaan se on limainen ja kuollut.
Ei suinkaan, se onkin elossa!
ja siinä on nuppu!
Joskus sitä on syvissä vesissä kahlannut
Silloin ajatellut että tuohon hankeen jos kaatuisin enkä ikinä siitä nousisi
tai että aamulla en heräisi.
ei haittaisi.
Kuitenkin aina on toivoa.
Aina, vaikkei sitä heti huomaa.
Pieni, sitkeä
uskomaton orvokki.
Kerroit sen taas minulle!
(Ps. Pahoittelut kun syviin vesiin kulki postaus. Tämä orvokki on vaan niin hyvä vertauskuva)
Joskus kasvien sitkeys yllättää. Muistan joskus heittäneeni parvikelaatikon sisuksen syksyllä metsän reunaan. Keväällä olen ihmetellyt, että miksi metsässä on noin vihreä muratti hieman sulaneessa lumihangessa :)
VastaaPoistaMukavaa Tapaninpäivää!
Niin. Kerran keväällä muratti oli hengissä kompostissa :)
Poistasuloinen!
VastaaPoistaja sitkeä, urhoollinen!
PoistaOlipa sitkeä sissi pieni orvokkisi, melkoinen voimakasvi ja esimerkki silloin kun tekee mieli antaa periksi! Ihanaa joulunajan jatkoa!
VastaaPoistaNiin on!!
PoistaSuloinen! Mielenkiinnolla jatkoa odotellen, miten kauan orvokki jatkaa kukoistustaan luonnon voimia (vaikkakin sisällä) vastaan :)
VastaaPoistaNo, kevääseen asti. Ihan varmasti. Tämän koetuksen jälkeen.
Poista;)
Näin se osaa elämä yllättää 💕
VastaaPoistaNiin se tekee :)
PoistaOrvokit on kauniita ja sitkeitä!
VastaaPoistaJep, pitää itsekin olla ;)
PoistaYmmärrän hyvin vertauskuvasi!
VastaaPoista:)
PoistaElämä yllättää välillä ja usein pienet ovat ylättävän sitkeitä. Vanhemmillani oli vuosia sitten mongolianvaahtera jäänyt ruukussaan talveksi ulos, kun ei kesän aikana ollut löytynyt sille sopivaa istutuspaikkaa. Edes yhtään oksaa ei ollut paleltunut eivätkä hiiret tai jäniksetkään olleet jyrsineet sitä. Ihmeenä sitä pidettiin, että se keväällä alkoi kasvattaa lehtiä aivan kuin ei olisi mitään tapahtunut. Nyt puusta on kasvanut jo komean kokoinen.
VastaaPoistaJo vain ;)
PoistaSitkeä orvokki, pieni selviytyjä. Lopulta kukkii kauniisti.
VastaaPoista:)
PoistaUpea ja sitkeä kukkanen, ei pelkää keväällä pikkupakkasia ja ensilumenkin alta pilkistää. Upeaa vuotta 2019 sinulle!
VastaaPoista:)
Poista