29. lokakuuta 2015

Ei sitten millään istu?

Nimittäin kesällä hankimme puutarhaan katoksen, enkä ole vieläkään varma tykkäänkö siitä tai sopiiko se edes pihalle. Meidän talo on perinteinen 50-luvun talo, johon ei valokate millään ilveellä sovi. Siksipä halusin jonkunlaisen paikan jossa voi istuskella sateellakin, päädyimme siis hankkimaan kevytrakenteisen paviljonkin. Siinä se nyt töröttää pihamaalla, ja kovasti olen kasvillisuutta sen ympärille yrittänyt laittaa, jottei se töröttäisi niin silmiinpistävästi :)

Siinä se loistaa ärsyttävästi. Kuva otettu kesällä juuri siitä suunnasta kun sitä eniten katselee.
Tontin rajalta päin näyttää jo kivemmalle. Luumupuun oksisto peittää hieman :)
Aikas suttuinen kuva, mutta idea näkyy.
Takapihan suunnalta näkymä on ihan jees ;)
Yritystä ;)
Jokaisen tolpan viereen on istutettu köynnöstä, pari säleikköviiliviiniä ja yksi alppikärhö. Niille tosin täytyy laittaa jotain tukea jota vasten kiivetä näin alkuun. Tuohon etualalle toin rautaisen köynnöstuen ja siihen olen laittanut 'Purple Dream' tarha-alppikärhön. Oikealla näkyvää istutusaluetta on tarkoitus laajentaa ensi kesänä.
Pilvikirsikan istutin tuohon nurmikolle. Nopeakasvuisena toivon sen oksiston pian häivyttävän paviljonkin silmäänpistävyyttä. Pilvikirsikka tekee tuhottoman paljon juurivesaa, joten sitä ei oikeastaan sen vuoksi kannata laittaa pensas- tai perennaryhmään. Toisaalta jos nurmialueen pienentämisprojekti yltää joskus tänne asti, sitten sopii miettiä :)
Paviljonkin alle tulee puuterassi, samalla kuin etupihalle saadaan terassi tehtyä. Tänne olen haaveillut ihan simppeliä valkoista pöytää ja kahta penkkiä. On tämä nyt kivempi, muttei vieläkään hyvä. Niin, ja ehkä joskus vuosien päästä tänne voisi tehdä jonkun pysyvämmän ratkaisun.

Kesäisistä kuvista palailen tähän hetkeen, tai oikeastaan eilisen aamun kuurakuviin. Tänään olikin kosteampi päivä. Haravoin loput lehdet nurmikolta, eipä puutarhassa juuri mitään muuta puuhastelua ole....




23. lokakuuta 2015

Tässäkös tää nyt oli?

Niinpä, nyt on siis syksy todellakin tullut, enää ei voi puhua syyskesästä. Puutarhan mylläyskausi tosin voisi jatkua niin kauan kun maa on sulana, muttei päivänvalo enää töiden jälkeen riitä, eikä ennen aamuvuoroa viitsi oikein alkaa rapastelemaan. Ei tässä juuri hirmuisasti inspiraatiotakaan ole suuremmille pihapuuhille, antaa ideoiden rauhassa hautua talven yli :)
 "Kesäkukkamaahan" sain kärrättyä kivituhkan jo joku aika sitten. Tämän suhteen voi siis odotella kevättä ja ensimmäisiä suorakylvöjä. Siihen on melkolailla aikaa siis. Täytyy tässä ensin nauttia syksyn raikkaudesta ja talven lumista, ennen kuin tänne istuttamani krookukset ja esikot ilahduttavat :)
Ostin tänne kesäkukkamaan jatkoksi kirsikan, ja mansikkaa laitoin tuohon polun varteen. Täytyy keväällä kattaa mansikan istutusalue jollakin. Kirsikan kaverina on myös pari punaherukkaa ja karviainen, eivät kylläkään mahdu tähän kuvaan. Aidanteeseen laitoin mustaherukan ja vadelmaa. Tykkään laittaa myös näitä hyötykasveja pieniin ryhmiin samalla tavalla kuin laitan koristepensaita.
"Kesäkukkamaasta" tuli siis tälläinen, kaipa täällä passaa kehäkukkia ja salaattia kasvatella ;) Tämä kuva on otettu aiemmin syksyllä. Nyt kaikkialla on pudonneita puiden lehtiä.
Isäntä toi ruukkukrysanteemin, kovinpa syksyn sävyinen sekin on.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

