Syksyn puutarhassa on taikaa

 

Tänään oli kerrassaan upea syyskuinen päivä! 

Puutarhan ruska hehkuu.

Sunnuntaiaamuna aloittelin pikkuhiljaa haravointiurakkaa. 

Ajoittain toki ruohonleikkurilla näiden päältä päristelen, mutta sunnuntaiaamu oli vielä hyvin kostea. 

Hortensia 'Wim's Red' on upea myös syysasussaan. 

Kulmassa tumman syysvärin on saanut ruusuangervo 'Froebelii'

'Vanille Fraise'- hortensian alla kasvaa tuivioa.

Lähempänä kasvihuonetta keltaisena hehkuu kuutamohortensia.

Etupihan mongolianvaahtera vaihtoi keltaiseen asuun. 

Kaverina hänellä on aina herkkä laikkukirjokanukka.

Tontin toisella laidalla aurikoisemmassa paikassa mongolianvaahtera on valinnut syksyksi upean punaisen asun. Hänen kaverina on purppuraheisiangervo 'Diapolo'

Puutarhakoiran takana loistaa idänvirpiangervo ja reunassa isotuomipihlaja.

Toisessa reunassa on viime vuonna istutettu purppuraheisiangervo, sillä on verkko ympärillä. 

Ei peurojen, ei pupujen vuoksi, vaan innokkaan puutarhakoiran vuoksi.

Kelloköynnös edelleen availee nuppujaan.

Minusta puutarhassa on nyt jotenkin tosi kaunista ;)

Hyvää syyskuun loppua kaikille!

Kelloköynnös ei petä

 

Jos joku kasvi on vuosikausia ollut suosikki, niin se on kelloköynnös. 

Kasvatan ne siemenestä.  

Kerran niiden itäminen oli oikein tuskaisaa 

ja jouduin kylvämään uuden satsin saadakseni taimia kasvamaan.

Nykyään kylvän aina suosiolla koko pussillisen. 

Aina niille ylimääräisille taimille on uusi koti löytynyt ;)

Huhtikuun lopulla siirsin niitä valtaosan kasvihuoneeseen, neljä tai viisi taimea jätin sisälle, 

jos vaikka lämmitin tilttaa tai muuta.

Kelloköynnös näyttää kivalle suuressa ruukussa obeliskissa kasvaen. 

Hieman teki liian läheistä tuttavuutta jättiverbenan kanssa. 

Saunan kulmalla korin sisällä on muoviruukku. 

Taustalla liiterikatoksen luona kelloköynnös kasvaa suht suuressa puulaatikossa.

Juhannuksen tienoilla rakensimme saunalle katoksen ja kelloköynnös sai kiipeillä vinorimaan.

Tähän haluan samanmoisen puulaatikon kuin liiterin tykönä on.

Liiterin luona on muuten uusi nurmikko. Eikös ole hieno? Tämmöistä meillä ei ole ollutkaan ennen :D

Sain nimittäin erään työmaan ylijäämä siirtonurmirullat.

Täältä puuttuu vielä askel laatat.

Liiterin kulmalla ei ole mitään varsinaista kukkien loistoa.

Kasvusto sen sijaan on tosi komeaa.

Tänne paistaa ilta-aurinko hetken.

Saunan kaiteella kiipeilee myös yksi kelloköynnös. Sekin on istutettu puulaatikkoon.

Se on alkanut ahdistella amppelikasveja viime näin hetkinään.

Pikkuorvokkien toinen tuleminen on myös huomionarvoinen asia.

Yleensä en ole näitä viitsinyt leikellä ja lannoitella ränsistymisen jälkeen.

Tai olen joskus, 

mutta olen unohtanut ne kastella 

ja sinne ovat johonkin puutarhan nurkkaan kuivaa köppänöityneet.

Tänä vuonna on tosin ja orvokki onkin mun syyskukka ;)

Asioita tapahtuu...

Aukeaa se 

Tippuu ne 

Kypsyy ne 

Kuivuu ne 

Loistaa se 

Jaksaa se 

Asiat kulkee omaa tahtiaan.

