13. maaliskuuta 2018

Jumalatar


Akileijoissa on jotakin herkkää, mutta samalla jotain voimakasta. Wikipedian mukaan akileija on omistettu jumalatar Freijalle. Keskiajalla siitä tuli yksi Neitsyt Marian tunnuksista  (kuten moni muukin pakanallinen nimitys tai tapa sai silloin uuden kristillisen merkityksen)



Akileija on puutarhan hippi. Kukinnnan jälkeen hieman ränsistyy, joten hieman syrjemmälle nämä kaunokaiset sijoittaisin. Puutarhan hippien tapana on myös tehdä siementaimia ja nousta sitten mistä lystää. Minusta siemenestä leviävät perennat eivät koskaan ole oikeastaan ongelma. Ne on helppo kitkeä.








Luontoportin sivulta lainattua:

Lehtoakileija on perinteisimpiä koristekasvejamme: maastamme tuskin löytyy monta sellaista vanhaa puutarhaa, jossa se ei kasvaisi. Aluksi akileija oli luultavasti luostarien puutarhojen, aateliskartanoiden ja pappiloiden pihapiirien koristus – joka torpan ja mökin kukka siitä tuli joskus 1800-luvun aikana kun rahvaskin alkoi istuttaa kotinsa ympärille koristekasveja. Vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten perennoja ja hyötykasveja vaihdettiin ja annettiin yleisesti lahjaksi vierailujen yhteydessä. Näin monet maatiaiskasvit yleistyivät ja levisivät pihalta toiselle.

Laji voi säilyä hylätyissä puutarhoissa ja vanhojen asumusten sijoilla vielä kauan sen jälkeenkin kun puuosat ovat lahonneet ja kivijalka peittynyt sammaleen alle.....









22 kommenttia:

  1. Kyllä, akileijat ovat kauniita ja sitkeitä, viihtyvät melkein missä vaan.

    VastaaPoista
  2. Niin kaunis hippi! <3
    Sulla onkin mahtava lajikemäärä. Aivan ihania kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nää on ihania. Mökillä on enemmän, mutta toin kotipihalle niitä myös hieman :)

      Poista
  3. Kauniit on akileijojen kukinta sinulla. Nyt ymmärrän miksi valitsit siemenistäni ne akileijat. Harmi vain että olivat molempia sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja siementen sekoittuminen ei haittaa ollenkaan ;)

      Poista
  4. Akileijat on kyllä tosi kauniita. :) Ja olen niitä tosiaan nähnyt talojen raunioilla, vanhojen kivijalkojen liepeillä, kasvavan.

    VastaaPoista
  5. Kauniita. Löysin blogisi Ronja ryövärintytär blogin kautta. Liityin blogisi lukijaksi.
    Minulla on myös blogi: pirrenblogi.blogspot.fi Käy katsomassa jos haluat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! pitääkin käydä vierailulla :)

      Poista
  6. Olen oppinut pitämään akileijoista vasta, kun huomasin niitä olevan muitakin kun vain tutut vaaleanpunaiset, valkoiset ja siniset. Näissä blogeissakin vilisee toinen toistaan upeampia akileijoja, sinullakin, ja niitä minäkin halajan:)

    VastaaPoista
  7. Akileijat ei oo ollu munkaa suasikkilistalla. Ny on miäli pikkuusen muuttumas, nuaren uusien lajikkeeren myätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne ränsistyy kukinnan jälkeen, mutta onhan näissä monenlaisia eri muotoja ja värejä :)

      Poista
  8. Nämä hipit ovat kyllä ihania:)

    VastaaPoista
  9. Akileija on aina ollut yksi suosikeistani. Kukka on tavattoman herkkä ja kaunis, oikea taideteos. Oi, minulla on juuri noussut pintaan tuollaista keltaista, liloin kannuksin. Tuntuu ettei uskalla edes hengittää taimipurkkia kohti, ettei niille tapahdu mitään ;) Jos ne pysyy hengissä, niistä tulee uusi upea lisä kokoelmaani.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit kommentoimassa :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...