Rakas rehevyys;)

Kyllähän oli taas ryöpsähtänyt kasvillisuus mökillä. Ihana, villi ja puolihuolimaton on mökkipihani. Siis minusta, sellainen kuin haluan. Tai, no, toki olisi jokapuolella varaa kohennella, muttei se niin tarkkaa ole:) Joku muu toki voisi järkyttyä sen suloisen sekamelskan keskellä. Puutarhat ovat kuitenkin kuin lempivärit, toinen tykkää selkeydestä, toinen taas rönsyilystä. Eikä siinä ole oikeaa tai väärää;)

Tähän postaukseen ajattelin laittaa pienen pihakierroksen mökkipuutarhasta. Harmi vaan kun en voi tällä hetkellä viettää siellä niin paljon aikaa kuin haluaisin. Täytyy siis fiilistellä näin virtuaalisesti ja julkisesti;)

Rentoakankaalin kaveriksi on kasvanut nurmitädyke, harmi kun en ottanut siitä lähikuvaa. Kivasti sekin luonnonkasvi sopii siinä kasvamaan.

Etualalla näkyvät poimulehdet ilmaantuivat myös oma-aloitteisesti polun reunaan kasvamaan.

Siperianunikko on löytänyt paikkansa betonilaattojen välistä, eihän näitä nyt pois nypitä;) Heinä kiven vieressä on kiva ja tarkkaan kun katsoo huomaa kuinka paljon päivänkakkaraa nousee penkin taakse perennojen kaveriksi.

Jotkut asiat vain ovat, eikä niitä juuri enää huomaa. (Omituista, kuin kulkisi silmät kiinni?) Mutta kun tätä nuotiopaikan viereistä kallioa pysähtyy katsomaan, oivaltaa sen kauneuden tavallaan uudelleen.

Tänne olen siirtänyt metsäkurjenpolven. Sekin on yksi suosikkini luonnonkasveista.

Metsäpuutarhaosa näyttää nyt tältä. Varsinaista rehevyyttä saapi vielä odotella.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!