12. lokakuuta 2015

Blogini tarina

Sain tämän haasteen ihanien kiitosten kera Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista. Tämähän oli oikein mukava, ja sai minutkin selailemaan blogiarkistoa tovin.

Tein ensimmäisen blogiversioni ehkä noin puolitoista vuotta ennen tuolla blogiarkistossa näkyvää postausta. Silloin Mökkipuutarhassa-blogi oli varsinainen raakile. Tuolloin kuvittelin tekeväni hyvinkin informatiivisen puutarha-aiheisen blogin. Siellä oli melkoinen määrä erillisiä sivuja taimikasvatukseen omat, perennoista omat jne. Samoihin aikoihin olin aikuisopistossa ja opiskelut sekä työharjoittelut täyttivät elämäni. Blogille ei jäänyt aikaa, se unohtui....Ei silloin tainnut olla siinä edes lukijoita :)

Valmistuin ja opiskelut jäivät taakse, aikaa löytyi ja niinä aikoina muistin että minullahan on tälläinen blogin raakile olemassa. Mylläsin ulkoasun uuteen uskoon ja poistin typerät erilliset sivut. Ensimmäisiä postauksiakin jouduin poistamaan, kun en alussa osannut kunnolla blogin mallinmuokkausta :) Innostuin sitten oikeasti bloggaamaan ja seuraamaan muiden blogeja. Kuten Between omassa postauksessaan sanoi, on täällä avautunut ihan uusi maailma.

Tykkään valokuvata ja tänne blogiini sekin harrastus yhdistyy. On kiva jos kuvistani tykätään, sillä en ole kovinkaan lahjakas kirjoittaja. Tiedän että lause alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen. Pilkun paikasta en ole varma :D

Mökkipuutarha lisäksi kirjoitin tarinoita silloisen rivitaloasuntomme pihasta. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, ajattelin josko aloittaisin uuden blogin, ettei tarvitsisi niitä rivarijuttuja perässään vetää. No, tein sitten uuden blogin. Siitä tuli niin tylsä, ja sitä paitsi Mökkipuutarhassa-blogi osoittautuikin niin rakkaaksi että sinne piti palata. Kiitän teitä rakkaat lukijat että olette pysyneet ja kestäneet mukana tämänkin sotkuisan vaiheen :)

Luontoa en ole tätä kesänä juuri ehtinyt kuvaamaan. Kotopihan puuhastelut ovat olleet etusijalla. Joskus olen postaillut enemmänkin luonnosta. Metsässä käyn päivittäin, ihan karvakorvan vuoksi :)

Aina löytyy jotain kaunista kuvattavaa. Metsälenkille tulee liian harvoin kamera mukaan.

Minulle ehdotettiin jonkunlaista pienimuotoista blogiyhteistyötä, olin siitä kiinnostunutkin. Katson tosi harvoin tuota blogini sähköpostia, joten en ehtinyt vastata viestiin pyydettyyn päivämäärään mennessä, eikä sieltä ole enää mitään kuulunut. No, olkoon. Tosin olin imarreltu siitä viestistä :) Ihan en ollut varma kaikesta mitä siihen olisi kuulunut. En suostuisi tosin muuttamaan blogiani mihinkään toiseen muottiin. Blogin ulkonäön haluan pitää omanlaisena. Ehkä sen vuoksi seuraan blogeja, en tykkää seurata muita sosiaalisen median juttuja, koska ne kaikki on samassa muotissa, sisällöstä huolimatta ehkä vähän tylsiä. Minulla oli hetken facebooksivut blogilleni, mutten oikein kokenut niitä mukavaksi. Blogit ovat kivoja juurikin erilaisuuden ja persoonallisuuden vuoksi.


