Ranskalaiset ja tutut turvalliset

Ranskalaisissa tulppaaneissa on jotain ylvästä ja eleganttia. 

Kerran raaskin ostaa näitä muutaman. 

Postauksen kuvat olen joskus julkaissut Instassa. 

Joten joillekin saattaa tulla vähän toistoa ;) 

Taulu tulppaanien takana on Panorama van Rotterdam. 

Rotterdam on mieheni kotikaupunki.

Piirros on vuodelta 1944. Tämä ei tietenkään mikään alkuperäinen vaan kopio. 

Kyseisenä vuonna kaupunki pommitettiin ja 

miltei kaikki vanhat rakennukset tuhoutuivat.

Taulussa heijastuu ikkuna ja ikkunavahti :D

Iitan siluettihan se siellä.

Marketin tavalliset tulppaanit eivät mitään koristuksia kaipaa.

Ostin jo joku aika sitten kolme 10 kappaleen nippua ja sidoin ne spiraaliin.

Yksinkertaisuudessaan aivan ihana ;)

Nämä kuvat taitavat olla tammikuulta. 

Ehkäpä olisi aika ostaa niitä uudelleeen ;)

Mukavaa sunnuntai-iltaa 

ja alkavaa uutta viikkoa kaikille!

Kuusi kuvaa kesästä- haaste

 Blogistanian paluumuuttajana täytyy hoitaa eräs unohtunut asia.

Nimittäin Kuusi kuvaa kesästä- haaste.

Haasteen olen julkaissut jo kymmenen kertaa?, joten ei missata sitä yhdennettätoistakaan.

Yleensähän olen julkaissut tämän talven kynnyksellä, 

mutta nyt kevään odotukseen se käy oikein hyvin.

Aloitetaan varjoliljoista.

Nämä kasvit olivat ainoita puutarhakukkia, mitä tältä nurmitontilta löysin. 

Kotipihan rakentumista seuranneet muistavat varmaan pelkän nurmitontin. 

Tonttia oli ilmeisesti täytetty tai muuten kaikki rintamamiestalon tyypilliset kukkaset oli poistettu.

Varjoliljoja kuitenkin löysin. Kivasti ne on lisääntyneet.

Nämä ovat puutarhani alkuasukkaat.

Toinen kuva on mökkirannasta.

Tämä viehättää minua.

Mikä on aitoa ja mikä heijastusta.

Sinipiikkiputki on varsinainen pörriäismagneetti.

Päivälliskutsuilla monta osallistujaa :)

Hyyppäänvuorella Laukaassa on komeat näkymät.

Nyt ollaan korkealla? Hyyppävuori kohoaa 171 m merenpinnasta.

Asemapiirroksessa meidän tontin korkeus 182 m. 

Meillä ei kylläkään ole mahtavia maisemia, keväthallat ei haittaa, mutta lumi-inferno kyllä löytyy.

Punalatva on mielestäni yksi komeimmista syyskukkivista perennoista.

Siinä viihtyvät perhoset.

Rakas kasvihuone antaa kuvalle raikkaan taustan.

Yhden kukkasidontatyön laitan.

Ihan vaan sen kunniaksi, että valmistuin floristiksi viime keväänä 

ja oikeastaan siitä asti olen ollut kukkakaupassa töissä.

Itse sidontatyö on vähän pönkerö, mutta tarkkaa itsearviointia en ala siitä kirjoittamaan :D

Valon ja varjon leikki on kuvassa viehättävää.

***

Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa viime kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

Haastan seuraavat blogit:

Rikkaruohoelämää

Saran mökissä ja puutarhassa

Versoja Vaahteramäeltä

Kottikärryn kääntöpiiri

Päivänpesän elämää

 

Haasteen voi napata myös vapaasti 

ja nämä säännöthän on myös rikottavaksi tarkoitettu;)

Hurmaava yllätys!

Tällä viikolla alkoi loppuelämä!

Täytin viisikymmentä vuotta.

Työpaikkani pääsi yllättämään täysin. 

Eräänä aamuna kylmiössä oli kukkakimppu nouto jollain keksityllä nimellä.

Katsoin sitä että onpa kaunis ja huomioin että se on pakattu valmiiksi avopakettiin noutoa varten.

Ei siis tarvitse tehdä mitään sen suhteen.

Kimppu olikin minulle!

Kimpun oli tehnyt kollegani edellisenä päivänä.

Kyseinen kollega on myös opiskelukaverini floristin opinnoista ja nyt olemme samassa työpaikassa :)

Minusta kimppu on aivan ihana, raikas ja aavistus keväästä siinä on.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Herääkö blogi?

