Tässä taas omani, karvaterapeuttini....
Tervetuloa mukaan Marika T ja Harakka!
9. marraskuuta 2013
Karvaterapeutti
Kuulun siihen joukkoon, jolla on kotona vastassa karvainen kaveri. Kuinka paljon iloa nämä karvakaverit antavatkaan. Täällä blogimaailmassa lemmikit esiintyvät harvakseltaan bloggaajien postauksissa. Sinne ne sulautuvat, elämänmakuisiin blogeihin:)
Tässä taas omani, karvaterapeuttini....
Tervetuloa mukaan Marika T ja Harakka!
Tässä taas omani, karvaterapeuttini....
Tervetuloa mukaan Marika T ja Harakka!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihan virallisestikin on tutkittu ja todistettu, että karvakavereilla on ihmiselle hyvin terapeuttinen merkitys. Monilla paikkakunnilla on hyvin aktiivista kaverikoiratoimintaa; koirat käyvät sairaaloissa ja vanhainkodeissa tervehtimässä asukkaita ja ilahduttamassa heitä. On se vaan niin ihanaa tulla kotiin, kun oma karvakasa hinkkaa jalkoihin.
VastaaPoistaIhan totta! Tiedän yhden pienen yksityisen hoitokodin jossa on kissa ja koira:)
PoistaJoskus aiemmin mietin (ennenkuin Iita oli tuli meille) tuota kaverikoiratoimintaa, muttei meidän neidistä ole siihen, liian särpäkkä ja uudet asiat ovat joskus hyvinkin pelottavia, rollaattorit, rullapotkurit... Lastenvaunuja ei enää pelätä, niitä on tullut jo niin monta ohi :)
Mutta ehkäpä joskus, kun hieman vanhenee ja aikuistuu:)
Tahtoisin niin kovasti koiran mutta liikumme sen verran että kaverille pitäisi löytyä hoitopaikka! Tyttären ihana beagle helpottaa välillä halipulaa :)
PoistaIhana on lemmikkisi!
Minäkin aina olen haaveillut koirasta ja elämäntilanteemme oli mahdoton aiemmin koiran pitämiseen, mutta nyt kolme vuotta sitten hankimme tämän Iita-neidin.
PoistaNykyään äitini ottaa koiran mielellään hoitoon harvojen reissujemme ajaksi:) Halipulan lievitystä äidilleni, sillä hänen oma vanha koiransa nukkui ikiuneen....
Aivan ihana tuo viimeinen kuva. Harmi että olen koiralle allerginen. Kissat ovatkin aina olleet minun mieleeni. Joku koirakin metsäretkillä olisi kiva.
VastaaPoistaMökin laituri on mukava tarkkailupaikka:)
PoistaMinä taas olen allerginen kissoille, joten sellasta karvakaveria en voi ottaa, harmi.
Oi miten kaunis koiruli sinulla on. Minullakin on ollut Kokkelspaania tällä hetkellä ei ole
VastaaPoistaSe kun rajoittaa niin paljon liikkumista,pidän kovasti kyllä koirista :)
:)
PoistaSen emo on lyhytkarvainen collie ja isä monen rodun sekoitus. Vähän colliemaisuutta näkyy kuonossa:)
Karvaiset terapeutit ovat ihan parhaita.
VastaaPoistaNe on rehellisiä ja aitoja ja osaavat samaistua meidän tunnetiloihin.
Nyt on kaksi koiraa terapoimassa, ennen oli suomenhevosia...kaikki omalla tavallaan parhaita terapeutteja :)
Ihania terapiahetkiä sinulle.
Niinpä, enää en voisi kuvitella elämää ilman lemmikkiä.
PoistaIhania terapiahetkiä myös sinne:)
Hän on <3 Minäkin kirjoitin karvaterapeuteista :)
VastaaPoistaKävinkin lukemassa niistä juuri, ihania:)
Poista..ja asiaa kirjoitat.
Sulla on niin ihku ihana koiruli!
VastaaPoistaMullakin on sellanen pikkunen chihu, jonka nimi on Tico.
Ja on se mun blogissanikin esiintynyt ja aina joskus hänestä laitankin postauksen.
Ja kyllä ne vaan niin kivoja kavereita on.
:)
PoistaKarvaterapeutit ovat arjen sankareita. Minulla on alkanut nousta koirakuume, mutta luulen, ettei Nero tykkäisi uudesta perheenjäsenestä.
VastaaPoistaOvat ne:)
PoistaNero tosiaan saattaisi katsella taloon tulevaa tölleroa koiranpentua kissamaisen arvioiden: "Ei kai tuo vaan tänne jää? Onkos henkilökunta tehnyt virhearvion?"
Eipä silti, sopeutuvaisiakin lemmikit ovat;)
Aivan ihana!!! Terapeutteja hyvinkin!
VastaaPoista-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-
:)
PoistaSuloinen kaveri! Itsekin haaveilen koirasta, mutta herra karhulla on allergia.
VastaaPoistaNiinpä, varmaan minullakin olisi myös kissakaveri, jollen olisi allerginen niille...
PoistaVoi suloisuutta. Kyllä koirat ovat ihan parhaita!
VastaaPoista:)
PoistaMinullakin on sellainen terapeutti kotona. Ilman en voisi olla. On siitä niin paljon iloa elämään!
VastaaPoistaEi näistä noin vain luovuta:)
PoistaKaunis koira, sulavalinjainen.
VastaaPoista:)
Poista