Between oli niin mukavasti ajatellut ja laittoi haasteen eteenpäin ensimmäisille kommentoijille. Minä ajattelen muistaa blogin taipaleelta niitä bloggaajia joilta olen saanut ensimmäisiä haasteita tai tunnustuksia. Ne lämmittävät, edelleen :)
Pirkko ja Konnadonna ovat myös listallani, mutta he ovat saaneet jo kysyisen haasteen, joten en haasta heitä toista kertaa. Niin, ja Betweeniltä on tullut myös kivoja haasteita :)

Haastan siis seuraavat ihanat kertomaan bloginsa tarinan

Saraheinän jolta sain Inspiroiva puutarhablogi-haasteen.
Anskin haaste oli "Mitä keittiöstä löytyy?" ;)
Elisen joka teki Kartanotunnustuksen
Tainan joka yllätti Aktiivinen luontoblogi-tunnustuksella


Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.
Puutarhahömpötystä on ollut viime aikoina niin paljon, että täytyy parantaa tapojaan, jotta olisi Tainan antaman tunnustuksen arvoinen ;)


Lopuksi kiitän teitä kaikkia lukijoitani. 
On niin mukavaa kun kuljette matkassa :)

Hiljaisuudessa

Niin puutarha vaipuu hyvin ansaittuun lepoon. Sen sävyt muuttuvat harmaaksi ja ruskeaksi. Vaahtera luopuu pikku hiljaa lehdistään ja omat puuhat puutarhassa vähenevät. En ole vielä mitään varsinaista syyssiivousta tehnytkään, mitä nyt kesäkukkaruukut tyhjentelin joku aika sitten.

Aika monta perennaa, pensasta ja pientä puuta olen tänä kesänä istuttanut, joten ansaittuun lepoon sen suhteen voin kai itsekin ryhtyä.


Aamu oli hyvin sumuinen
Syyskimikki Atropurpurea ei ehtinyt kukkia, Brunette ehti ;)



Sointu ei haluaisi vielä luovuttaa


Olen saanut jo joku aika sitten haasteen Ireneltä. Ehdinkin sen jo unohtaa kerran. Tällä kerta en laita sitä eteenpäin, sillä haaste on kiertänyt jo jonkun aikaa. Arvostan että minut haastettiin, joten ilman muuta vastailen Irenen laatimiin kysymyksiin:)

1. Mistä kuvittelet saaneesi kipinän puutarhaan, kasveihin, luontoon?
Asuin lapsuuteni metsän keskellä maalla, siksi luonto on hyvin tärkeä minulle.

2. Oletko enemmän kukkien kasvattaja vai hyötyläinen?
Kyllähän olen kukkien kasvattaja. Tänne muutettuamme halusin kuitenkin myös hytökasveja. Nyt kototontille olen istuttanut kirsikan, omppupuut ja marjapensaita, ja ajattelin jotain syötävää kasvatella ensi kesänä tuolla "kesäkukkamaalla"

3. Pidätkö enemmän kesäkukista, perennoista, pensaista vai puista? Tai missä suhteessa?
Puut ja pensaat antavat puutarhalle rungon, joten niitä täytyy olla, mutta varsinaisesti taidan olla hurahtanut perennoihin. Kesäkukat jäävät listan viimeiseksi.

4. Missä koet onnistuneesi parhaiten puutarhassa?
Ai paha kysymys...En tiedä, varmaakin työtahti on ollut tehokasta tänä kesänä

5. Mitä opit puutarhassasi tänä kesänä?
Kärsivällisyyttä ;)

6. Minkä asian aioit jättää ehdottomasti tähän kesään. Ensi vuonna en....
Laita niitä daalioita niin aikaisin multiin ;)

7. Oletko tarkan työn tekijä puutarhassa vai annatko enemmän luontoäidin hoitaa sommitelmat?
Tietynlainen tarkkuus löytyy, mutta annan puutarhan myös muotoutua itsestään. Itse en tykkää pensasaidanteesta joka on vain yhtä lajia, enkä tykkää minkäälaisesta muotoonleikkaamisesta, joten tässä suhteessa käännyn luontoäidin puoleen.