Kauniita syyspäiviä kaikille

ja vähän joutenoloakin;)

Mihin se kesä meni?

Meillä oli pari kuukautta superkesä, niin hyvässä kuin pahassa. 

Kuin taikaiskusta se loppui.

Syksyä on eletty jo hyvän aikaa.

Keräsin eilen viimeiset punaiset tomaatit kasvihuoneelta.

Osan raakileista otin kypsymään sisälle ja siivosin kasvustot pois.

Kasvihuone on edelleen kasvihuone, sillä raahasin sinne daaliat, loput pelargonit ja verenpisarat.

Ne yritän talvettaa, mutta vielä ei kiirettä sisälle ole.

Tummalehtisen daalian juurakko talvehti paperipussissa eteisen nurkassa.

Päällä siinä oli sanomalehteä, jota muutaman kerran talvella kostutin.

Juurakko oli aika onneton kuiva käppyrä, mutta aikansa junnattuaan se lähti kuin lähtikin kasvuun.

Hissukseen aloitin siivoilemaan muita kesäkukkia pois.

Ruska valtaa puutarhan.

Upea Tiilikkajärven kansallispuisto!

Viime viikonloppuna sää suosi reissaajaa. 

Pienoisen kipinän luonnossa telttailuun olen saanut Isojärven kansallispuiston jälkeen.

Aina olemme tykänneet luonnossa liikkua, mutta päiväretkiä ne ovat aiempina vuosina olleet. 

Reissumme suuntautui Rautavaaralle Pohjois-Savoon Kainuun rajalle Tiilikkäjärven kansallispuistoon.

Ja se oli kerrassaan upea!

(kuva metsähallituksen julkaisusta)

Meiltä on tänne 3,5 tunnin ajomatka. Matkaan lähdimme lauantaina.

Tämä yhden yön vaelluksemme alkoi Pohjoislahden (Pohjoisniemen) pysäköintialueelta 

ja kuljimme Koirakiven kautta Venäjänhiekalle. 

Tiilikkajärvellä voi telttailla kahdella kohdalla, Venäjänhiekalla ja Kosevalla.

Venäjänhiekalla upea auringonlasku kruunasi ensimmäisen päivän.

Iitalle on ikää kertynyt jo 11 vuotta. Mikään raihnainen kulkija hän ei ole, vaikkakin kuvassa nuilottaa.

Ja koska välineurheilua tästäkin voipi tehdä, on Iitalla oma makuupussi :D

Ei vaan, ihan hyvä se on olla lämmintä koirallakin. Varsinkin kun turkki ei ole mikään turrukka.

Tässä odotellaan kun isäntäväki keittää aamukahvia.

Yöllä toki teltassa nukkui.

Reitin ehdottomasti paras osuus pitkin hiekkaharjua jäi sunnuntaille.

Kapeaksi se menikin ennen kuin loppui ;)

Niemen kärjessä odotti ylitysvene. Tässä on tarkoitus ensin soutaa hakemaan vastarannalla näkyvä toinen vene, jolla ylittää. Näin molemmille puolille jää vene seuraavia tulijoita varten.

Tämä oli sitten aika hassu juttu.

Ajattelin että kyllä minä penskasta asti soutanut haen veneen ja jätän tuon hollantilaisen odottamaan...

Hienosti toki vastarannalle pääsin, mutta siellä olikin niin matalaa että jämähdin kiinni pohjaan.

Ei muuta kun hyppäsin järveen.

Kengät jalassa.

En tajunnut hienoisessa paniikissa niitä ensin riisua.

Aikani rassasin että sain toisen veneen irti telineestä ja koukulla kiinni toiseen.

Sitten istahdin veneeseen ja hämmästelin että pitääkö koko matka nyt huovata kun toinen vene on narulla kiinni kokassa.

Sitten välähti.Pitää istua toisinpäin ja airotkin voi siirtää!

Vähän nauratti tämä hetkellinen tyhmyys. On siis aikaa kun on soutanut.

Päästiin kuitenkin yli ja molemmille puolille jäi veneet, kuten pitääkin.

Kaunista oli. Suosittelen.