27. maaliskuuta 2017

Jäikö vaivaamaan?

Puutarhapuuhissa tulee joskus tehtyä juttuja, jotka jäävät vaivaamaan. Vaikka olen itse puutarha-alallakin töissä ei oman pihan tekeminen mene aina niin sujuvasti. Joskus innostun tekemään tekemisen ilosta usein ilman tarkkaa harkintaa. Tästä saattaa seurata onnistumisia tai lisää säätöä ja taimikaruselliä, kunnes alue on mieleinen :)

Vasemmalla näkyvä istutusalue on tehty ekana syksynä. Viime keväänä teimme liuskekivilaatoitusta talon taakse ja paviljonkin alle. Alussa minua jotenkin vaivasi suoranlainen kivireunus, joka istutusalueessa oli...

Joku siinä vaivasi aikansa, mutta en sitä lähtenyt purkamaankaan. Kesän edetessä kasvillisuus kasvoi ja alue alkoi näyttää paremmalta. Tässä suhteessa ei siis kuitenkaan tarvinnut alun mietteistä huolimatta muutella mitään ;)

Samaa kivilinjaa noudatin talon varjoisassa kukkapenkissä, joka ei rajaudu liuskekivipolkuun vaan siinä on pelkät liuskekiviaskelmat nurmikolla. Suuret kivet loppuivat ja siltikin laitoin kivireunuksen. Tässä tuli siis suoraan sanottuna amatöörimoka. Eipä ole kovin helppoa leikata nurmikkoa....


Aikani sitä katselin ja nurmikkoa leikkailin (en tykkää trimmata tai muuten saksia paikkoja, vaan siistimisen pitäisi hoitua suoraan ruohonleikkurilla) Kivet siis lähtivät tästä reunuksesta hyvinkin pian. Nyt riittää silloin tällöin kanttaus, eikä joka nurmikonleikkuun jälkeen tarvitse mennä saksimaan.

Toinen vaivaava juttu on ollut tuo meidän telttapaviljonki. Ai, että se törötti alussa ikävästi. Nyt pikkuhiljaa olen saanut kasveja siihen ympärille. Ehkä silmä on siihen tottunut tai talven jälkeen kaikki kesäiset kuvat näyttävät mukavalle :D




Ehkei tää niin paha ollutkaan? 


Vielä saan odotella tovin ennen kuin pääsee kasvua ihailemaan....


 Hyvää viikkoa kaikille!




14 kommenttia:

  1. Niin, se puutarha vaan aikaa myöten muovautuu paremmaksi.
    Me tehtiin toi sama kivimoka myös puutarhaa perustaessa. Edellisessä talossamme reunustimme nurmikot kyllästetyllä laudalla. Se oli myös todella hankalahoitoinen. Täällä Vaahteramäellä reunustimme valtavat matkat nurmikkoa seulanpääkivillä. Se näyttikin hieman tyhmältä ja oli valtavan hankala hoitaa. Välillä trimmasimme ja joskus laitoin jopa rounduppia (Uskoin ennen sen häviämiseen, en enää käytä sitä). No, roundupkin levisi hieman nurmelle ja jälki oli kamala. Nyt kivet ovat olleet monta vuotta jo pois ja reunat on saatu kanttaamalla pysymään kurissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tätähän se ;)
      ja nykyään minäkin ajattelen ihan samoin tuosta roundupista.

      Poista
  2. Ymmärrän hyvin, että otit nuo pienemmät kivet pois kukkapenkin reunasta. Selkeää ja nättiä on pihallasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huono idea oli, ei olis haitannut jos olisi ollut vastaanvanlainen kivituhkaplku tälläkin laidalla, mutta nurmen rajalla on parempi näin :)

      Poista
  3. Ei paha! Suorastaan ihana! Ja ymmärrän tuon helppouden, liian vaikea ei saa olla. Ja ihania nuo edelliset taimitaidekuvat! Pidän lähikuvista - niissä näkee taimien ihmeellisyyden ja luonnon omat piirteet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin, minusta sellainen saksiminen ja trimmaus on turhaa työtä, kun vähän miettimällä sais helpomman ratkaisun :)

      Poista
  4. Aina välillä tai jatkuvasti jokin asia vaivaa omassa pihassa. Omassa puutarhassa toisaalta on kivaakin se, että voi tuumailla rauhassa ja muuttaa myös kohtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei pihani tarvitsekkaan olla koskaan "valmis" ;)
      Tietysti olisi suotavaa, jo kovin isoja mokia ei tekis :D

      Poista
  5. Mullon ainaki kokoaijan joku kohta mikä vaivaa. Joskus siihe tottuu ja antaa olla, joskus pärööttää kaikki ja alakaan aluusta. Nykki o terassipenkin reuna tarkootus teherä uusiksi. Eipähä ainakaa tekemine lopu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin,joku vaivaa enemmän ja joku vähemmän ja taas välillä silmä tottuu. Ei tää puutarhahomma onneksi ole kovin vakavaa ;)

      Poista
  6. Minullakin on yksi onglemareunus, joka hankaloittaa pahasti nurmikonleikkuuta. Täytyy korjata se jossain vaiheessa. Sinun kivireunukset näyttävät kauniilta!

    VastaaPoista
  7. Kuten Navetrapiikakin ylempänä totesi, myös minulla on jatkuvasti joku paikka pihassa, joka tavalla tai toisella tökkii. Yhden paikan kun saa mieleisekseen, alkaa vieressä kenties löytyä kohentamisen tarvetta. Luulen, että osittain sitä etsii ja kaipaa muutosta. Ehkä se on juuri sitä "puutarha ei tule koskaan valmiiksi" -ajatusmaailmaa.

    Olen rajannut kukkapenkkejä nurmikosta ja pian riipinyt kivet pois. Niin vain se nutsi kasvaa sinne kivien väliin ja sitä saa kaiken aikaa nyhtää pois. Kanttaus kerran pari kesässä näyttää toimivan hyvin. Nurmikko on helppo ajaa ja kukkapenkit pitää siistinä. Pihassa riittää hommaa muutenkin ihan tarpeeksi, joten turhaa työtä kannattaa välttää, jos vain mahdollista.

    Minusta huvilakatoksesi istuu ihan hyvin maisemaan. Kahvittelupaikkoja ja etenkin katoksellisia on Suomen kesässä hyvä olla. Nuo kangaskatot eivät ole kovin pitkäikäisiä, joten katoksen rapistumista odotellessa teillä on aikaa pohtia muita ratkaisuja.

    Oliko nuo upeat kivimöhkyrät tontillanne vai ostitteko niitä piharakentamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ei tarvitsekaan olla koskaan valmista!
      MInusta olisi kiva rajata istutusalueet reunakivillä niin että kivi on samalla tasolla nurmen kanssa, jotta ruohonleikkurin pyörä kulkee kiven päällä. Mutta tiedän että haluan vielä laajentaa istutusalueita, ja sitten kivet pitää nostaa taas pois, joten en siihen ryhdy...ehkä joskus.

      Osa kuvissa näkyvistä kivistä on tontilta, ja lisäksi saimme hakea kiviä yhden kerrostalon työmaalla olevasta valtavasta poisvietävästä maakasasta. Tehtiin muutama hakureissu :)

      Poista

Kiva kun kävit kommentoimassa :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...