Herkkuna jättiverbena

 

Talvetetut jättiverbenat ja jopa niistä otetut pistokkaat ovat kasvaneet erittäin hienosti. 

Kasvi on yksi suosikkini ja kovasti se houkuttelee perhosia ja kimalaisia. 

Vaatii hurjasti kärsivällisyyttä saada hyviä kuvia näistä herkuttelijoista. 

Onnistuin kuitenkin ;) 

Ihanaa heinäkuun jatkoa!

Päivällisaika

 

Katoavaista on kauneus

Hei hei pionit!

Kiitoksia kesäisestä loistosta.

Toivottavasti ensi vuonna tapaamme jälleen ;)

Hyvässä ja pahassa

 

Olen blogijulkaisujeni kanssa auttamatta myöhässä. 

Näillä keleillä joidenkin kasvien kukinta on hetkessä ohi.

 

Olen hieman aktivoitunut Instagramin suhteen.

Siellä viimeinkin on mahdollista ladata tietokoneelta kuvia julkaisuihin.

Aiemmin saadakseni sinne järkkärillä otettuja kuvia on pitänyt kikkailla.

Puhelimessani ei ole kummoinen kamera ja muutenkin olen aika kehno ottamaan kuvia puhelimella.

Huono puoli voipi olla että blogi hiljenee entisestään.

Elonmerkkejä saattaa silloin löytyä täältä pirjodg

Tässäpä random kuvasarjaa kotipihalta.

Pihasaunalle teimme isännän kanssa katoksen.

Ehkäpä saan aikaiseksi siitä postauksen tänne blogiin ;)

Ihania heinäkuun päiviä!

Juhla-asussa

 

Yksi sormustinkukka on laittanut juhannuksen kunniaksi parasta ylleen. 

Mikään tavanomainen ei tänä vuonna ilmeisesti kelvannutkaan. 

Kovin erikoisesti se avasi ylimmän kukkansa suurena ja muodoltaan hyvin epätavallisena. 

Muut puutarhan kaunottaret pysyvät perinteisessä tyylissään ;)

Leppoisaa juhannuspäivän iltaa kaikille!

Seikkailijat

 

Akileijat ovat mielestäni kivoja puutarhan seikkailijoita. 

Tosin kuin sormustinkukka, akileija pysyy kyllä paikallaan, 

mutta siementaimia putkahtelee sieltä täältä.

Niitä ei oikein raaski kitkeä pois ennenkuin tietää millaisen kukan se tekee. 

Akileijat nimittäin risteytyvät keskenään. 

Olen kasvattanut akileijoja siemenestä, niitä on saatu ja mökiltä tuotu,

muutama ostotaimikin joukossa on.

Nyt niitä alkaa tontilla olla jo aika kivasti.

Akileijan lehdistö ränsistyy usein kukinnan jälkeen, 

joten mikään eturivin kaunokainen se ei ole.

Siksipä on kiva, jos akileijoja kasvaa siellä täällä muiden perennojen joukossa.

Viime viikon myrsky "vienosti" painoi akileijojen kukkavarret vinoon.

Mikään ei onneksi katkennut.

Yhdellä bampukepillä sai kukinnot tuettua siististi pystyyn.

Mukavaa ja lämmintä alkavaa viikkoa :D