Moi kaikille!

En ole ollut somelakossa.

En todellakaan.

Olen viime aikoina laitellut kuvia ja tarinoita instan puolelle.

Insta, instagram, instantly...

Heti nopeasti, mainos, mainos, ohi, kiire, kiire...

Alussa instassa viehätti tavallaan sellainen valokuva-albumimaisuus, jos niin voi sanoa.

Elämä on niin hektistä suorittamista että en halua somemaailmani olevan sellaista.

Ei instassa sinänsä mitään vikaa ole. Sieltä olen löytänyt monta kivaa juttua seurattavaksi.

Luulen kuitenkin että tälläinen hidas bloggaaminen sopii minulle lopulta paremmin.

Ekassa kuvassa näkyy pieniä chilipoikasia. Koulin niitä tänään isompiin ruukkuihin.

Kylvin pari viikkoa sitten pussillisen kelloköynnöksiä. Melko huonosti iti, saan ehkä neljä-viisi taimea.

No, tyhjää parempi sekin.

Joku varmaan huomaa muoviruukut. Sellaisia olen käyttänyt ja käytän niitä useita vuosia.

Ne eivät ole minulle mitään kertakäyttökamaa.

Tänä vuonna päätin leikata vanhat pelakuun ronkelot tapille. 

Alussa näytti vähän pahalle, mutta hyvin niissä uutta kasvua nyt on.

Ulkona on jällleen tänäkin talvena hurjasti lunta.

Talventörröttäjistä on turha puhua :)

Pihavahtia ei oikein huvita kun tontilta löytyy vaan kapeat kulkuväylät ;)

Kaunis ja harmaantunut hän on.

Kasvihuoneen siivosin syksyllä, enkä tuonut sinne kaikenmaailman roinaa säilytykseen.

Siksipä on kiva kun kelit lämpenee, niin tänne mahtuu hyvin istumaan.

Pikku puutarhavarasto on tosin ääriään myöten täynnä, 

mutta kastelukannuille ei liene tarvetta pitkään aikaan ;)

Taimipöytä on haettu olohuoneeseen. Kevättä sisustuksessa siis!

Täällä me tuijotellaan valkoista maailmaa.

Mukavaa helmikuun jatkoa kaikille!

 

Mökkipuutarhan nuotiopaikka

Näinhän siitä taas pääsi käymään....

Nimittäin floristiksi valmistuttuani työkuviot vaihtuivat vuorotyöhön 

ja kesällä puolison kanssa yhteisiä vapaita ei hurjasti ollut.

Niinpä mökillä käytiin harvakseltaan.

Arvata saattaa ettei mökkipuutarha ole hyvässä tikissä :D

Se ei oikeastaan edes vaivaa. Tekee sen minkä pystyy.

Eräs kohta mökillä näyttää kuitenkin kivalle, nimittäin nuotiopaikka.

Sitä innostuimme hieman korjaamaan.

Siirsimme nuotion kohdan hieman enemmän reunaan ja lisäsimme muutamia liuskekiviä.

Muutama kivi pitää laittaa lisää.

Mökki on kalliolla ja tontti on paikoin jyrkkä rinnetontti.

Nuotiopaikka on aivan ihanan kallion kupeessa.

Sinne olen aikanaan istuttanut maksaruohoja, märitervakkoa ja jotain tyräkkiä.

Kuvassa näkyvä iso pyöreä betonilaatta odottaa paikkaansa.

En oikein tiedä mihin se sijoittaisin. 

Tuollaista painavaa laattaa ei huvikseen rinnetontilla siirtele ;)

Ensilumi, komeasti ja kunnolla

Viime viikolla saimme ensilumen.

 En tarvinnut arpoa onko sitä virallinen määrä 😀

Eipä ihan tälläistä ole tullut vastaan.

Suuremmilta liikennehaverilta täällä säästyttiin, 

mutta paikallisliikenteellä oli ongelmia.

Ihan ymmärrättävää kun tälläinen määrä lunta tulee kerralla.

Omaa autoa kaivettiin lumesta pariinkin otteeseen, kun sillä ei päästy meidän tien mäkeä ylös😶

Keli on nyt plussan puolella reilusti ja lumi sulaa kovaa vauhtia.

Maisema on hiljaista ja sumuista. 

Minusta se on rauhoittavaa ja kaunista.

Rauhaisaa marraskuuta ja kynttilänvaloa kaikille!