Kelloköynnös ei petä

 

Jos joku kasvi on vuosikausia ollut suosikki, niin se on kelloköynnös. 

Kasvatan ne siemenestä.  

Kerran niiden itäminen oli oikein tuskaisaa 

ja jouduin kylvämään uuden satsin saadakseni taimia kasvamaan.

Nykyään kylvän aina suosiolla koko pussillisen. 

Aina niille ylimääräisille taimille on uusi koti löytynyt ;)

Huhtikuun lopulla siirsin niitä valtaosan kasvihuoneeseen, neljä tai viisi taimea jätin sisälle, 

jos vaikka lämmitin tilttaa tai muuta.

Kelloköynnös näyttää kivalle suuressa ruukussa obeliskissa kasvaen. 

Hieman teki liian läheistä tuttavuutta jättiverbenan kanssa. 

Saunan kulmalla korin sisällä on muoviruukku. 

Taustalla liiterikatoksen luona kelloköynnös kasvaa suht suuressa puulaatikossa.

Juhannuksen tienoilla rakensimme saunalle katoksen ja kelloköynnös sai kiipeillä vinorimaan.

Tähän haluan samanmoisen puulaatikon kuin liiterin tykönä on.

Liiterin luona on muuten uusi nurmikko. Eikös ole hieno? Tämmöistä meillä ei ole ollutkaan ennen :D

Sain nimittäin erään työmaan ylijäämä siirtonurmirullat.

Täältä puuttuu vielä askel laatat.

Liiterin kulmalla ei ole mitään varsinaista kukkien loistoa.

Kasvusto sen sijaan on tosi komeaa.

Tänne paistaa ilta-aurinko hetken.

Saunan kaiteella kiipeilee myös yksi kelloköynnös. Sekin on istutettu puulaatikkoon.

Se on alkanut ahdistella amppelikasveja viime näin hetkinään.

Pikkuorvokkien toinen tuleminen on myös huomionarvoinen asia.

Yleensä en ole näitä viitsinyt leikellä ja lannoitella ränsistymisen jälkeen.

Tai olen joskus, 

mutta olen unohtanut ne kastella 

ja sinne ovat johonkin puutarhan nurkkaan kuivaa köppänöityneet.

Tänä vuonna on tosin ja orvokki onkin mun syyskukka ;)