8.Onko puutarhassasi taidetta, tonttuja, keijuja ja enkeleitä?
Ei ole

9. Mitä eläimiä asustelee pihassasi?
Lintuja ainakin ja orava, naapurin kissa, jonka Iita ajoi puuhun...ups ;)

10. Minkälainen suhde sinulla on eläimiin?
Meillä on koira, ja se on rakas lemmikki. Omilla valinnoillani ruokakaupassa pyrin edes hitusen vaikuttamaan eläinten elinoloihin, ei lihaa joka päivä, se aina kotimaista, luomua. Niin, ja sitä ostetaan vain sen verran kuin tarvitaan, ettei mitään laiteta bioastiaan.

11. Onko sinulla esikuvaa maailmalla? Jotakin puutarhuria tai puutarhaa?
Tykkään Alan Titchmarshin puutarhaohjelmista. Hänellä on niin miellyttävä äänikin ;)




Mukavaa viikkoa kaikille!


6. lokakuuta 2015

Eksyin kevääseen

Kuinka ollakkaan tänä kuuraisena aamuna selailin kuvakansioita ja löysin sieltä ihania keväisiä kuvia. Niinpä eksytän teidätkin rakkaat lukijat hetkeksi kevääseen ;)








Jep, kevättä oli kiva käydä kurkkaamassa ;)



Aamulla

Tämä on viimeinen lomapäiväni. Täytyy sanoa että oli oikein mukavat kelit ja olen saanut tehtyä melko paljon loman aikaan. Tuntuu kuin olisin ollut lomalla kauemmin kuin kaksi viikkoa, silloinhan se on onnistunut :)
Yö on ollut kylmä, maa oli kauniisti kuurassa. Aamulla laitoin hellaan tulet. Se on oikein mukavaa.
Leivoin eilen korvapuustea pitkästä aikaa. Isäntäkin ihmetteli töistä tullessaan että täällähän oikea "housewife" puuhailemassa, eikä ulkona maata mylläämässä. No, olisi pitänyt vähän kauemmin kohottaa noita pullia, vähän tuli taas sellaisia kittikopposia. Minulla kun oli toiveissa sellaiset ihanat kuohkeat korvapuustit. Sitä paitsi toisesta pellillisestä tuli vaihteeksi "nettipullaa". Menin siinä välissä koneelle, ja kuinka ollakkaan toinen pellinen paloi. Jep, muistin sitten miksi en ole leiponut pitkään aikaan :D

Täytyypä sitten puuhastella niitä juttuja jotka useimmin onnistuvat. Aamulla pääsin kuvaamaan ensimmäistä kuuraa. Tosin akku loppui kamerasta ja se piti viedä latautumaan, jotain kuitenkin ehdin kuvata.
Kevätkaihonkukka
Tuoksukurjenpolvi
Purppurakeijunkukka
Pikkutöyhtöangervo
Komeasinikuunlija
Rönsyakankaali

Olen saanut Ireneltä haasteen, palaan tähän piakkoin :)


Kaunista ja aurinkoista syksyä kaikille!

5. lokakuuta 2015

Karvakorva kaunokainen

Postauksissani vilahtelee usein karvakorva, laaduntarkkailija, terapeutti, pihavahti. Iita on viisivuotias sekarotuinen koiruus, jonka emä on lyhtykarvainen collie, isä taas oli kuulemma niin monen rodun sekoitus ettei kasvattaja uskaltanut edes arvailla ;)










Hiljaistahan elämä olisi ilman karvaterapeuttia ja hieman tyhjääkin :)

Hyvää eläinten viikkoa kaikille!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...