13. tammikuuta 2020

Kotipihan tarina. Neljäs kesä 2018

Ei kait teitä kyllästytä? Ehkäpä, mutta siltikin sitkeästi julkaisen loputkin puutarhan vuodet :D

 Puutarhan neljäs kesä.
 Tarhurilla on ollut kiirettä ja luomisen vimmaa. Suorittamista ja joskus jopa ärsyyntymistä. 
Ei kuitenkaan niin paljon että into kokonaan laantuisi :)

Tänä kesänä tarhuri nauttii, vaalii, kasvattaa uutta ja oppii rentoutumaan.
Alkukesä menee hienosti. Loppukesä synkästi.


Kasvihuone on otettu kunnolla käyttöön.


 Puutarha rehevöityy.

 Tarhuri on väsähtänyt hoitotyöhön ja varsinkin vuorotyöhön.
Kesäillat olisi kiva viettää kotosalla ulkona.

 Parisuhteessakin on suurempi kriisi.



Tarhuri sai jotain syötävääkin puutarhastaan.
Tie sydämeen vie vatsan kautta, niin sanotaan.
Chilit ovat isännälle.
Ne polttelee,
kuten joskus elämäkin.



 Isäntä ja tarhuri löytävät taas yhteisen sävelen. 
He ovat kuitenkin aika hyvä tiimi.



 Tarhuri innostuu taas kaivamaan.


Aiemmat postaukset näet täältä:



28 kommenttia:

  1. Ei kyllästytä yhtään! <3
    Puutarha elää oikean elämän rinnalla. Joskus se lohduttaa ja hoitaa, joskus siihen purkaa kaikki elämänsä ilonaiheet.
    Oli todella ihana, että löysitte yhteisen sävelen ja varmasti entistä vahvempana tiiminä. <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva ettei kyllästytä :D
      Joo, ollaan oltu yhdessä 19 vuotta nyt. Siihen sopii paljon, mutta tuolloin oltiin aallonpohjalla. Semmoista se on ;)

      Poista
  2. Kyllä on kaunista! Ja valtavasti ootte tehneet töitä puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos;)
      On vielä epäkohtia ja keskeneräisyyttä, mutta nuo kohdat kuvissa jo aika kivoja ;)

      Poista
  3. Ei todellakaan kyllästytä! Taas kerrassaan ihania kuvia! Tuli iloinen mieli, että yhteinen sävel löytyi. Välillä pitää perustukset tarkistaa ja löytää se tiimiys uudelleen... ja usein entistä arvokkaampana :).

    VastaaPoista
  4. Lähdenpä seuraavaksi ajassa taaksepäin😊

    VastaaPoista
  5. Mukavahan näitä on lukea. Niin kaunis puutarha, ja kiva kuulla myös tarinaa ihmisistä sen takana.

    VastaaPoista
  6. Ei kyllästytä yhtään :) Tässä postauksessa olikin jo paljon tuttuja tapahtumia, mutta on niitä silti kiva kerrata. Nyt kun mainitsit, niin kesä 2017 todella oli kylmä.
    Edellisessä postauksessa puhuit kasvualustan laadusta ja paksuudesta. Allekirjoitan täysin sen, että hyvä kasvualusta saa kasvit kasvamaan paremmin. Laadukkaan ostomullan hyvä puoli on rikkaruohottomuus ja se, että ravinteita ainakin pitäisi olla sopivassa suhteessa. Mutta rakenteeltaan minusta ostomulta on usein jotenkin kummallista. Meille pari vuotta sitten tuotu multa ei pinnasta kuivuttuaan kastu millään, vaan päästää veden valumaan noroina, jos maa on vähänkään kallellaan (säkkimullatkin käyttäytyvät usein niin). Se myös tuntuu tiiviiltä eikä murene samalla lailla kuin se multa, mitä meidän pihalla on luonnostaan. Madotkaan eivät oikein ole vielä kahdessa kesässä löytäneet siihen tietään, vaikka olen niitä yrittänyt siirtoistuttaa ja ruokkia ruohosilpulla ja kompostilla. Ehkä madot siitä pikkuhiljaa lisääntyvät, mutta tuo veden imeytymisongelma on todella ärsyttävää. Johtuuko se kenties mullassa olevasta turpeesta tai hiesusavesta vai mistä? Poistuuko ongelma ajan kanssa maan "tekeytyessä" vai pitääkö korvata kymmenen senttiä pintamaasta paremmin kuivana vettä imevällä mullalla? Minä kun kastelen vasta sitten kun kasvit vettä vaativat enkä aina kun pintamaa meinaa kuivahtaa liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole ollut vastaavanlaista veden imeytymisongelmaa. Valuuko vesi pois vaikka maa kastuisi pikkuhiljaa tihuuttaen? Ainakin erilaisilla katteilla (kuorikate) saisi pinnan pysymään kosteampana. Pensaille sitä kannattaa laittaa muutenkin kunnon kerros, mutta ko. ongelman vuoksi ehkä ihan sentin kerros myös perennoille? Kun kasvit juurtuvat kunnolla ne kasvattavat juurensa syvemmälle ( siksi alussa pitää kastella paljon, jotta maa kastuu syvältä ja juuret osaavat hakeutua sinne syvälle) ja saavat kosteuden sieltä, vaikka pinta olisi kuiva.
      Meilläkin kesti tovin ennenkuin matoset löysivät tiensä ostomultaan, pikku hiljaa kun kertyy kuihtuvia lehti yms. muuta massaa niin matoset alkaa tulla.

