Ulkona on ihana oikea talvi.
Ja maljakossa on tulppaanit.
Minulla on ollut töissä rankkaa.
Ajatukset on olleet synkkiä
ja mieli maassa.
Riittämättömyyden tunne.
Fyysiset oireet.
Sairasloma.
Tilannekatsaus.
Joustavuutta.
Tämän lopun ajan teen vaan puolta työaikaa.
Taitaa olla sitten tarhurin hoitohommat siinä.
Löytyy niitä muitakin talvitöitä.
Yksi elämä.
Mutta huomenna haen kylvömullan varastosta sisälle lämpöiseen.
Kasvarilta etsin kylvöruukut.
Pienet toivon kipinät multaan upotan.
"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
jolla on aikaa ja tilaa unelmille"
I love tulips! They are so beautiful!
VastaaPoistaGreetings
;)
PoistaJaksamista sinulle. Tulppaanit ovat ikään kuin lupaus keväästä.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaSitä ne kyllä on!
Onpa ikävä tilanne, koeta jaksaa. Täällä mennään kans puolivaloilla, kolme päivää viikossa töissä, niin jaksan.
VastaaPoistaIloisempiä aikoja ja kohti kevättä.
Juu, niin oli, mutta nyt ajatukset ovat selkiintyneet. Tästä eteenpäin!
PoistaKukat tuovat aina iloa 🙂 Jaksamisia!
VastaaPoistaNiin ne tekevät ;)
PoistaKiitos!
Kurjaa. Toivottavasti vajaat työpäivät auttavat sinut pahimman yli. Ja toivottavasti kohti valoa ja kevättä kulkeminen helpottaa tilannetta. Kuvat tulppaaneistasi ilahduttavat ja inspiroivat ainakin tätä lukijaa/katselijaa niin paljon, että aion ehtiä kotimatkalla kukkaostoksille.
VastaaPoistaLaitoin sinulle haasteen, jonka löydät tästä: https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/2021/01/puutarhanakymia-haaste.html
Älä ota haasteesta paineita; jaksat tai et jaksa. Puutarhakuvien selaaminen saattaa kuitenkin viedä ajatukset johonkin valoisampaan. Toivon niin.
Oi, ihanaa! Kiitokset haasteesta!
PoistaSyvin suo oli jo ylitetty tätä postausta kirjoittaessani. Ajatukset selkiintyneet. Puolet työajasta on hyvä.
Toki viherrakentajanakaan ei joka päivä ole mikään jippijippijee, mutta työ on niin täysin erilaista. Harmi kun sitä ei voi tehdä ympäri vuoden :D
Ihan varmasti jaksan vastata. Nyt ensi viikolla alkaa tuo 50% työaika ja vapaapäivinä ei pääse puutarhaan tonkimaan, joten kuva-arkistoita on kiva katsella!
Ymmärrän niin hyvin. Nyt tilannekatsaus ja lepo työpaikan tilanteista onkin tarpeen!
VastaaPoistaYksi elämä. Jokainen voi arvioida, millainen on itselle tärkeä elämä. Kaikkiin asioihin ei voi todellakaan vaikuttaa, mutta kannattaa uskaltautua toimimaan niissä asioissa, mihin voi vaikuttaa. Lämpimin ajatuksin lähetän sinulle voiman murusia.
Oma (varmasti monen mielestä käsittämätön) ratkaisuni pari vuotta sitten hypätä pois työelämästä, koska organisaatiomuutoksen jälkeen työn tekeminen muuttui niin paljon ja nämä muutokset veivät ilon itselle tärkeästä työstä, eikä työmatkan huomattavan pidentyminen myöskään parantanut kokemusta. Olen monta kertaa ajatellut, että tämä oli paras ratkaisu, minkä olen tehnyt. Toki ikäni ja nykyinen elämäntilanteeni antoivat siihen uskalluksen ja mahdollisuuden.
Yksi elämä. Syöpä vei äitini yhdessä hetkessä täydestä toimintakyvystä hautaan ja ajattelin, että haluan elämässäni tehdä "kotipuutarhurina" merkityksellistä 'työtä' nyt kun on vielä toimintakykyä jäljellä, ettei tarvitse katua myöhemmin (jos eläkkeellä ei enää olisi hengissä tai toimintakykyinen).
Nämä ovat suuria ja vaikeita asioita, mutta nyt .. puhalla syvään ja ota etäisyyttä. Löydät kyllä oikean ratkaisun, kun aika on.
Minun täytyy myös kiittää sinua vastauksestasi! Mietin pitkään voinko julkaista tämän mikä on totta. Sitten päätin etten varmasti ole yksin päätöksieni kanssa...
