Eilen oli sirotuomipihjala nupulla.
Tänään se jo kukkii.
Tämä eilen siitä otettu kuva on jo historiaa.
Päivän paras on kirjopikarililja.
Miten voikaan olla täynnä yksityiskohtia moinen sipulikukka.
Kyllä se on täyden kympin luomus.
Vaahteran kukinta on myös mainitsemisen arvoinen.
Minulla on viha-rakkaussuhde upeisiin vaahteroihin.
Niitä on pienellä tontilla kaksi.
Tarhurin ikä lähestyy vääjäämättä viittäkymmentä.
Tässä iässä jos suuren puun kaataa,
ei enää koskaan tule saamaan noin isoa puuta pihalleen.
Elämän rajallisuus tulee vastaan tässäkin :)
Hyvin sanottu elämän rajallisuudesta, täällä tuli 50 täyteen talvella ja kyllä tällaisia tulee ajateltua. Vaahterat ovat ihania usealla tapaa, mutta myös raivostuttavia.
VastaaPoistaAi kun ihanasti siellä kirjopikarililja viihtyy!
Juu, tänä vuonna vaahtera iti melko kiitettävästi :)
PoistaOlen itsekin hiukan yllättynyt että kirjopikarililjat näyttävät noin kivoille.
Täällä tulee 50 täyteen loppuvuodesta. Mutta ei parane ajatella ettei näe puista suurina, jäävät ne kuitenkin elämään sitten kun itse on tomuna. Kirjopikarililja on ihmeellisen hieno kasvi, eikö kahta samanlaista kukkaa taida löytyä.
VastaaPoistaAivan, ilman muuta kannattaa istuttaa puita. Itse tässä ajattelin, että jos vaahterat kaataa, ei siihen istutettu puu korvaisi sitä millään :)
PoistaKatoavaista on elämä. Itse et ehkä näe puuta isona, mutta joku toinen näkee ja ajattelee sitä sinun tai jonkun puutarhastaan huolehtineen henkilön istuttamaksi.
VastaaPoistaPikarililjat veivät taas jalat alta!
Totta. En ajatellutkaan että uuden puun istuttaminen olisi siinä mielessä turhaan. Tässä ajoin takaa sitä, että jos vaahterat kaataa tontilta, ei tule isoa puuta enää ;)
PoistaNuariahan viälä te :) Mulla tuloo kymppi enemmä, mutta meinaan kukatiäs viälä muutaman puun istuttaa, tosin piänempiä. Josko ne viälä näkis isoona. Hyvin sulla kirijopikarililijat viihtyyvät.
VastaaPoista:)
PoistaNäinä kevätpäivinä tehdään historiaa hurjalla vauhdilla. Viileys sentään vähän hidastaa etenemistä.
VastaaPoistaSama viha-rakkaussuhde vaahteraan. Kaunis puu, jonka toivoisin tuottavan vähemmän perillisiä. Mitäpä noista vuosilukemista. Koskaan ei tiedä, mikä näkymä on oman elämän viimeinen, joten täysillä vain eteenpäin - puidenkin kanssa.
Perillisiä tosiaan tuli tänä vuonna tosi runsaasti :D
PoistaMinä lähenen kovaa vauhtia seuraavaa kymmenlukua kohti ja täällä sitä vain puita istuttelen, myös vaahteroita arboretumiin :).
VastaaPoistaOlen tässä kiertänyt ihailemassa omia kukkivia sirotuomipihlajia ja olen ihastunut niihin todella - kuten vuorollaan muihinkin kukkiviin puihin. Sirotuomipihlajassa on herkkää keveyttä ja kukka on niin kaunis.
Kunpa minunkin kirjopikarililjani saavuttaisivat tuollaisen kukkaloiston!
Sirotuomipihlajassa on todella herkkää keveyttä.
PoistaItsekin varmasti istuttaisin lisää puita, jos olisi enempi lääniä. Nykyisten kaatamimen ja korvaaminen ei tule kuuloonkaan, sillä sitten ei olisi isoa puuta ;)
Voi miten paljon ihania kirjopikarililjoja :)
VastaaPoista;)
PoistaKymmeniä tulee täälläkin tänä kesänä täyteen ja olen istutellut enemmän puita viime vuosina kuin koskaan aiemmin. Ehkä sitä haluaakin jättää jotakin ikuista tuleville polville. Mutta ymmärrän hyvin, Pirjo ajatuksesi, upeat suuret vaahterat ovat kasvaneet vuosia ja sitä aukkoa ei hetkessä peitetä. Vaahteraan syntyy helposti viha-rakkaussuhde, parastaikaa ovat ehkä kauneimpia puita, mitä keväällä meillä näkee. Kirjopikarilijat ovat ruutukuosissaan hurmaavia!
VastaaPoistaNiin, vaahterat ovat nyt erityisen kauniita!
PoistaMulla tulee ensi vuonna seitsemänkymppiä täyteen, joten nuori olet vielä minun mielestäni! Kirjopikarililja on tosi kaunis.
VastaaPoista:)
Poista