      Poista
    2. Vesi jää alkuun pisaroina kellumaan mullan pinnalle, jos ei lähde suoraan valumaan mihinkään suuntaan. Aivan kuin maanpinnalla olisi kerros oikein hienojakoista pölyä. Multa kyllä pysyy syvemmältä kiitettävän hyvin kosteana, eli rutikuivaa saattaa olla vain muutaman sentin verran pinnalla. Kosteana imee hyvin vettä, mutta kun yleensä minulla ei ole aikaa (eikä intoakaan) suihkutella vettä niin hissukseen, että pintamaa ehtii kostua kunnolla. Tontilla ennestään ollut multa lähtee imemään vettä saman tien rutikuivanakin, vaikka kaataisi ämpärillisen kerralla, mikä on loistava ominaisuus yllättävissä rankkasadekuuroissa. Ostetussa mullassa on pakko käyttää katteita, kun ei sitä muuten saisi kastumaan mitenkään ja toisaalta rankkasateen tullen vesi ja osa mullasta valuisi muuten kiveyksille. Käytän kyllä katetta muuallakin, ettei tarvitsisi olla alituiseen kastelemassa.

      Poista
    3. Hyvä kun maan on kosteaa sieltä alhaalta. Pysyisitkö laittamaan vaikka sadettajan tihuttaamaan vettä hissukseen, jotta maa kostuisi tasaisesti?
      Luulen että ajan oloon tuo multa tiivistyy sen verran myös pinnasta, ettei se lähde sateen mukana valumaan..

      Poista
  7. Ei todellakaan kyllästytä! On tuo teidän puutarha ihan mielettömän ihana <3 Niin ihanan monipuolinen, runsas ja rehevä! Ihan on mennyt just niinkuin on parasta - yhteinen sävel löytyi <3 Olette loistava tiimi!

    VastaaPoista
  8. Ei todellakaan kyllästytä. Kuviasi ja kaunista puutarhaasi jaksaa katsella kerta toisensa jälkeen. Jokaisessa parisuhteessa on kriisinsä. Olen iloinen, että löysitte yhteisen sävelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eikä aina ole kovin yksinkertaista tämä elämä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, siksi viime talvena päätinkin että palaan aina kevään tullen puutarhafirmaan töihin, jos ottavat :D

      Poista
    2. Ihme, jos eivät sinua ottaisi. Käske kysyä blogisi lukijoilta.

      Poista
  9. Nythän mie vasta ehdin lukemaan näitä postauksia. :) Ihmissuhteissa ja puutarhanhoidossa on paljon samaa, joskus kukoistaa, olosuhteille ei aina voi mitään, ja aina täytyy ahertaa, luoda uutta ja poistaa vanhaa... Mutta se lienee sen arvoista. <3 Ihanaa uutta puutarhavuotta teille!

    VastaaPoista
  10. Puutarhan lisäksi tuo kasvihuoneesi on hieno, saisinpa joskus oman!

    VastaaPoista
  11. Näitä puutarhan kesiä on mukava katsella ja samalla ihmetellä, miten paljon yksikin vuosi voi muuttaa pihapiiriä, jos on ainekset hyvät ja tarhurilla taito hyppysissään. Olette hyvä tiimi, hienoa, kun päätitte jatkaa matkaa yhdessä <3

    VastaaPoista

Kiva kun kävit kommentoimassa :)