Ääniä ei juuri kuulu ei. Jostain kauempaa kantautuu yksinäinen vesilinnun ääni, vastarannalta vastaus.
Istun vain ja keinun aaltojen rytmissä, hiljaa kuunnellen ja katsellen.
Kaunista on veden liike, heijastuksen sen, taivaan sinivärit ja auringon kimallukset.
Kerran hyvä ystäväni sanoi että kirkkaat auringon heijastukset valokuvissa ovat keijuja. Keijuja ne ovatkin, valopilkut, jotka sievästi hyppien vaihtavat paikkaa veden päällä
Istun vain ja katselen, hiljaa kuuntelen, tästä haluaisi nousta en....
Voi, mikä tunnelma kirjoituksessasi! Veden äärellä lepää sielu ja mieli...
VastaaPoistaKiitos:)
PoistaJotenkin arki on ollut kiireistä suorittmista ja aikaa pysähtymiseen ei ole mukamas ollut.
Niinpä kirjoitin viime viikonlopun laiturilla haaveilusta postauksen, voi kun voisin tällä hetkellä taas palata siihen istumaan.....
Vesi on vangitseva elementti. Sitä voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan...ja silloin ajatukset lähtevät lentämään.
VastaaPoistaTotta, yksinkertaisuudessaan niin kaunis ja monimuotoinen....
PoistaKaunista! Ajattele, sinulla on nuo kuvat mielessäsi ja täällä blogissa. Aina kun arki ahdistaa, voit ajatuksissa palata tuokioksi tuohon hetkeen. Sellainen antaa kummasti voimia kestää kiirettä ja suorittamista.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaJa tuo on niin totta;)