PoistaYksi elämä...sitä se on meille kaikille.
Puoliaikainen talven hoitoala on ihan tarpeeksi. Tuskin enää hoitoalaa jatkossa.
Valmistuin puutarhuriksi 90-luvun lopussa. Pääsääntöisesti olen tehnyt viherrakentajan töitä sen jälkeen. Vuonna 2009 keksin hankkia "talvityön" lähihoitajana. Työ vei ja kesätkin meni siinä muuteman vuoden ajan.
Kunnes. Yhtenä talvena olin niin rikki että metsälenkillä ajattelen"että jospa tuohon hankeen kaatuisin ja siihen jäisin" Päätin siirtyä takaisin viherrakentajaksi ja samaan firmaan (juu, kelpasin takaisin).
Nyt sitten olen kokeillut miltä hoitotyö tuntuu vain talvityönä. Ihan selvää että en jaksa!
(Jos tätä sattuu joku vanhustyön lähihoitaja lukemaan, niin voin kertoa etten kyllä ole töissäni se hitain tussuttaja. Ihan joka varpaanväliä ei jäädä tutkimaan, jos hoppu on.)
Sinun ratkaisusi on niin oikea!
Itse ajattelen että vaikka meillä lainaa on niin onneksi meidän asumiskustannukset ovat tässä aika pienet, joten vähemmällä pärjää. Saunaan ja sen ympäristöön ei onneksi tarvinnut ottaa lainaa.
Oho, avautuminen. Elämä on. Yksi.
Toivottavasti helpottaa! Niin paljon olen kiitänyt, että pääsin pois työelämästä. Rankkaa oli ennen tätä aikaakin, nyt vielä tämä...
VastaaPoistaVälillä tuntuu että kun tästä viruksesta joskus selviäisi, vähän voisi jotain tehdä. Kaipuu olisi myös kotipuutarhuriksi takaisin, vielä joskus. Saa nähdä...
Kaipuu on myös noita tulppaaneita kohtaan, en vielä ostanut, mutta mielessä oli. Pakkasella ei voinut ostaa, kun pelotti että jäätyvät.
Aivan ihanat ja toivoa tuovat kuvat olet ottanut!
Niin!
PoistaTämä tauti menee kyllä joskus ohi. Se on varmaa.
Teillä oli niin kiva puutarha, muistan kyllä. Mikseipä se kotipuutarhuruus olisi edelleenkin mahdollista ;) Aika sen näyttää.
Onhan ne ;)
VastaaPoistaIhanat tulput! Niistä tiätää kevään kohta koittavan.
VastaaPoistaHoitoala on rankkaa, varsinki nykyysin. Ja vanhusten hoito on tällä hetkellä, koronan takia, varmasti viälä normaaliaki haastavempaa. Kovia päätöksiä nua, vaihtaa elämänsä suuntaa, mutta toisaalta, varmasti pelekkä päätöski jo helapotti. Valoosin miälin kohti kevättä ja kesää :)
Kyllä. Nyt maskit (suihkuhommissa tuntuu että taju lähtee itseltä).
PoistaMutta eipä se ole helppoa ollut aiemminkaan. Monia syitä....
Tsemppiä <3 Työn takia ei kannata kehoaan rikkoa, eiköhän elämä ole siihen liian lyhyt. Tulppaanit ovat hyvä lupaus keväästä.
VastaaPoistaEipä, eikä varsinkaan mielenterveyttään....
PoistaSuloisen väriset tulppaanit! Hoitoala on rankka sekä fyysisesti ja henkisesti. On rohkeutta vähentää töitä tai vaihtaa kokonaan alaa siinä vaiheessa kun huomaa väsyvänsä liikaa. Omaa terveyttään ei kannata uhrata minkään vuoksi. Jaksamista ja valoisia päiviä!
VastaaPoistaTämä! Ja sitten vielä ne huolestuneet huutavat omaiset. Minulle ei ole kukaan huutanut, mutta työkaverille on. Toki omaiset pitää ikäihmisten puolia, niin pitääkin pitää, mutta huutaminen hoitajille?
PoistaSe mitä vanhushoito nykyään on ei ole yksittäisten hoitajien vika.
Vastaa
Teit viisaasti, kun vähensit työaikaa! Olen itsekin ollut tilanteessa, että sanoin itseni irti ja aloin tehdä ihan muuta ja paljon pienemmällä palkalla. Kyllä kannatti! Leppoisampia aikoja tarhurille!
VastaaPoistaIhan totta ;)
Poista